Paikallisuutiset

Touhula on nimensä mukainen, ja kun kirjoilla on kaksitoista lasta, tarvitaan vähintään kuusi kättä hoitamaan

Karesuvannon Touhulan päivät kuluvat väistötiloissa uuden rivitalon päädyssä, mutta monikulttuurisessa ryhmiksessä ei tylsyys pääse vaivaamaan. Isänpäiväksikin suunnitelmissa on vaikka mitä.

– Mie syön makaronia kotona aamupalaksi, vitsailee Benjamin.

– Minäkin ruukaan, jatkaa Nuutti vitsiä.

– Minä syön joka aamu, pistää Benjamin vielä paremmaksi.

– Ja laitan sekaan hilloa, hän heittää vielä perään.

Nuutti sentään sanoo laittavansa ketsuppia.

Karesuvannon ryhmäperhepäiväkoti Touhula sijaitsee vuosi sitten valmistuneen rivitalon perimmäisessä päädyssä. Väistötiloihin siirryttiin, kun Karesuvannon koulu pantiin käyttökieltoon.

– Luvassa on, että pääsisimmä kahen vuojen päästä uushin tiloihin, sanoo hoitaja Paula Syväjärvi.

Touhulassa on 12 lasta kirjoilla, iältään viidestä vuodesta puolitoistavuotiaaseen. Myös yksi eskari käy koulun jälkeen hetken aikaa.

– Alle kolmevuotiaita on viisi. Silloin on välillä säpinää, Syväjärvi nauraa.

Viihtyisät ja mukavat Touhulan tilat ovat, mutta kovin pienet.

– Meilä on niin monen ikäistä tässä, ettei ole oikein tilaa kaikelle tekemiselle.

Toinen kamareista on täytetty pinnasängyillä, vain keskellä huonetta on pieni tila.

Varsinaisessa leikki- ja oleskeluhuoneessa on onneksi kaappisängyt, joiden avulla tilaa löytyy leikeillekin.

– Sängyt alkavat olemaan jo vähissä, Syväjärvi toteaa.

Tällä hetkellä selvitään kolmella hoitajalla, kun hoitotyötä tekevät Syväjärven lisäksi Päivi Kultima ja Joanna Howarth.

– Välilä olema olhet kahestaan Päivin kans, kertoo Syväjärvi.

Kun kädet loppuivat, oli apua saatava muualta.

– Kolmele tässä kyllä minun mielestä on selvästi töitä.

Työpäivät alkavat toisinaan jo ennen seitsemää ja päättyvät viideltä.

– Tällä hetkellä hoidolle ei viikonloppuisin ole tarvetta, mutta aina välillä on ollu, Syväjärvi sanoo.

Hän on ollut Touhulassa hoitajana vuodesta 2005, ja edelleen hänen mielestään lapset ovat työssä parasta.

– Mikäpä työ koko ajan mukavaa olis, mutta kyllä mie olen tykänny. Saamen kielen kurssin olen käyny välissä, muuten ollu koko tuon ajan tässä.

Syväjärvi muistaa semmoisetkin ajat, että puhuttiin Touhulan loppumisesta.

– Ja sitte oli yhtäkkiä taas tupa täynä, parhaimmillaan on ollu 16 lasta ja joka viikonloppu töitä, hän nauraa.

Silloin oli oltava viisikin hoitajaa töissä.

Päivi Kultima on tullut töihin vuonna 2009 ensimmäisen kerran.

– Mutta sitte mie olen ollu töissä pätkiä. Nyt olen ollu kymmenisen vuotta koko ajan ja vakituinen 50-prosenttisesti, Kultima kertoo.

Hän on esimerkiksi ollut kaksi viikkoa töissä ja kaksi viikkoa vapaalla.

– Sitte on tullu lapsia lisää, niin olen ollu töissä koko ajan.

Joanna Howarth on Touhulassa oppisopimuskoulutuksessa.

– Mie opiskelen lähihoitajaksi ja suuntautunut lasten puolelle, Howarth kertoo.

Hän on ollut Touhulassa kaksi kesää sijaisena, ja nyt hänen oppisopimusjaksonsa kestää marraskuun loppuun saakka.

– Toivottavasti keväällä sitten valmistun.

Lasten osaamisala on Howarthin mielestä kiinnostavaa ja lasten kanssa on muutenkin kiva olla.

– Tämä on iloinen työpaikka, tylsää ei tule, hän sanoo.

Eikä yllätyksettömiä viikkoja ole, sen allekirjoittavat kaikki hoitajat.

