Kolumnit

Timo Kurki tarinoi: Piplian pelastus

Kelotti-Armas oli jälleen kerran asiointi- ja kaupustelumatkoillaan Koutokeinossa. Reitti kulki polkua pitkin, joka oli tiettynyt yksinäisten talojen ja pienten kylien kautta. Sitsajärven kylässäkin oli väärtejä ja tuttuja, kaukaisia sukulaisiakin, ja sinne Armaan askeleet hänet johdattivat. Pirtissä oli monen ikäisiä ja kokoisia asukkaita. Lattialla leikkivät lapset – leikkikalunaan vanha Biblia. Se kiinnitti Armaan huomion ja hänestä tuntui siltä, että Biblian ei oikeastaan kuulunut olla sellaisessa vaaravyöhykkeessä. Ja ei hän olisi ollut ”Kelotti”, ellei hänelle olisi tullut mieleen, kuinka pelastaa Pyhä kirja. Kauppamies on aina kauppamies, ja Armas, jos kuka, oli kauppamies. Sopimuksen hinta ei ole tiedossa, mutta Raamattu-kaupat tehtiin, ja Biblia lepäilee nykyisin tuossa kirjahyllyssämme.

Ensimmäisestä Aikakirjasta sivulta 514 löytyy kirjoitus, joka johdattaa lukijan Sitsajärveen ja vuoteen 1862.”Maria Maktalena Eliaksentytär Sitsajärvi vuona 1862.”

Itse Biblia on präntätty Porvoossa 1853, P. Widerholmin tykönä. Voi vain kuvitella, kuinka arvokas ja hintava kirja on uutena ollut. Enontekiön, Koutokeinon ja Kaaresuandon aluetta pitäisi oikeastaan kutsua Kalotin Raamattuvyöhykkeeksi vrt Ruotsinkielinen Pohjanmaa, Ruotsin Västerbottenin herätysliikealue ja Yhdysvaltojen etelä- ja keskiosavaltiot.

Kelotti-Armaan pelastamassa Bibliassa on myös raamatunkertomuksiin liittyviä ja niitä elävöittäviä kuvia. Lapsuuteni pyhäkoulunopettaja Ruut Soutukorva (Aapeli Saarisalon sisko) piti Kihlangissa kiinnostavia pyhäkouluja, soitti mandoliinia ja laulatti tuttuja hengellisiä lauluja. Sitten hän näytti isosta Raamatustaan noita piirroskuvia, jotka olivat osin myös pelottavia. Mutta Ruutti-täti itse ei ollut kuitenkaan pelottava, vaan oikein soma.

Kaikkein kuuluisin raamatunkuvittaja lienee ollut Gustave Doré. Ruotsin Västerbottenista kotoisin oleva kirjailija Torgny Lindgren ammensi aiheita romaaneihinsa seudun herätyskristillisyydestä. Yksi romaaneista, Dorén Raamattu, kertoo miehestä, joka ei oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan, mutta hänellä oli ilmiömäinen näkö- ja kuulomuisti. Miehelle luettiin raamatunkertomuksia ja samalla hän katseli Dorén piirroksien viivoja, jotka jäivät hänen mieleensä, ja niihin tukeutuen hän myös muisti kertomukset paremmin kuin luku-ja kirjoitustaitoiset konsanaan.

Ison Biblian lisäksi Kelotin kirja-antikvaarista löytyy Lutheruksen Wähä Katekismus ja Kristinoppikirja rippikouluja varten. Tämän oppikirjan ”oikijaksi omistaiaksi” nimikirjoituksillaan ja puumerkeillään tunnustautuvat hyvin monet Enontekiön seurakunnan rippikoululaiset 20- ja 30-luvuilla. Sivulta 156 löytyy seuraavanlainen omistuskirjoitus: ”tämän Kirian olen ostanut Hetasta Karialaiselta Marianpäivänä vuonna 1923. On maksanut viis markkaa ia tämän kirian oikia omistaiia on Inger Salmon tytär Näkkäläjärvi Enontekiiö Näkkälä. Kirioitti syyskuun 7 päivä vuona 1924”

Osuva havainto oli myös jonkun rippioppilaan kynällään sivun reunaan piirtämä lausuma: ”Tässä kirjassa on koko monta nimeä.” Eikä ainoastaan raamatun keskeisten henkilöiden, vaan enontekiöläisten rippi-ikäisten nuorten miesten ja naisten nimiä.

Amanda Karuliina Leppäjärvi on hänkin kirjoittanut tärkeitä ajatuksiaan ja tunteitaan kirjan sivujen aukkopaikkoihin. Inkaa, vanhaa ystäväänsä, Amanda on jäänyt kaipaamaan.

Tämä katekismus on Skaaran piispan Olaus Swebiliuksen luoma Lutherin Wähän Katekismuksen yksinkertaistettu painos. Sen suomensi Daniel Juslenius 1745 ja vuonna 1777 Enontekiön seurakunta jakoi niitä, virsikirjoja ja ABC-kirjoja joillekin seurakuntalaisille, muun muassa Olli Ollinpoika Kihlangille eli Leppäjärvelle. Hän kun oli ansioitunut Enontekiön (Markkinan) kirkon pappilan rakentamisessa vuonna 1768.

Kelotti-Armas oli monipuolinen kauppias - ostaja ja myyjä - ja laajalti tunnettu Enontekiön, Koutokeinon ja Pohjois-Ruotsin kylien alueella. Hän ymmärsi ihmisten perimmäisiä arvostuksia. Siksi hän pani toimeksi ja pelasti myös puheena olleen Piplian, eikä myynyt sitä kenellekään, vaan säilytti sen – meitä varten.

Kirjoittaja on Kaaresuvannon koulun entinen opettaja ja enontekiöläinen kulttuurivaikuttaja. Enontekiön Sanomat julkaisee hänen tarinoitaan tämän vuoden aikana.