Kulttuuri

Tupataidekaffit huipentuu talvisiin juhannustansseihin

Osallistujien muistot innoittivat taiteilijat järjestämään suomalaisen iskelmämusiikin täyteiset juhannustanssit keskellä talvea.

– Lehmät hääty saaha hopusti poies laitumelta, ennen ko sinne tanseihin pääsi lähtemhään.

– Met saatoima porukala polkea pyörälä kymmeniä kilometrejä tansaahmaan. Voi niitä kesäöitä!

– Tanssin sinun kanssasi aahmuun, ko yö on niin ihmeellinen. Siitä asti met olema sitte tansanu yhessä.

Kolarilainen sirkustaiteilija Hanna Pikkarainen kävi läpi, mitä oli muistivihkoonsa kirjannut ylös reilun puolen vuoden aikana Kolarin kylien ikäihmisten luona kiertäessään. Tanssi on monelle taidehankkeessa mukana olevalle ikäihmiselle tärkeä osa elämää ja muistojen nuoruutta.

Loppusuoralla oleva Tupataidekaffit-hanke alkoi kesäisillä juhannustansseilla, mikä sytytti ikäihmisten lisäksi Pikkaraisen ja hänen kanssaan palvelutalolla työskennelleen muoniolainen tanssi- ja performanssitaiteilija Katariina Angerian ideoimaan toiset tanssit keskelle talvea.

– Kaikki saa tanssia, saa osallistua. Meidän on tarkoitus tanssittaa palvelutalolaisia, Pikkarainen kertoo.

Hän on kerännyt ikäihmisten laulutoiveet listaan, joka on annettu Tapani Haapasaaren yhtyeelle.

– Tietenkin Isoisän olkihattu, Kotiseutu pohjolassa, Juokse sinä humma, Kultainen nuoruus, Satumaa, Lapin jenkka, Uralin pihlaja, Sokeripala, Sä kaunehin oot, Pikkarainen luettelee.

Mie haluaisin itte olla mummeli. Niissähän elää suunnaton viisaus ja vahvuus. Hanna Pikkarainen

Palvelutalon lisäksi Pikkarainen on kulkenut Äkäsjokisuulla, Sieppijärvellä, Vaattojärvellä, Tannassa, Toimarissa ja Pellon kunnan kylien seniorikerhoissa mukanaan musiikkia, tanssia, sirkusvälineitä, vanhoja esineitä, valmiina kuuntelemaan tarinoita, joita ryhmien osallistujilla on riittänyt. Tapaamisissa on usein nähty Pikkaraisen klovnihahmon Hanun pieni esitys.

Viime perjantaina hankkeen ryhmä kokoontui Sieppijärvellä. Mitä teitte?

– Ensin muisteltiin lapsuusajan jouluja. Mulla oli olkipukki mukana. Kaikille laitettiin (klovni)nenät, tehtiin liikerinkiä, missä jokaisen oma klovnihahmo sai esittäytyä, Pikkarainen kertoo.

Sieppijärvellä mukana oli toinenkin taiteilija, Janne Kylmämaa. Hän veti pilatestyyppistä jumppaa, ja ryhmäläiset saivat seurata pienen pätkän klovnihahmojen, Hanun ja Herra Kukkuluuruun touhuja.

Sitten kerättiin palaute. Melkein kaikissa lomakkeissa toivotaan, että toiminta jatkuisi. Pikkarainen on tehnyt samantyyppistä taidetyötä aiemmin kahdella henkilökohtaisella apurahalla. Palaute tuntuu hyvältä.

– Oikeasti sillä on ollut merkitystä. Tuntuu tosi ihanalta. Joka ikisessä tapahtumassa palaute on ollut tosi hyvää, hän miettii.

Kohtaamisen mahdollisuudet ovat tulleet tarpeeseen.

– Kyllähän he tarvis paikkoja kohtaamiselle. Ja yksinasuvat, joiden on vaikea liikkua, niin miten he pääsis kodeistaan sinne paikalle? Pikkarainen miettii.

Mikä Pikkaraista vetää apuraha- ja hanketyöhön ikäihmisten luo?

– Sehän on ihan huikee se heän elämänkokemus. Mie haluaisin itte olla mummeli. Niissähän elää suunnaton viisaus ja vahvuus. On kiehtovaa kuulla niitä tarinoita. Se on minusta tosi opettavaista, ittellekki voimaannuttavaa. Sitte miettii, miksen mie selviä, vaikka nuo on selvinneet vaikka mistä.

Työ on opettanut tekijälleen erityisesti sen, että me ihmiset tarvitsemme toisiamme.

– Mikä voima siinä toisten kanssa olemisessa ja rupattelussa on.

Pikkarainen lisää vielä, että kahvistelu on tärkeää.

– Se on ollu oikeesti tärkeintä!

Toinenkin tärkeä viisaus on tarttunut Pikkaraisen mukaan:

– Päivä kerrallaan. Elämä voi tuoda kaikkea etheen.

Seuraako vielä lisää taidehankkeita Kolarin ikäihmisille?

– Kysykää puolen vuoden päästä uudelleen!

Hanketta hallinnoi Rohki Hyä Sirkus ry ja sitä rahoittaa Taiteen edistämiskeskus harvaan asuttujen alueiden kulttuuritoiminnan eli hama-rahoituksella.

Juhannustanssit talven keskellä tanssitaan Kolarin palvelutalolla lauantaina 9.12. kello 13. Tanssien lomassa kahvistellaan ja rupatellaan. Vanhaa suomalaista tanssimusiikkia soittaa Tapani Haapasaaren yhtye.