Muualta Lapista

Ukrainalainen Ira Ylipeura sai Suomesta perheen ja yhteisön – ”Pellossa elämä on rentoa”

Ira Ylipeura muutti isänsä perässä Ukrainasta Suomeen yhdessä Margarita-tyttären, äitinsä ja veljensä kanssa, mukanaan vain yksi repullinen tavaroita. Entiseen kotiin jäi kokonainen elämä, mutta Pellosta hän on löytänyt unelmiensa kodin sekä elämänsä rakkauden, Jani Ylipeuran.

Ylipeuralle tärkeä osa Pellossa kodin rakentamista on ollut yhteisö. Hän kertoo tuntevansa olonsa kodikkaaksi suomalaisten kanssa.

– Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja hillittyjä. Pellossa elämä on rentoa, Ylipeura kertoo avoimesti ja iloisesti Suomessa asutuista vuosista.

Seurakunta on merkittävä osa Iran ja hänen perheensä elämää. Pellon seurakunnan kanttori Hanna-Maria Koivumaa on ollut alusta lähtien sekä ystävä että erinomainen apu Ylipeuralle perheineen.

Ensimmäisen Suomessa asutun kuukauden jälkeen paine palveluiden välittömään läheisyyteen Rovaniemelle muuttamisesta oli kova, mutta Koivumaa, Riikka Gammelin ja muut seurakuntalaiset mahdollistivat Pelloon kotoutumisen. Ylipeura kertoo löytäneensä yhteisön ja ystäviä seurakunnan kautta.

Hän puhuu hymyillen esimerkiksi siitä, kuinka Riitta ja Erkki Kitkiöjoki hakivat heidät päivälliselle kotonaan ja ottivat osaksi yhteisöä. Nyt Kitkiöjoet kuuluvat olennaisena osana Ylipeuran perheen elämään.

Tärkeänä osana Ylipeuran perheen elämää ovat myös Janin äiti ja isäpuoli, jotka ovat alusta lähtien toivottaneet Iran ja Margaritan tervetulleeksi ja auttavat heitä aina tarvittaessa. He hakevat Margaritan koulusta ja viettävät mielellään aikaa hänen kanssaan.

Täällä lapset saavat rauhassa oppia ja leikkiä.

Suomeen tullessaan Margarita oli vasta kolmevuotias. Hän on nyt esikoulussa ja menestyy hyvin.

Margarita opiskelee suomea koulussa opettajan kanssa kerran viikossa, lisäksi hän saa keskiviikkoisin opettajalta vapaaehtoistyönä suomen kielen opetusta kotonaan. Hän hallitseekin kielen sekä paikallisen murteen hyvin.

Ylipeura kertoo olevansa erittäin tyytyväinen suomalaiseen kouluun.

– Ukrainassa lapsilla on kova stressi Suomeen verrattuna. Täällä lapset saavat rauhassa oppia ja leikkiä.

Perheen arjessa suurena erona Ukrainan ja Suomen välillä on ollut ruoka. Ruoat vaativat aluksi paljonkin totuttelua, mutta nyt Ylipeuran perheessä kokataan täysin suomalaisia ruokia. Margaritalla, kuten monilla suomalaislapsilla, on suorastaan kauna koulun hernekeiton kanssa.

Kotiutuminen Suomeen on onnistunut hyvin osittain myös työtilaisuuksien vuoksi. Ylipeura työskenteli aluksi Pellossa pesulassa, jonka jälkeen hän teki töitä kunnan päiväkodissa. Nyt hän on saanut vakituisen työpaikan Grannista, jossa hän on ollut töissä jo yli vuoden. Hän kertoo sen olevan ihana ja tukeva työympäristö.

– Aluksi minua jännitti uusi työpaikka ja sen tuomat haasteet.

Grannissa Laura Pihkakoski on ollut tukena ja apuna kaikissa työtehtävissä.

– Laura rohkaisee ja antaa minun kokeilla uusia asioita. Hän sanoo aina: Ei stressiä.

Nyt se unelma on tosi.

Aluksi kielitaidon puute hankaloitti elämää töissä, mutta Ylipeura kertoo oppineensa kielen helpoiten harjoittelemalla itsekseen sen sijaan, että hän kävisi kielikurssilla. Töissä hän liimaili muistilappuja esineisiin ja Janin kanssa ensitreffeillä käytettiin apuna Google-kääntäjää.

Hän lukee harrastuksenaan kirjoja suomeksi ja osaakin yhteensä jo kuutta eri kieltä. Seuraavaksi tarkoituksena olisi oppia ruotsin kieli, jota hän kuulee paljon työpaikallaan.

Uuden kielen lisäksi Ylipeuralla on tähtäimessä ajokortin saaminen. Puoliso toimii ajo-opettajana ja hyvänä motivaationa on unelma-auto, Jeep, joka jo kököttää talon pihalla.

Ylipeurat ovat nyt olleet yhdessä kolme vuotta. He tapasivat neljä kuukautta Iran Suomeen muuttamisen jälkeen ja menivät naimisiin toukokuussa 2024. Yhteinen unelma, omakotitalon ostaminen, täyttyi pian häiden jälkeen.

– Nyt se unelma on tosi, he sanovat lähes yhtä aikaa.

Perhe viettää lomat aina yhdessä, esimerkiksi mökillään tai reissaamalla.

– Luonto on minulle tosi tärkeää ja vietämme paljon aikaa ulkona, Ylipeura kertoo.

Perheen yhteistä vapaa-aikaa mahdollistavat myös puolison työt omassa yrityksessä, Rakennuspalvelu J. Ylipeura oy:ssä.

– Kyllähän se helpottaa yhteisen ajan järjestämistä, kun on töissä omassa firmassa.

Vaikka muut Suomeen tulleet perheenjäsenet eivät asettuneet tänne, Ylipeura kertoo löytäneensä elämälleen täydellisen paikan Pellosta. Hän on edelleen yhteydessä läheistensä kanssa tiiviisti, ja Margarita ei malta odottaa kesää, jolloin hänen isoäitinsä tulee Suomeen kokonaiseksi kuukaudeksi.

Ukrainasta Ylipeura on jäänyt kaipaamaan vain kahvia, sillä sille ei suomalainen suodatinkahvi pärjää mitenkään.

– Olen onnellinen Suomessa, mutta Suomen kahvi on kamalaa verrattuna ukrainalaiseen kahviin.