Ihmiset

Talossa vai mökissä?

Kolarissa ja Muoniossa on yhteensä satoja vailla vakinaista asuntoa. He asuvat mökissä.

Tönö kuin tönö, kunhan on asumiskelpoinen, on vakituisesti asuttava? Ihan niin asia ei kuitenkaan ole. Suomessa asumista säätelee maankäyttö- ja rakennuslaki, ja sieltä löytyvät asiaan tarkat pykälät. Lakipykälien tarkoitus on varmistaa, että ihmiset asuvat turvallisissa kodeissa, ja että ne ovat tarpeeksi lämpimiä ja asumiseen soveltuvia. Kolarissa ja Muoniossa on varsinkin matkailualueilla krooninen asuntopula. Sen sijaan vapaa-ajan asuntoja on runsaasti. Moni alueella vakituisesti asuva asuu mökissä, johon ei vuoden 2013 jälkeen tehdyn linjauksen jälkeen ole enää virallisesti saanut kirjoja muutettua. Nämä ihmiset kirjataan kyllä vapaa-ajan asuntonsa sijaintikunnan asukkaiksi, ja he ovat oikeutettuja kaikkiin palveluihin, mutta virallisesti he ovat vailla vakinaista asuntoa. Se muuttuu vain, jos vapaa-ajan asunnon käyttötarkoitus muutetaan vakituiseksi asunnoksi.

– Kyselyjä tulee kymmeniä joka vuosi, kertoo Kolarin rakennustarkastaja Pentti Möykkynen .

Joskus aiheena on mökin muuttaminen vakituiseksi asunnoksi, toisinaan tiedustellaan jo ennen rakentamista, onko mökkiä mahdollista saada vakituiseksi asunnoksi jatkossa. Poikkeamisissa katsotaan ensimmäisenä mökin sijaintia. Jos kaava-alueella on vain loma-asuntoja, käyttötarkoituksen muutokseen ei saa lupaa.

Minja Aro ja Jukka Kaikkonen muuttivat vuoden alusta ostamaansa mökkiin Ylläsjärven Tievassa, mutta asuvat nyt talossa. Se ei käynyt aivan käden käänteessä.

– Asioita, mitä piti selvittää, oli ihan kauheasti, Aro päivittelee.

Kaikkonen ja Aro olivat asuneet kunnan rivitalossa Ylläsjärvellä, kun ajatus omasta talosta syntyi:

– Haluamme asua täällä Ylläsjärvellä, molemmat vakuuttavat.

Mieleinen asunto löytyi, paritalo Ylläsjärveltä. Sen ikkunoista avautuu maisema Ylläkselle. Koska mökki on mökki ja talo on talo, Kaikkonen ja Aro eivät saaneet vapaa-ajan asunnon ostamiseen asuntolainaa, vaan piti hakea mökkilaina. Sen korko on kalliimpi, eikä ASP-säästöjä voinut käyttää mökin ostamiseen, puhumattakaan, että lainoitukseen olisi saanut valtion takausta tai korkotukia. Lisäksi Aro joutui maksamaan varainsiirtoveron, jota ei ensiasunnon ostajana olisi talosta joutunut maksamaan.

– Sen sai onneksi takaisin.

Rahoituskuviot kuitenkin järjestyivät, ja pariskunta muutti mökkiinsä. Vapaa-ajan asunnossa vakituisesti asuva on virallisesti asunnoton. Se aiheutti monenlaista haastetta arkeen. Pienin niistä oli kuntavaalien aikaan. Äänestyspaikka oli Kolarin kirkonkylällä. Omituisinta oli, että asunnottomina esimerkiksi puhelinliittymän saantiin piti maksaa takuumaksu, ja piilolinssejä, jotka olivat tulleet automaattisesti laskulla postilaatikkoon, ei enää lähetettykään kuin ennakkomaksulla.

Kaikkeen asunnottomuus ei vaikuttanut.

– Mutta auton sain kuitenkin ostettua, Kaikkonen naurahtaa ja viittaa pihalla seisovaan Audiin.

