Paikallisuutiset

Tunturi-Lapin Kesä: Retkeilymajoista matkailukaupungeiksi

Lappi sai myyttisen matkailukohteen maineen jo varhain. Ulkomaalaiset seikkailijat ja tutkijat etenkin keski- ja Etelä-Euroopasta kävivät Lapin mailla selvittämässä sen salaisuuksia 1600-luvulla. Matkoista tehtiin kirjoja ja myöhemmin myös lehtiin jatkokertomuksia, joissa pimeys ja valo, kylmyys ja maisemat kiehtoivat etelän asukkien mieltä.

Osa Lappiin liitettävää mystiikkaa on Suomen valtion itsensä luomaa. Itsenäistymisen jälkeen 1920-luvuilla haluttiin korostaa tuoretta valtiota Suomea ja suomalaisuutta, opettaa kansalaisille kotimaanmatkailua ja myös lisätä maanpuolustushenkeä tekemällä kansasta yhtenäinen. Pohjoinen oli yksi tuolloin korostetuista paikoista. Lapista tuli varakkaille suomalaisille houkutteleva paikka käydä viettämässä vapaa-aikaa.

Enemmistö kansasta pääsi matkailemaan kotimaaassa kuitenkin vasta 1960-luvulla. Ennen sitä rahaa ei ollut, eikä oikein vapaa-aikaakaan, ja vasta henkilöautojen yleistyminen avasi Lapinkin tavallisen suomalaisen matkakohteeksi.

Talvi- , jatko- ja Lapin sota pysäyttivät kaiken matkailun, myös matkat Lappiin. Arkkitehti Jouko Ylihannu oli ensimmäisiä, jotka pääsivät sotien jälkeen lähtemään Lappiin. Hänellä oli Suomen Matkailijayhdistyksen arkkitehtina erityislupa lähteä tutustumaan tuhottuun ja miinoitettuun Lappiin ja selvittämään uudelleenrakentamista, jonka Matkailijayhdistys aloittikin nopeasti.

Ylihannun suunnittelema Ivalon matkailumaja avattiin 1949. Rovaniemelle jäi erityisen vahva Ylihannun kädenjälki, ja hän suunnitteli Rovaniemen sankarihautausmaankin.

Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä Ylihannu suunnitteli Lappiin valtavasti retkeilymajoja, matkailumajoja, mökkejä, hotelleja ja monia muita rakennuksia. Osa niistä on edelleen pystyssä vielä tänäkin päivänä. Tunturi-Lapissa matkaaville tuttuja voivat olla esimerkiksi Äkäslompolon Ylläskartano. Karjalan liiton maja, joka nousi Ylläsjärvelle 1960-luvulla, oli jo modernimpi rakennus. Sitä ennen tyyliä leimasi romanttisuus, kansallisen identiteetin kohottamisen hengessä.

– Sodan jälkeen oltiin kyllästyneitä funktionalismiin, kuvailee Lapin matkailun ja arkkitehtuurin historiaa tutkinut tekniikan tohtori ja arkkitehti Harri Hautajärvi .

Lappilainen matkailurakentaminen oli sotien jälkeen niin kuumaa, että sitä esiteltiin pariisilaisissa lehdissä asti.

– Matkailijayhdistys pestasi ammattikirjoittajat kiertämään kohteissaan, Hautajärvi kertoo.

Jälleenrakennusajan helmi ja myös Ylihannun uran kenties pääteos oli Pallastunturin hotelli. Pallaksen hotelliin panostettiin pienimpiä yksistyiskohtia myöten. Kaj Franck suunnitteli Pallashotellille oman verhokankaan, Paavo Tynell valaisimia. Hotellista haluttiin lappilaishotellien kruununjalokivi, jollainen se tyylikkyydessään olikin.

Pallaksen hotelli on edelleen käytössä, keskellä kansallispuistoa.

– Se on päästetty ulkoa huonoon kuntoon, mutta se pitäisi korjata alkuperäiseen asuunsa, Hautajärvi sanoo.

Pallakselle Ylihannu suunnitteli myös olympiatulen sytyttämisen muistomerkin. Tarinan mukaan Helsingin olympialaisten 1952 olympiatuli sytytettiin dramaattisesti keskiyön auringon säteistä, mutta sittemmin on paljastunut, että sytytyksessä käytettiin aivan tavallista kaasupoltinta.

Osa lappilaisen matkailun kasvutarinaa olivat Alkon hotellit ja ravintolat. Vielä 1960-luvulla alkoholin anniskelu oli tiukasti säänneltyä. Maaseudulla olevissa hotelleissa sia anniskella vain sen hotellin vieraille, joissa asui tietenkin vain väkeä, jolla oli varaa hotelliasumiseen. Alkon ravintolayhtiöt perusti Lappiin omia ravintoloitaan ja hotellejaan, kuten Merihovin Kemissä. Luostolle tuli kantakievari 1970-luvun alkajaisiksi.

Kiihkeintä lappilainen matkailurakentaminen oli 1980-luvun lopulla, juuri ennen 1990-luvun lamaa.

– Rakentaminen ylikuumeni. Hiihtokeskuksia rakennettiin ja laajennettiin valtavalla vauhdilla, Hautajärvi kertoo.

Monet 80-luvun ilmiöt, kuten kylpylät ja lomaosakkeet, tulivat nekin Lappiin. Lama kuitenkin keskeytti osan työmaista, joista moni jäikin täysin tai osittain keskeneräiseksi. Kaikkia ei koskaan saatu valmiiksi. Hautajärvi arvioi myös, että liian kuuma rakentamisvimma voi näkyä myös tuon ajan rakentamisen laadussa. osaavia rakennusmiehiä ei välttämättä riittänyt kaikkialle, joten rakennusvirheitä saattoi tulla aiempaa enemmän.

Myöhemmin Lapin suurimmista hiihtokeskuksista kasvoi suoranaisia lomakaupunkeja, joissa palvelut ovat kaupungin tasoa. Ne kuvastavat pienestä alkaneen Lapin matkailun suurta muutosta, Hautajärvi pohtii. Hän panostaisi tulevaisuudessa matkailurakentamisen suunnittelun laatuun. Alppimajojen sijaan hän hakisi inspiraatiota vaikkapa vanhasta peräpohjalaisesta hirsirakennusperinteestä.

– Ei mitään uusvanhaa, vaan oivaltavaa nykypäivän puuarkkitehtuuria.

Jutun teossa on käytetty Harri Hautajärven väitöskirjaa Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria (luettavissa verkossa).

Tunturi-Lapin Kesä -lehti on jaossa ympäri Tunturi-Lappia koko kesän sekä maksutta luettavissa täällä .