Paikallisuutiset

Suvi Satan seitsemäs J syntyy kesällä

Suurperheen äiti nauttii rauhallisesta perhe-elämästä ja kotiäitiydestä.

Aurinko paistaa Sieppijärvellä. Olohuoneessa pyörii Muumit. Kaksivuotias Junnu ja kolmevuotias Juuso pukevat isän kanssa ulos lähteäkseen.

Aurinkolasit, missä ovat poikien aurinkolasit? Lasit löytyvät ja kolmikko lähtee ulos. Juhani-isän kelkka hörähtää pihalla.

Taloon laskeutuu täysi hiljaisuus.

– Tämä on tosi harvinaista. On täällä ylheensä aina jotakin ääntä, Suvi Satta toteaa.

Talo on kuuden lapsen, kahden aikuisen sekä koiran, kissan, kanin ja hamsterin koti. Suurperhe on kesällä vielä kasvamassa, kun seitsemännen lapsen on määrä syntyä heinäkuussa.

– Aiomma jatkaa J-alkusia nimiä, on siinä jo pähkäilemistä, Satta naurahtaa.

Lapset ovat kahdessa jaksossa syntyneet. Isoimmat, kaksoset Jenni ja Julia ovat jo parikymppisiä, Joona 16 ja Janika 12. Tyttären ja nuorimpien poikien välillä oli yhdeksän vuotta.

–Isommat lapset oli, että eikä voi olla totta ko kerroima, että taas on tulossa, Satta muistelee raskauden ilmoittamista ennen Junnun tuloa.

Jos sulattelua onkin ollut, aina isommat ovat tottuneet uusiin tulokkaisiin. Äiti ei ole koskaan olettanut, että isommat osallistuvat pienempien vahtimiseen. Apua heistä on kuitenkin isossa perheessä ollut.

Perhe on kasvanut vähitellen, Satta tuumaa.

– Se vain sattu, että tuli näin monta. On mukavaa vaihtelua, että lapset on monenikäsiä.

Vuosiin on mahtunut myös surua keskenmenoista. Raskauksia ja synnytyksiä Satta on ehtinyt kokea kaikenlaisia. Kaksosraskautta seurattiin tarkasti, ja loppuvaiheen Satta oli sairaalassa. Joskus on vaivannut raskausajan diabetes, Janika on syntynyt ambulanssiin Pelloon. Lähestyvän seitsemännen lapsen synnytyksen alla Satalla on vain yksi toive.

– Kuhan se vain joskus tullee sieltä ulos, Satta hymähtää.

36-vuotias Satta tuli äidiksi ensi kerran 16-vuotiaana. Raskaaksi tuleminen 15-vuotiaana ysiluokkalaisena oli järkytys, sekä Satalle itselleen että muille.

– Kyllähän siinä kaikki oikeastaan antoi ymmärtää, että minun pitäis tehhä abortti. Mutta mie olen vissiin niin ittepäinen, että ajattelin, että en tehe. Aikani sitä pohin.

Jos kuitenkin pärjään, Satta päätti. Hänellä oli jo kokemusta pienistä lapsista, hän oli hoitanut siskon lapsia. Äiti ja isä olivat järkyttyneitä, mutta lupasivat auttaa.

– Jos ei olis ollu tukiverkkoa ympärillä, olisin varmaan päätyny aborttiin.

Yllätys oli vielä kaksinkertainen raskauden edetessä.

– En olis oottanut, että kaksoset vielä. Mutta meilä on kaksosia suvussa.

Sosiaalityöntekijät valvoivat ja tukivat. Satta ja vanhempi, tuolloin parikymppinen poikaystävä eivät muuttaneet yhteen omaan kotiin vielä synnytyslaitokselta.

– Sosiaalitoimisto oli siinä syynä.

Satta ymmärtää asian, näin jälkeenkäsin vielä paremmin.

– Totta kai minua koitettiin suojella siinä, koska olin niin nuori, liian nuori tietenkin.

Synnytyksen jälkeen ensikuukaudet tuoreet äiti ja isä asuivat Satan kotipaikassa Kurtakontien varressa. Kuukaudet olivat rankkoja vauvojen koliikin takia. Siitä elämä alkoi kirkastua. Nuori pari muutti jonkin ajan päästä Sieppijärvelle yhteen, ja kylä on ollut yhteinen koti siitä asti.

– Siitähän me vasta Juhanin kanssa aloimma tutustumaan toiseen, eihän me oikheen vielä tunnettu ennen ko mie olin jo raskaana. Siitä sitä on sitten vuosien mittaan opittu tuntehmaan toinen.

Ysiluokka jäi kesken raskauden myötä, mutta Satta tentti puuttuvat asiat peruskoulusta vauvojen synnyttyä. Liikunnan hän suoritti loppuun vaunulenkeillä.

Äidiksi tuleminen muutti elämäntyylin täysin. Satta oli teininä varsin villi.

– Lasten myötä rauhottu tilanne. Miehän oli nuorena koko ajan menossa jossakin, eikä minua välttämättä saanu edes kiinni.

Muutos oli Satan mielestä tervetullut, ja nyt on vaikea edes kuvitella elämää muunlaisena. Satta kuskaa joskus vanhimpia tyttäriään keikalle Leville ja samalla tuulettuu siinä itsekin. Usein se riittää hänelle.

Lapsilleen Satta on opettanut, että tärkeintä on hoitaa koulu ja opiskelu kunnialla.

– Minun lapset viihtyy niin hyvin kotona, että välillä saa olla työntämässä, että menkää nyt välillä jonnekin, Satta nauraa.

Satalle parasta on rauhallinen elämä kotona, ja hän on hoitanut lapsiaan kotiäitinä. Ennen nuorimpien lasten syntymää hän työskenteli jonkin aikaa henkilökohtaisena avustajana.

Lasten kanssa ollaan paljon pihalla, käydään toisinaan mummilassa Muoniossa tai mummolassa Kurtakontien varressa. Perhekerhoja Satta ei säännöllisesti kaipaa.

– Joskus miettii, että jos laittais pienet lapset päiväkotiin, että saisivat leikkiseuraa. Mutta se ois sitte ajaminen Kolariin, niin en ole lähteny siihen.

Yksi on vasta syntymässä, isommat omilleen muuttoa suunnittelemassa. Sattojen katon alla eletään yhtä aikaa montaa elämänvaihetta. Lasten muuttaminen pois kotoa on äidille luonnollista: kun lapsi on valmis muuttamaan pois, se kertoo, että paljon hyvää on jo saatu aikaan.

– Minulle kasvatuksessa on ollu tärkeintä opettaa, että arvostethaan kaikkia, kethään ei syrjitä ja kaikki otethaan matkaan.

Äitienpäivää vietetään sunnuntaina 14. toukokuuta.