Mihin mökin muuttaminen vakituiseksi asunnoksi sitten usein kaatuu? Se voi kaatua liian jyrkkiin portaisiin, liian pieneen vessaan, johon ei pyörätuoli mahdu tai heppoiseen eristykseen. Keittiöstä pitää löytyä kaikki kodinkoneet ja parvella tulee olla tarpeeksi korkea kaide. Näitä määräyksiä harva 1980-luvulla rakennettu mökki täyttää ilman mittavaa remonttia.

Suurin kompastuskivi ovat kuitenkin energia-asiat.

– Jos käyttötarkoitusta haluaa muuttaa, kohteesta tulee uusi asuinrakennus, jonka pitää täyttää tämän päivän vaatimukset, Möykkynen kuvaa.

Aron ja Kaikkosen ei tarvinnut tehdä asunnolle mitään. Eristystä seinissä on vähemmän kuin omakotitalossa, mutta lopulta sekään ei ollut ongelma.

– Tässä oli ilma-vesilämpöpumppu, joka kompensoi sitä, he kertovat.

Fyysisiä muutoksia ei tarvittu, mutta paperisota mökin muuttamiseksi vakituiseen asuinkäyttöön oli jäätävä. Lisäksi kiinteistö on paritalo, joten koko talo piti muuttaa kerralla.

Onneksi talon toisen puolen osti Aron ystävä, joka halusi myös lähteä käyttötarkoituksen muuttamisrumbaan. Piti hakea ensin kunnalta poikkeamislupapäätöstä, johon piti kuulla naapurit. Sen jälkeen oli vuorossa kokonaan uuden rakentamisluvan hakeminen, johon sama sakki piti kuulla uudemman kerran.

– Naapurit olivat ihan ihmeissään, että ettekö te voi vain muuttaa siihen, Aro nauraa.

Onneksi kaikki naapurit olivat myötämielisiä siihen, että naapurissa asuu vakituisesti ihmisiä. Onni oli myös se, että mökki sijaitsi Ylläsjärven Tievassa, jossa on vanhastaan sekaisin omakotitaloja ja mökkejä. Kaava-alueelle, jossa on vain mökkejä, ei lupaa olisi todennäköisesti herunut.

Kun mökki oli muutettu taloksi, siihen piti muuttaa. Muuttoilmoitusta tehdessä Väestörekisterikeskuksella oli sormi suussa, kun sekä mistä muutetaan että mihin muutetaan -sarakkeisiin tuli sama osoite.

Huoltokirja tarvittiin, jasen pariskunta täytti netistä löytyneeseen malliin.

– Mutta kun ei itse ole rakennettu tätä taloa, niin on vaikea kun ei tiedä kaikkea, Aro sanoo.

Kunnalla ei ole intressejä estää mökkien muuttamista vakituiseen asumiseen sopiviksi. Esimerkiksi kiinteistövero määräytyy sen perusteella, millaista on mökin käyttö: mökistä voi maksaa vakituisen asumisen kiinteistöveroa, jos siinä asuu vakituisesti. Siihen ei käyttötarkoituksen muutosta tarvita. Esimerkiksi koulukyyteihin se kuitenkin voi vaikuttaa. Kunnalla on velvollisuus tarjota koulukyyti vain vakituiselta asunnolta. Kolarissa kunta on kuitenkin halunnut järjestää kyytejä myös mökeiltä. Äkäslompolossa vakituisen asumisen alueella on tontteja, mutta kaikki eivät ole Helukan alueelle kiinnostuneet rakentamaan. Ylläsjärvellä ongelmana on se, että vakituiseen asumiseen tarkoitettuja tontteja ei juuri ole.

– Monilla mökissä asuminen on myös tietoinen valinta, Möykkynen sanoo.

Tänä päivänä myös rakentaminen on hyvin toisenlaista kuin 30–40 vuotta sitten. Mökit rakennetaan nykyään lähes poikkeuksetta samoilla määräyksellä kuin asuintalot ja niissä huomioidaan vakituisen asumisen vaatimukset.

”Asioita, mitä piti selvittää, oli ihan kauheasti.