Hyvinvointi

Tunturi-Lapin kesä: Näytä lapselle oikea metsä

Vie lapsi metsään ja opi. Luonto on ihmeitä täynnä, kun sitä katsoo lapsen silmin. Retkeily näyttää olevan jälleen suositumpaa kuin aikoihin. Mutta vieläkö lapsia viedään metsään marjapuskaan ja metsäretkille — luonnon omaan leikkipuistoon?

Kansallispuistojen retkeilypolut ovat suuressa suosiossa. Eikä mikään ihme. Ne sopivat hyvin isoille massoille, jotka haluavat hienoihin maisemiin helposti. Kivituhkapolun sijaan kannattaa käydä välillä aivan oikeassa metsässä, jossa jalkaa joutuu nostamaan kaatuneiden jättikuusien yli ja suonsilmä saattaa imaista kumisaappaan hetkeksi pois jalasta. Eläimiäkin näkyy eri tapaan kuin suosittujen retkipaikkojen varrella.

Metsäisen metsän löytäminen suojelualueiden ulkopuolelta ei ole nykypäivänä aivan helppoa, mutta karttoja tutkimalla esimerkiksi metsätieverkoston läheltä voi löytää kauniita metsiä marjastelu- ja telttailupaikoiksi. Kaukaisten kairojen ja tiukasti suojeltujen alueiden lisäksi Lapissa usein korkeimpien vaarojen lakimetsät on jätetty hakkaamatta, joten niiden päälle nousemalla pääsee ihailemaan ikihonkia. Tällaisessa maisemassa tuntee olevansa aikamatkalla, sillä ei ole montaa sukupolvea siitä, kun koko Lappi oli kirveenkoskematonta kairaa. Karttapalveluiden indianajonesit löytävät suosikkimetsänsä Liiteri-palvelusta, jossa metsät näkee ikärakenteen mukaan.

Luontoon kannattaa mennä kaiken ikäisten lasten kanssa. Kouluikää lähenevällä lapsella on paljon kinkkisiä kysymyksiä, ja silloin saa itsekin ottaa selvää asioista ja oppia uutta. Kannattaa muistaa, että tärkeintä reissussa on hyvät ja riittävät eväät sekä valmius joustaa suunnitelmista olosuhteiden ja jaksamisen mukaan.

Vinkkejä luontoretkeilyyn

1. Kämpän pihalle telttailemaan – kansallispuistossa saa leiriytyä lähinnä erämaavyöhykkeillä. Autiotupien läheisyyteen teltan voi kuitenkin pystyttää. Jos kokemusta ulkona nukkumisesta on vähän, tämä on helppo tapa kokeilla hienon luonnon ympäröimänä. Vaikka tupaa ei käyttäisikään, tieto siitä, että se on lähellä voi tuoda turvaa.

2. Vanhaan metsään – Suomalaisista yhä harvempi on käynyt oikeasti vanhassa ja luonnontilaisessa metsässä. Hienot metsät karkaavat valitettavasti aina kauemmas ihmisasutuksesta. Tällaisia aarteita löytyy esimerkiksi kuvan paikasta Enontekiön Outtakan juurelta. Helposti ikimetsään pääsee Puljun erämaassa, jota halkoo maantie tai vaikkapa Aakenuksen Pyhäjärven ympäristössä.

3. Turistinähtävyydet – Automatkoilla kannattaa tarkistaa aina alueen luontonähtävyydet. Tauolla voi tutustua vaikka Inarissa mystiseen Karhunpesäkiveen.

4. Suolle – Jos ei harrasta hillastusta, suolla tulee harvemmin käytyä. Kannattaa pistäytyä, koska suot kuhisevat elämää ja tutkimista riittää. Esimerkiksi pohjolan suurimmalla suolla Teuravuomalla pitkospuilla voi tulla vastaan karhun jäljet. Niin sanotulla Telatiellä ei tarvitse edes kenkiä kastella.

5. Huiputus – Korkealta näkee kauas. Pienellä rehkimisellä voi päästä upeisiin maisemiin koko perheen kanssa. Esimerkiksi Pallastunturin Pallaskero on tieltä helposti saavutettavissa ja matkalla on tulipaikka.

6. Kuivaharjoittelua — Partiolaisille tuttu juttu, muille välttämättä ei: Keittimen käyttöä ja teltan pystytystä on hyvä opetella etukäteen omalla pihalla. Yöpymistäkin voi treenata, kun kotiin voi aina kipittää suojaan.

Yöpymishaaste opettaa rutiineja ja kampeaa pois sohvalta

Suomessa vietetään kerran vuodessa Suomen Ladun tempaisemaa Nuku yö ulkona -tapahtumaa. Seuraavan kerran telttoja ja riippumattoja pystytetään metsiin tuhansittain Suomen luonnon päivänä 31. elokuuta. Mikäpä onkaan telttaillessa, sillä elokuun lopulla eletään parasta aikaa ulkona nukkumiseen. Hyttyset ovat lakanneet lentämästä ja jäljellä olevat polttiaiset eivät ainakaan sisälle telttaan kovin helpolla löydä. Yölämpötilat ovat myös laskeneet yleensä siedettäviin lukemiin. Päälle saa laittaa jo reilummin vaatetta, jos aikoo kesämakuupussilla pärjätä.

Nuku yö ulkona -tyyppiset tempaukset ovat parhaimmillaan yhteisöllisiä kokemuksia ja ne pienentävät luontoelämyksiin heittäytymisen kynnystä. Projektia voi myös laajentaa makunsa mukaan. Aloitin elokuussa yksi metsäyö viikossa -haasteen, ja sitä tulikin jatkettua lopulta yhteen menoon puoli vuotta. Yksi yöpyminen viikossa on toteutettavissa lähiluonnossa kiireisessäkin arjessa ja lataa mukavasti akkuja. Säännöllinen teltan tai laavun kasaus pitää rutiineja yllä, joten yllätyksiä on vähemmän, jos edessä on pitempi vaellus.

Kuukausien aikana tuli koettua hienoja revontuliöitä, kovia pakkasia, nuotioiltoja pimeässä metsässä ja tunnelmallisia öitä kuusentyvellä. Loppukesän pimenevät illat olivat parasta aikaa nukkumiseen, kovina pakkasöinä iski välillä vilu ja epätoivo.

Kunkin viikon aikana oli mahdollista tiirailla sääennusteita ja aikatauluttaa retki parhaalle yölle. Toki tämä taktiikka jättää helposti pois opettavaisimmat myrskyt ja äärisäät. Keskitalvella kun oli pimeää ja pakkasta, helpointa oli vain kömpiä pihalle omaan lumikammiin.