– Aina on jotaki. Etenki näitten pienten kans yllätyksiä riittää! Syväjärvi nauraa.

Tällä hetkellä Touhulassa myös puhutaan montaa eri kieltä.

– Se tuo omat haasteensa työhön, Syväjärvi sanoo.

– Tämä on hyvin monikulttuurinen paikka, toteaa Howarthkin.

Mitään rajoitteita ei Syväjärven mukaan kuitenkaan ole, ja lapset saavat olla yhdessä kaikissa päivän touhuissa.

Myös työtehtävien jakamisella työhön tulee vaihtelua.

– Aamuvuorolainen tulee ensimmäisenä keittiövuoroon eli keittää aamupuurot, tekee välipalat ja hakee keittiöstä ruuan, Kultima kertoo.

Viimeisessä vuorossa oleva laittaa paikan kuntoon ennen lähtöään. Kaikki hoitajat tekevät kuitenkin kaikkia töitä.

Touhulalla on oma aidattu piha etupihan puolella ja siihen kuljetaan yhtä jalkaa yli koulun pihan.

– Lapsia ei voi noin vain päästää ulos. Pienimpien kanssa mennään vaunulla.

Touhulalla ja koululla, joka sijaitsee samassa rivitalossa, on väistötiloissa yhteistyötäkin.

– Meillä käyvät maanantaisin yläluokkalaiset lukemassa satuja ja yhtenä aamuna viikossa on Virpin (Labban) satutunti.

Touhulan aamussa on rutiineja, jotka pienimmätkin lapset osaavat jo hienosti. Lauletaan, kuunnellaan satu, ja mietitään, mikä päivä on. Sitten on vielä pohdittava, minkälaisella mielellä sitä itse kukin päivän aloittaa: jokainen lapsista saa käydä valitsemassa hymynaaman, pahan mielen kasvot tai vaikka väsyneen ilmeen, riippuen siitä, miltä itsestä tuntuu.

Sen jälkeen siirrytään yhdessä leikkimään tai askartelemaan hetkeksi ennen kuin lähdetään ulos.

Emmi ja Benjamin leikkivät pahis-hyvis-leikkiä. Leikki menee niin, että kun he ovat töissä, he ovat hyviksiä, mutta tauolla muututaan pahiksiksi.

– Me rakennetaan tässä tarhaa, ja kokonaista taloa avaruuteen asti, sanoo Benjamin.

– Joo, ja mä oon pomo! toteaa Emmi painokkaasti.

Pomo soittaa puhelimella ja kertoo, mitä töissä pitää tehdä.

– Talossa asun minä, minä valtaan sen, Emmi vielä lisää.

– Miekin asun siellä varmasti, meinaa kyllä Benjaminkin.

Paljon onnea isät! ‒ Touhulan lasten mielestä isät osaavat vaikka mitä!

Nuutti, Emmi ja Benjamin tietävät, että sunnuntaina on isänpäivä ja kodeissa juhlitaan isiä ja vaareja.

Benjamin haluaa antaa isälle kukkia, uuden puhelimen tai jopa uuden moottorikelkan.

– Mun mielestä kortti on hyvä tai lahja! Emmi tuumii.

– Minulta tulee semmonen pahvilaatikko, josta poksahtaa hiekkaa, Nuutti nauraa.

Sen lisäksi hän suunnittelee tuplakukan antamista.

Hei lapset, miksi isät ovat teidän mielestänne olemassa?

– Isä lämmittää taloa ja tekee myös nuotion, sanoo Benjamin.

– Minun isä sahaa polttopuita ja meillä on uusi kamina. Meillä on yksi todella suuri kirves, sen terä on vain ruosteinen, sillä pitää kovaa halkoa, kertoo Nuutti.

– Että se voi huolehtia lapsesta, sanoo Emmi.

Entä minkälaisissa asioissa isät ovat hyviä?

– Rakentamisessa, heittää Emmi pienen miettimisen jälkeen.

– Minä keksin hyvän ajatuksen. Minulla on junaratalegoja, Nuutti miettii.

– Se on hyvä sahaamaan puita ja korjaamaan minun lempilelun, mikä on menny rikki, sanoo Benjamin.

No, jos isällä olisi taikavoima, mikä se olisi?

– Se löisi yhdellä lyönnillä puun halki! Nuutti sanoo.

– Isä voisi korjata kaiken. Se korjaisi ensimmäisenä ikkunan, Benjamin uskoo.

– Isä taikois isomummin takaisin, koska se on jo taivaalla, Emmi sanoo.