Ihmiset

Teollisuuden taantuma hillitsee Kolarin Metallin kasvua, mutta ei yrittäjän halua tavoitella isompaa

Teollisuuden heikot ajat ja tehtaiden muutosneuvottelut näkyvät myös viime vuodet isosti kasvaneen Kolarin metallin tilauskirjoissa.

– Vaikuttaa aika paljonkin loppu- ja alkuvuoteen, toimitusjohtaja Ari Hooli kertoo.

Kolarin metallin isoimmat asiakkaat ovat terästeollisuus, kaivosala ja paperiteollisuus sekä niiden laitevalmistajat. Yritys vaihtaa esimerkiksi tehtailla käytettäviä kuluvia teräsosia uusiin ja valmistaa niitä. Jos kaivosten toiminta pysähtyy tai merkittävästi hidastuu, se näkyy myös kolarilaisyrityksessä.

– Jos kaivokset pyörii, ne tarttee kulutusosia. Mutta jos ne ei pyöri ollenkaan, ne ei tartte. Jos ne pyörii hittaampaa, korjaustaakka ei ole niin paljon, Hooli toteaa.

Positiivisiakin merkkejä on ilmassa. Tarjouksia tulee laskettavaksi, ja ensi vuonna suunta saattaa kääntyä.

Tällä hetkellä Hoolin palkkalistoilla on jonkin verran vähemmän työntekijöitä kuin yrityksen kiivaimpana kasvun aikana.

Kasvun hidastuminen ja yrityksen tuloksen pieneneminen vaikuttaa tulevaisuuteen. Kolarin teollisuusalueelle viime vuonna valmistuneet isot tuotantotilat pitää maksaa, eikä uutta lainaa voi ottaa rajattomasti.

Lisää tilaa Hoolin yritys kuitenkin tarvitsee esimerkiksi saapuvan teräksen ja valmiiden tuotteiden varastoimiseen. Hoolin mielestä olisi lisäksi parempi, jos yrityksen rakennuspeltipuoli saisi kokonaan omat tilat.

Hän suunnittelee kasvun seuraavaa askelta, jota varten yritys omistaa naapurissa olevan, vielä pusikkoisen tontin. Siinä voisi jatkossa olla yrityksen tuotantotiloja. Mutta rakentaminen ei ala ainakaan vielä ensi vuonna, ehkä vuonna 2027 tai 2028, Hooli miettii.

Vaikka taantuma vähän hillitsee, kasvaminen on Hoolin tavoite. Hän uskoo, että kasvun avulla toimintaa saataisiin tasoitettua.

– Saatais tämänhetkisen toimintaan lisää tukevaa toimintaa ympärille. Se vahvistais meiän asemaa. Ois tasasemmin työtä.

Hoolin ajatuksissa on, että yritys voisi vielä enemmän valmistaa ja valmistella osia, joita se nyt vaihtaa teollisuuteen. Silloin työtä olisi Kolarissa tarjolla pidemmäksi aikaa.

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Joku tarvitsee teollisuushallin. Kolarin metallilla on pystytysporukka, mutta jatkossa myös halliin tarvittavat osat voitaisiin tehdä Kolarissa sen sijaan, että niitä ostetaan muualta. Pellit voidaan laittaa ja myös hallin sisällä asentaa tasoja ja laitteistoja.

– Osat on yleensä tullu joltaki muulta, mutta nyt ne voidaan ite valmistaa.

Jos teollisuuslaitoksessa on keväällä asennustöiden aika, se tarvitsee silloin Kolarin metallin apua. Jos yritys myös tekisi asentamansa tuotteet, työtä riittäisi heti alkuvuodesta, Hooli konkretisoi.

Yrityksen ja sen työntekijöiden elämä olisi silloin tasaisempaa ja vakaampaa, hän miettii.

Hooli kertoi aiemmin Luoteis-Lapin haastattelussa, että hän suunnitteli yritystä perustaessaan, että olisi yksinyrittäjä. Toisin kuitenkin kävi.

– Olin maailmalla keikkatyöntekijänä. Sitähän minä olen tehnyt, Hooli kertoo.

Hän ei oikein osaa edes sanoa, miksi oman osaamisen myymisestä kehittyi isohko kolarilaisyritys.

– Lähtikö se sitten pikkuhiljaa. Aluksi kävi porukkaa silloin tällöin töissä, ja kun heitä sai töihin, en ole alkanut sitä pysäyttää.

Hooli kertoo, että tavoitteellisuus on myös osa häntä.

– Olen varmaan ollu aina tavoitteellinen ihminen kaikissa asioissa.

Kun keikkatyöliiketoiminta pyöri hyvin, Hooli suunnitteli ja rakensi tuotantotilat Kolariin. Nyt katse on jo tulevien laajennustenkin takana, nykyistä toimintaa tukevassa ja kasvattavassa liiketoiminnassa.

Se on ihmisluonne semmonen, että pittää vähän hakea jotakin haastetta, Hooli miettii.

Yrityksen kasvattaminen vei yrittäjältä vapaa-ajan ja harrastukset ja vaatii paljon myös perheeltä, jossa on vaimo ja kolme lasta.

Miltä nyt tuntuu, oletko tyytyväinen tähän kohtaan?

– Semityytyväinen, Hooli muotoilee.

Harrastamaan ei ehdi ja lomailu on jäänyt. Nyt on kuitenkin painettava, kun uusien tilojen mahdollistama uusi liiketoiminta on käynnistymässä, eikä isoja vakioasiakkaita vielä ole.

– Kaikki perustuu tarjouksiin. Pitää saada nimi esille ja tehä tarjouksia. Työ on aika kova.

Toisaalta yritys on kasvanut niin isoksi, että toimihenkilöt ja työnjohto pystyvät pyörittämään toimintaa, eikä yrittäjää enää tarvita joka asiassa.

Yrityksen kasvu on vaatinut myös omistajansa kasvua. Työntekijästä on tullut työnantaja.

– Tosi paljon olen oppinut ja aika paljon itseoppinut, Hooli sanoo.

Hän on peruskoulutukseltaan koneistaja. Lisäksi työuran aikana takana on yrittäjäkoulua, hitsauksen opintoja, insinööriopintoja, ei kuitenkaan valmiiksi tutkinnoiksi asti.

– Työ on vetäny aina puoleen. Olen itse opiskellut taloushallintoa, atk-jutut, tarjouslaskentaa, johtamista, Hooli kertoo.

Hän uskoo, että johtajana kehitettävää vielä löytyy. Oma pitkä työura työntekijäroolissa auttaa ymmärtämään työntekijöiden näkökulmaa.

– On aika hyvät välit työntekijöitten kansa. Pystyn puhumaan työntekijöiden kanssa, kesk usteluyhteys on tärkeä.Se voi olla vahvuus, ainakin omasta mielestä. On pysyny ihan hyvä henki työporukassa.

Oma johtajan rooli auttaa tietyissä kohdissa myös ymmärtämään omien aiempien työnantajien ratkaisuja ja ajattelua.

– Kun olen perustanu firman, on ollu halu parantaa, ettei ole semmosta, mistä ei ole itte tykänny.

Kasvuun ja työntekoon ajaa toinenkin näkökulma.

– Oon vastuussa työntekijöittenkin elämästä. Ihmisellä voi olla talolainaa ja muuta. Pittää tehä tarjouksia, Hooli miettii.

Ari Hooli palkittiin lauantaina Kolarin vuoden yrittäjänä Tunturi-Lapin yrittäjien yhteisessä juhlassa Äkäslompolossa.