Muualta Lapista

”Tunnin ajomatka autolla ei oo mithään”, uskottelee itselleen Enontekiöllä aloittanut asiantuntija Kati Shibutani

Enontekiön kehittämisen ja elinvoiman toimialavastaavana Kati Shibutani vaikuttui Kuntamarkkinoilla: ”Tuli hyvä olo, että nyt meillä on hyvä poppoo kasassa omassa kunnassa ja siihen vielä naapurikunnat, niin nyt on tekemisen meininki”.

– Maatalon tyttö ja metsän keskellä kasvanut, valottaa syyskuun alussa Enontekiön kunnan yritys- ja kehittämisasiantuntijana työnsä aloittanut Kati Shibutani taustaansa.

Osaan Enontekiön yrittäjistä hän pääsi tutustumaan lottovoitonomaisesti jo ensimmäisellä työviikollaan, sillä yrittäjän päivä sattui juuri siihen ja yrittäjillä oli yhteisiä yrityskäyntivierailuja.

– Sen jälkeen olen itse jonkin verran liikkunut kunnassa ja käynyt moikkaamassa yrittäjiä ex tempore -tyylillä. Sitä pitää jatkaa, hän toteaa.

Tavallaan ympyrä sulkeutuu.

Shibutani on Pohjois-Karjalasta kotoisin ja käynyt siellä liikuntapainotteista lukiota myöten koulunsa. Kilpasuunnistaja hän on ollut SM-tasolla.

– Nytkin olen hakeutunut tänne, missä on metsää ja puita ja ennen kaikkea luontoa. Tavallaan ympyrä sulkeutuu, Shibutani sanoo.

Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa hän opiskeli yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan yhteiskuntapolitiikka, ja luki myös taloutta ja julkisoikeutta.

Sitten elämä vei Pohjois-Karjalan kasvatin maailma Ruotsiin ja Lontooseen.

– Miehen uran vuoksi muutimme sitten myös Saksaan ja Kiinaan.

Shibutani oli kuitenkin ehtinyt aloittaa oman työuransa työministeriössä, nykyisessä työ- ja elinkeinoministeriössä, ja siihen työhön hän palasi vuonna 2009. Elinkeinopoliittiset työtehtävät ovat työllistäneet häntä pisimpään.

– Ministeriössä olen tehnyt työtä eri osastoilla ja eri tehtävissä, ja suurimman osan työstäni olen enemmän tai vähemmän tehnyt yrityspalveluiden parissa.

Siellä Shibutanille syntyi laaja verkosto, ja hän uskoo, että siitä on varmasti hyötyä nykyisessä työssäkin.

Tässä on mahdollisuus päästä aidosti lähemmäs yrittäjiä.

Nyt näkökulma työssä on muuttunut kuntapainotteiseksi. Työssä on ylätason strategisempi kulma, mutta myös enemmän konkretiaa, josta hän työtä hakiessaan erityisesti kiinnostui.

– Sitä kautta nousee esiin työnkuvaan kuuluva kehittämisen aspekti.

Työhönsä Shibutani kertoo saaneensa todella hyvän perehdytyksen.

– On ollut tosi vauhdikas lähtö! Työkaverit auttavat ja itse kyselen koko ajan. Mulle on tullut jo oma kuva kunnan potentiaalista, joka koko ajan tietysti vahvistuu, mitä enemmän saan tietoa.

Potentiaalia hän kertoo näkevänsä Enontekiöllä monessakin asiassa, muun muassa matkailussa yhtenä pääelinkeinona.

– Menemättä tässä vaiheessa vielä yksityiskohtiin aloitamme ideoinnin jo tämän vuoden puolella, mutta ensi vuoden puolella vahvemmin täytyy tehdä yhdessä yhteistyötahojen kanssa lainausmerkeissä "masterplan" eli jonkunlainen matkailun suunnitelma.

Shibutanin mukaan suunnitelman laatiminen vienee aikaa, koska se on tehtävä yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Toteutuminen ajoittuisi vuodelle 2026.

– Suunnitelma täytyy joka tapauksessa tehdä huolella ja yhteistyössä kaikkien niiden kanssa, jotka siihen kiinnostusta osoittavat, Shibutani lisää.

Kehittämistyössäkin uskon enemmän siihen, että mentäisiin positiivisen, ei niinkään kieltojen kautta.

– Jos jokin asia on totuttu tekemään tietyllä tavalla, sen muuttaminen voi olla haastavaa. Ajatus- tai toimintatapojen muutos on haasteellista, sanoo Kati Shibutani varovasti.

Shibutani on suorittanut korkeakoulututkinnon myös pääaineenaan palvelumuotoilu. Siinä hänelle tulivat tutuksi niin sanotut persoonakortit, joissa kuvailtiin tyypillinen matkailija, esimerkiksi Maija Hiihtäjä.

– Kun hän sitten tulee tänne, latujen tulee olla kunnossa. Niillä ei saa kävellä tai pyöräillä.

Shibutani toteaa jo kuulleensa, että aina näin ei Enontekiöllä ole, vaan latuverkostoa on kehitettävä.

– En tiedä, olisiko ratkaisu se, että tehdään vierekkäin kaksi uraa niin, että toisella uralla saisi kävellä ja pyöräillä, mutta toinen ura varattaisiin vain hiihtäjille, hän pohtii.

Haasteeksi nousee se, haluaako Maija Hiihtäjä enää toistamiseen tulla, jos ensikokemus laduista on huono.

– Toinen asia on se, mitä Maija kertoo kavereilleen matkan jälkeen. Tämmöisiä asioita meidän täytyy miettiä. Jos me päätämme, että hiihtäjät ovat yksi meidän focusryhmä, niiden palveluiden pitää olla kunnossa.

