Muualta Lapista

Suomen toiseksi paras poni asuu Pellossa

Erika Timonen ei meinaa löytää riittävästi sanoja kuvaamaan, miten onnellinen hän on omistamastaan shetlanninponista Jokimäen Sakesta.

– Sakke on vienyt meidän sydämemme. Se menee niin tunteisiin, kun se tulee maaliinkin. Itku siinä tulee, onnen kyyneleet.

Ensimmäisiä pyöreitä vuosiaan lähestyvää ponia ei hätkäytä, vaikka emäntä innostuu kehumaan sitä. Se jysäyttää tallin lattialle komean läjän ja jatkaa tyytyväisenä odotustaan. Kohta on aika päästä laitumelle.

Timonen kertoo, että 84 startista poni on voittanut 29. Kakkossijoja on ollut 12 ja kolmansia 13. Voitoista 12 on ollut peräkkäin, mikä on Timosen mukaan harvinaista. Tämän vuoden aikana Sakke-poni on voittanut jokaisen lähdön, joissa se on ollut mukana. Lähtöjä on ollut viisi.

– On ihanaa treenata ja valmentaa tämmöistä ponia. Raveissa se tietää, että ollaan kilpailuissa ja mitä pitää tehdä.

Reilu vuosi sitten Erika Timonen selaili ponien myynti-ilmoituksia. Hänen hevosharrastuksensa oli ollut tauolla muutaman vuoden. Mielenkiinto hevosiin heräsi henkiin, kun omat lapset olivat kasvaneet sopivan ikäisiksi.

Kun ilmoitus Sakke-ponista osui hänen silmiinsä ja Hippoksen sivustolla sen tiedot näyttivät hyviltä, Timonen innostui soittamaan myyjälle. Myynnin ehtona oli hyvä koti.

– Alettiin hieromaan kauppaa ja myyjä sanoi, että tule hakemaan. He tuovat sen Ouluun. Niin me isäni kanssa lähimmä.

Antero Niva on ollut tyttärelleen muutenkin tukena raviharrastuksessa. Koska Timosella itsellään ei ole ajokorttia hevostrailerin kuljettamiseen, hänen isänsä ja Mirva Haavikko ovat mielellään toimineet kuskina.

Shetlanninponi on tuonut paljon iloa koko perheelle. Nykyisin Timosen kodin seinää koristavat Sakke-ponin saamat ruusukkeet ja voittokuvat sekä pokaalit hyllyssä.

Erityisesti perheen kolmevuotias Elviira on innostunut ponin hoitamisesta ja ratsastamisesta. Hänestä kuulostaa kasvavan Timoselle tärkeä tallikaveri.

Myös Elmeri, 12 on ollut kiinnostunut ponista, mutta koska hän harrastaa jääkiekkoa ja treenaa Wintage Snowcross -kilpailuihin, ei aikaa enää riitä. Koulussakin pitää käydä. Viljami, 11, on allerginen hevosille, mikä hidastaa hänen raviharrastustaan. Ponin omistaja hän kuitenkin on myös, kuten sisaruksensakin.

Videolta voit katsoa, minkälaista luonnetta Sakke-ponilta löytyy:

Video: Eija Koivumaa

Ostaessaan ponin vuosi sitten huhtikuussa Erika Timonen tuskin arvasi, minkälaisen timantin hän saa. Edelleen hän kuulostaa olevan ihmeissään, miten hieno vuosi heillä on sen kanssa ollut.

– Niinhän siinä kävi, että on pärjätty.

Luonnetta ponista löytyy, kuten ravureista täytyykin. Välillä se on tehnyt omapäisiä temppuja lenkillä ja vetänyt jopa metsän puolelle. Lopulta se piti laittaa myös omaan aitaukseen, kun se alkoi liikaa pomottamaan toista ponia.

– Napakan kuskin se tarvii, koska haluaa välillä kokeilla. Ponithan ovat omapäisiä. Oikeastaan tunnen sen jo niin hyvin, että tiedän, missä se saattaa vaikka yhtäkkiä yrittää u-käännöstä.

Tallihommat Timonen aloitti kuusivuotiaana Eila ja Raimo Havelan tallissa. Siellä hän kulki parikymmentä vuotta. Kymmenenvuotiaana hän ajoi ponikortin heidän ponillaan, mutta ei kuitenkaan ajanut kilpaa. Parikymppisenä hän innostui ystäviensä kanssa hankkimaan kimppahevosen, josta harrastus laajeni entisestään.

Hevoset ovat saaneet tallipaikan Mirva Haavikon ja Lauri Leppäsen tallista, jossa myös Jokimäen Sakke-poni nyt on.

– Meillä on ollut monta yhteistä hevosta. Erilaisia ravihevosia on kokeiltu.

Halpaa raviharrastus ei ole. Kuluja tulee eläinten rehusta, heinästä, kuljetusmatkoista, välineistä ja monesta muusta.

– Ponin pitäminenhän on kallista, eikä niiden hankkiminenkaan aivan ilmaista ole, Timonen sanoo.

Ponia ei voi myöskään pitää yksin, sillä se on laumaeläin ja kaipaa lajitovereiden seuraa. Aikaa sen hoitaminen myös vie. Talli on pidettävä siistinä, ponia harjattava ja kaviot hoidettava.

– Saapi sitä paljon liikuttaakin. Pitkää rauhallista kävelylenkkiä on tehty ja tietenkin ajettu lujempaakin.

Ruokinta ponien kanssa on tarkkaa ja jokaiselle on huomioitava ravinnon tarve yksilöllisesti. Raviponit tarvitsevat myös väkirehuja kuten kauraa tai valkuaislisää. Liian runsas ruokinta voi aiheuttaa ponille ongelmia, kuten liikalihavuutta, joka rasittaa elimistöä ja voi johtaa kaviokuumeeseen.

Vielä Timonen haaveilee omasta lämminverisestä ravihevosestakin, joten ehkä harrastus on imaissut hänet jälleen täydellisesti mukaansa.