Muualta Lapista

Tasavallan presidentti palkitsi ansioituneita äitejä kunniamerkein — Hilkka Sara lähti matkaan Lisman saamelaiskylästä

Tasavallan presidentti Alexander Stubb osallistui yhdessä puolisonsa Suzanne Innes-Stubbin kanssa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön järjestämään valtakunnalliseen äitienpäiväjuhlaan sunnuntaina 12. toukokuuta 2024.

Valtioneuvoston juhlahuoneistossa pidetyssä tilaisuudessa luovutettiin 39 äidille tasavallan presidentin myöntämä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein tunnustuksena ansiokkaasta kasvatustyöstä sekä perhe-elämän ja vanhemmuuden edistämisestä.

Palkittavien joukossa oli suurperheiden äitejä, yksinhuoltajia, sijais-, adoptio- ja tukivanhempia sekä erityislasten äitejä eri puolelta Suomea aina Lapista Ahvenanmaalle. Palkittuja yhdistää heidän tekemänsä ansiokas työ kasvatustehtävissä myös oman perheensä lisäksi esimerkiksi erilaisissa järjestöissä. Monet palkituista äideistä tekevät myös vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Iäkkäin tänä vuonna palkittu äiti on 99-vuotias ja nuorin 43-vuotias.

Pohjoisin palkittava oli Hilkka Helena Sara Lisman kylästä. Hilkka Sara on saamelainen perheenäiti, joka on pitänyt tärkeänä, että lapset kasvavat ja omaksuvat pienestä pitäen saamelaiskulttuurin ja saamen kielen.

Hilkka Sara tunnetaan myös käsityöläisenä. Craftstories-Taitajat-nettisivuilla hänet esitellään näin:

”Hilkka Sara perheineen asuu Lisman porokylässä Ivalossa. Hilkka Sara on oppinut jo lapsesta saakka ompelemaan porontaljaa ja poron sisnanahkaa. Materiaalit on osattava ottaa porosta oikeaan aikaan. Pehmeät ja lämpimät vasannahkalakit saadaan valmistettua korkeintaan kolmen viikon ikäisen vasan taljoista heti alkukesällä. Hilkka Sara valmistaa perinteisen mallisia verkatilkuin koristeltuja vasannahkalakkeja tilauksesta. Oman perheen käyttöön on suunniteltu erilainen uudempi vasannahkalakin malli: ”pitäähän sitä käsityöläisen uudistaa tuotantoaan”.

Nutukkaista kauneimmat tulevat Hilkan mielestä purkakarvaisista poronkoipinahoista. Elokuun alussa purkakarvassa oleva poro on juuri vaihtanut niin sanotun vanhan karvan pois ja uusi sileä karva on kasvamassa tilalle. Kiiltävimmillään olevia koipinahkoja on aina oltava varalla juhlanutukkaiden materiaaliksi.

Saralla on kokemusta juhla-asujen valmistuksessa yhdessä tyttäriensä kanssa. Koko perheen naisten yhteinen projekti oli, kun vanhin tytär meni naimisiin kesällä 2005. Puku tehtiin yhteistyönä. Hilkan vastuulla oli vuotakenkien valmistus sekä morsiamelle että sulhaselle. Hilkka ompeli morsiamen lakin ja morsian itse teki huivin ja takin. Takin helman eli komean nauhoista ja verasta ommeltavan hulpan teki toiseksi nuorin tyttäristä Magreta. Juhla-asun valmistaminen koostuu monesta pienestä osasta. Suuritöiseksi yksityiskohdaksi Hilkka mainitsee hulpan ompelun, se kun voi olla ympärysmitaltaan jopa kolmekymmentä metriä pitkä ja siihen ommellaan yhdessä veran kanssa kymmeniä koristenauhoja.”