Shibutani uskoo kuitenkin, että kaikkeen löytyy varmasti ratkaisu ja että tämäkin asia Enontekiöllä ratkeaisi.

– Kehittämistyössäkin uskon enemmän siihen, että mentäisiin positiivisen, ei niinkään kieltojen kautta.

Yhteistyön tavoitteet on kirkastettava.

Yritys- ja kehittämisasiantuntijan työnkuva ei suinkaan rajoitu Enontekiön kunnan alueelle, Tunturi-Lappiin tai edes Suomen rajojen sisäpuolelle vaan sen on yllettävä myös lähellä oleviin rajanaapureihin.

– Olemme Markon (Halla) kanssa jo keskustelleet, että meidän täytyy sopivassa kohtaa, melko pian, ottaa yhteyttä naapurikuntiin Ruotsissa ja Norjassa.

Esittäytyminen yleensä on toki tärkeää, mutta tapaamisen fokusta on vielä mietittävä tarkemmin.

– Yhteistyön tavoitteet on kirkastettava.

Onko Enontekiö kaukana, riippuu Shibutanin mukaan siitä, miten asiaa tarkastelee.

– Minusta ei ole. Meillä on lentokenttiä ympärillä, ja jos haluaa esimerkiksi Helsinkiin, se on tunnin lento.

TE-uudistus, jonka myötä työ- ja elinkeinopalvelut siirtyvät kuntien vastuulle ensi vuoden alussa, työllistää myös. Shibutani on jo muutamaan otteeseen ehtinyt istahtaa työllisyyskoordinaattorin kanssa alas ideoimaan asian tiimoilta.

– Minulle palveluista kuuluvat elinkeinopalvelut. Ideointipalavereja me jatkamme, ja siinäkin meillä on hyvä tekemisen meininki. Haluamme tehdä asiakaslähtöistä palvelua siten, että tapaisimme henkilöt monialaisen tiimin kanssa ja katsoisimme jokaisen yksilön tarpeet ja toiveet.

Kunnassa on hänen mukaansa tehtävä piakkoin myös elinkeinopoliittinen ohjelma.

– Mutta vielä sitäkin ennen tarvitsemme uuden kuntastrategian, joka on se ensimmäinen ohjekirja, Shibutani toteaa.

Toisin ihmisiä yhteen sillä fiiliksellä, että me haluamme tehdä yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen, että tulisi tekemisen meininki ja me-henki.

Kati Shibutani toivoisi olevansa iloisuutta ja positiivisuutta henkivä ihminen, jota on helppo lähestyä, ja joka sen myötä innostaisi ihmisiä yhteistyöhön ja menemään kohti samaa visiota.

– Toisin ihmisiä yhteen sillä fiiliksellä, että me haluamme tehdä yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen, että tulisi tekemisen meininki ja me-henki, hän muotoilee omaa tärkeintä vahvuuttaan kehittämisen ja elinvoiman toimialavastaavana.

Shibutani on varma, että aina ei voida tekemisen keinoista olla samaa mieltä, mutta hän toivoo luovansa kuuntelevan ja joustavan ilmapiirin, jossa yhdessä maaliin kuitenkin päästäisiin joukkueena.

– Tsemppaaja mä haluaisin olla, hän tiivistää.

Hän muistuttaa myös, että aikakin on rahaa.

– Jos lähdemme hirveästi jarruttelemaan jotakin asiaa, niin pitäisi aina miettiä, että haluammeko me kuitenkin jotain? Mennään yhdessä sitä tavoitetta kohti.

Shibutani toteaa, että äskettäin järjestettyjen Kuntamarkkinoiden aikana Tunturi-Lapin kuntien yhteistyön tärkeys nousi jälleen esiin: kunnanjohtaja korostaa yhteistyön tärkeyttä, myös hänelle itselleen asia on tärkeä ja muidenkin kuntien puheenvuoroissa yhteistyö oli myös esillä.

– Tuli hyvä olo, että nyt meillä on hyvä poppoo kasassa omassa kunnassa ja siihen vielä naapurikunnat, niin nyt on tekemisen meininki, hän uskoo.

Voin kuvitella moottorikelkkailevani ja ajavani sähkömaastopyörällä, ja vaikka joskus olen pilkkinyt, odotan sitäkin innolla.

Enontekiöllä Shibutani nauttii siitä, että heti kotioven avattuaan luonto on edessä.

– Metsä ja luonto maadoittavat. Metsä tekee ihmiselle hyvää.

Hän kertoo tykkäävänsä testailla erilaisia harrastuksia, täällä ehkä paikallisille ja matkailijoille perusjuttuja, mutta joita hän ei ole itse pitkään aikaan tehnyt.

– Voin kuvitella moottorikelkkailevani ja ajavani sähkömaastopyörällä, ja vaikka joskus olen pilkkinyt, odotan sitäkin innolla.

Harrastusten pariin hän toivoo saavansa myös seuraa.

– Ehkä täältä saa uusia ystäviä ja paikallista seuraa. Olen muuttanut tänne koiran kanssa, mutta koiraa en voi ottaa mukaan pitkille päiväretkille mukaan, sillä hän on chihuahua.

Aikaisemmin Shibutani on ehtinyt tutustua Enontekiöön pari kertaa matkailijana. Viime vuonna hän kävi Kilpisjärvellä ja tietenkin Saanalla, ja tämän vuoden elokuussa hän vaelsi Hetta-Pallas-reitin.

Vahva halu Shibutanilla on sopeutua enontekiöläiseksi.

– Olen itselle sanonut tätä lappilaista mentaliteettia, että "tunnin ajomatka autolla ei oo mithään". Hoota en kyllä osaa vielä käyttää, naurahtaa Shibutani.

Hyvin herkällä korvalla kuuntelemme yrittäjiä.