Paikallisuutiset

Teemu Taulavuori: kotieläimistä pitää olla iloa – maatiaisten pitäminen on hyvää tuottava etuoikeus

Teemu Taulavuoren kesäloma kuluu oman tilan maatiaisrotuisten kotieläinten parissa. Lampaat ovat iloksi elinaikanaan ja teurastamisen jälkeen niistä käytetään hyödyksi lähes kaikki.

– Mää! Möö!

Lammashaan asukkaat ovat heti hereillä, kun muoniolainen Teemu Taulavuori lähestyy kainuunharmasuuhiaan heinien kanssa. Yksi lampaista on määkimisen suhteen poikkeus. Se on Terapialammas, joka on pienestä pitäen suuntautunut enemmän kuuntelemiseen kuin ääntelemiseen.

Sen ruskeankirjava karva ei ole keritsemisen jäljiltä pörheimmillään ja karitsat ovat imeneet sen kupeilta rasvat, mutta luonne on yhtä ihmisläheinen kuin on aina ollutkin. Lammas työntää päänsä kiinni isännän kasvoihin ja kuuntelee.

– Sä olet aina linjoilla, Taulavuori puhelee lampaalle.

– Voi melkein huutaa korvaan, hän ei loukkaannu. Hän kuuntelee ja lohduttaa.

Taulavuori on harrastanut maatiaiseläimiä Muoniossa ympärivuotisesti vuodesta 2015 lähtien. Ensimmäisenä koirien seuralaisiksi tulivat kanat, joista Taulavuorella ja hänen Leea-puolisollaan oli kokemusta jo Rovaniemellä asuessa kesäeläiminä.

Nyt Taulavuoren ajatusmaailmaan ei enää mahdu eläinten pitäminen osavuotisesti. Osa Taulavuorien kanoista muuttaa kuitenkin kesäksi naapuriin Muonion kotiseutumuseon pihaan pystytettyyn vankkaan häkkiin. Museon aukioloaikoina kanat voivat olla pihamaalla myös vapaina.

Viime vuonna häkkiin pääsi koira, minkä jälkeen kunta hankki järeämmän häkin. Museolla tepastelee myös toinen Taulavuorien piikkiöläisistä kukoista. Juhlavuoden kunniaksi sen nimeksi tuli Louis Philippe.

Jos nyt miettii, että heinästä pitää jotain maksaa, niin ihmiset maksaa kuntosalikortistakin.

Maatiaiseläimet tarkoittavat muun muassa sitä, että Taulavuoren neljän viikon kesäloma Muonion hyvinvointikeskuksen yleislääkärin työstä kuluu tiiviisti kotona, tai ainakin matkoja tehdään puolison kanssa vuorotellen.

Ilman koneita pyörivällä tilalla kottikärrytyötä riittää ympäri vuoden, ja se on Taulavuoren mielestä yksi eläintenpidon iso hyöty. Eläimet on hoidettava päivittäin ja se pitää isännän liikkeessä.

– Jos nyt miettii, että heinästä pitää jotain maksaa, niin ihmiset maksaa kuntosalikortistakin. Tää ehkä rinnastuu siihen, Taulavuori sanoo.

Toinen tärkeä asia on eläinten läheisyyden monenlainen vaikutus ihmisiin.

– Ilman muuta mä uskon, että paljon nykyajan tuskasta, vieraantuneisuudesta, suoranaisesta tylsyydestä johtuu siitä, että ympärillä ei ole elämää ja eläimiä, hän pohtii.

– On hirveä etuoikeus pystyä pitämään niitä.

Taulavuori antaa pullosta maitoa kahdelle Terapialampaan pienelle karitsalle ja miettii, uskaltaako eläintenpitoon ketään kannustaa. Pienenkin tilan pitoon liittyy paljon huomioon otettavaa ja opiskeltavaa, mitä Taulavuorikin on oppinut vuosien varrella.

– Mikä yhteiskunnan rooli vois olla. Jos nähdään, että niistä (eläimistä) on hyötyä, voisiko useammilla paikkakunnilla olla jotain tämän tyylistä, Taulavuori miettii.

Taulavuorien kotona asuu maatiaisrotuisia eläimiä monesta syystä: niiden säilyttämisen vuoksi, mutta siksikin, että maatiaiset ovat juuri näihin olosuhteisiin pitkien aikojen kuluessa parhaiten sopeutuneet.

– Ne on yleensä kautta linjan aika terveitä. Ne on jalostuneet niukalla toimeentulevaksi. Ne kestää tätä ympäristöä, Taulavuori luettelee.

Laitumellaan sääskien kanssa kärvistelevät kyyttösonnit Tiuku ja Touko ovat pikkuruisia tuotantoeläimiin verrattuina. Lapinlehmä Hertalla kokoa on reilummin, mikä johtuu siitä, että lapinlehmille on lainattu perimää Ruotsin puolen tuotantonaudoilta.

Pieniä, sitkaita, hitaasti kasvavia ja vähemmän tuottavia. Sellaisia maatiaisrodut yleisesti ottaen ovat. Suomenlammas on yhdeltä ominaisuudeltaan poikkeus.

– Suomenlammas on ulkomailla ehdottomasti suomen maatalouden tunnetuin jäsen. Suomenlampaan hedelmällisyys on niin suurta, ettei sitä tavata millään muulla rodulla, Taulavuori kertoo.

Muut lammasrodut saattavat saada yhden jälkeläisen, suomenlammas neljä, viisi tai kuusikin kerrallaan.

– Tarinan mukaan jos toinen taluttaa uuhta ja toinen pässiä ja ne ohittaa toisensa, niin se on siinä, Taulavuori kertoo.

Jos eläin on jollain lailla hankaluudeksi, sitten siitä pitää luopua.

Ajatus maatiaisrotujen säilyttämisestä on Taulavuoren tietojen mukaan parisataa vuotta vanha ja peräisin Ruotsista. Suomalaisista roduista esimerkiksi hitaasti kasvava maatiaissika ehti kuolla sukupuuttoon.

– Alkuperäislajien säilyttämiseen liittyy pienimuotoisuus. Se on paljolti harrastajien harteilla, Taulavuori sanoo.

Taulavuori haluaa olla mukana säilyttämässä rotuja. Eläintenpidon edellytys on silti myös se, että kotieläimestä pitää olla ihmiselle hyötyä.

– Jos eläin on jollain lailla hankaluudeksi, sitten siitä pitää luopua.

Tällainen oli esimerkiksi Taulavuorien ensimmäinen, erittäin vihainen pässi. Luopumista Taulavuoret ovat harjoitelleet hedelmällisten lampaiden kanssa, jotta katras pysyy laitumelleen sopivan kokoisena. Lampaasta saadaan sen elämän päättymisen jälkeen paljon.

– Siitä voi loppujen lopuksi käyttää melkein kaikki. Se on aika vaikuttavaa, Taulavuori sanoo.

Taulavuoret ovat syöneet lampaiden lihaa, koirat ovat järsineet luut, taljat lämmittävät ja rasvasta he tekevät saippuaa ja huulirasvaa.

Katso videokierros ja tarinat Taulavuorifarmin elämästä ja eläimistä: