Muualta Lapista

Sodankyläläinen varavaltuutettu Josefi Kauppila ihmettelee saamiaan reaktioita: ”Seison jatkossakin sen puolella, että uhkailu ja painostus ovat suurempia ongelmia kuin se, että joku kokee ne vihjailuksi”

– Sodankylässä ei ole totuttu ratkomaan erimielisyyksiä keskustelemalla ja kohtaamalla, vaan uhkailemalla, juonittelemalla sekä painostamalla.

Näin kuvailee ensimmäisen kauden varavaltuutettu Josefi Kauppila ( ent Tiirola, kesk.) kokemuksiaan Sodankylän kunnallispolitiikassa tähän mennessä.

– Aika näyttää, mikä tästä kaudesta tulee, hän pohtii.

Kauppilan mielestä Sodankylän paikallispolitiikassa ovat käytössä valtakunnan tason keinot.

– On haluttu tehdä selväksi, että minun olisi paras olla penkomatta asioita, ja etten ole tervetullut osallistumaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Minusta tämä on erikoista, sillä en ole merkittävä vallankäyttäjä, vaan 28-vuotias ensimmäisen kauden varavaltuutettu, Kauppila sanoo.

Hän hämmästyivastauksista, joita sai kirjoituksiinsa Sompion Kaikuja kairoilta -yleisönosastopalstalla ja sosiaalisessa mediassa.

– Paljon tulee kannustavia yhteydenottoja ja sitten vastauksia, joissa kirjoitukseni on tahallisesti tulkittu väärin.

Kauppila kokee, että hänen sananvapauttaan on haluttu rajoittaa.

Sompiossa 2.9. hän kirjoitti, ettei syytä sille, miksi nuoret kääntävät selkänsä Sodankylän kunnallispolitiikalle, tarvitse etsiä.

– Miksi kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Tuula Annala (kok.) kysyy viimeisimmässä vastauksessaan minulta, ensimmäisen kauden varavaltuutetulta: ”Eikö lainvastaisesti valmisteltu asia pitäisi palauttaa valmisteluun?” vaikka hän on itse ollut mukana tekemässä päätöksiä, enkä minä.

Tuula Annalan kysymys sisältyi hänen vastaukseensa Sompiossa julkaistuun Kauppilan mielipidekirjoitukseen.

Josefi Kauppila hämmästyi myös kohua, jonka hänen kesäkuinen yleisönosastokirjoituksensa Kitisen kevyen liikenteen sillasta sai aikaiseksi. Joidenkin luottamushenkilöiden reaktiot kirjoituksiinsa hän tulkitsee ylireagoinniksi.

– Kun Sodankylän ulkopuolelta katsoo näitä asioita, huomaa kuinka merkityksettömiä ne ovat.

Hän on pohtinut, mistä nämä voimakkaat tunnereaktiot kertovat. Hän kertoo kirjoittavansa asioista asioina. Niistä hän on ensin ottanut selvää esimerkiksi tietopyyntöjen avulla.

Häntä kohti on myös ammuttu kovilla: sodankyläläinen viranhaltija otti yhteyttä hänen työnantajaansa

– Palautetta oli annettu käytöksestäni Sodankylän kunnan varavaltuutettuna. Millä tavalla nämä asiat kuuluvat työnantajalleni?

Sompio on nähnyt Kauppilan viranhaltijalle lähettämän sähköpostin, jossa hän pyytää viranhaltijaa selvittämään, miten viranhaltijan esille ottamat asiat liittyvät hänen työntekoonsa. Lisäksi hän kysyi, missä roolissa viranhaltija otti yhteyttä hänen työnantajaansa.

Kauppila ei ole saanut viranhaltijalta vastausta sähköpostiinsa.

Vaikeita ja kipeitäkin aiheita ei haluta kohdata, vaan mieluummin teeskennellään, ettei mitään ole tapahtunut.

Valmistelun ja poliittisen päätöksenteon rajapinta on alkanut Kauppilan mielestä hämärtyä Sodankylässä.

– Esimerkiksi se miten Kitisen kävelysilta -asian oikaisuvaatimuksia käsiteltiin: valmistelun pohjaesityksessä oli tuotu mukaan uusi vaihtoehto omarahoitusosuuden käyttöön, vaikka se rikkoo räikeästi hyvän hallinnon periaatteita.

Kauppila on huolestunut siitä, että Sodankylässä on aloitettu uudenlainen käytäntö poliittisissa nimeämisissä. Hänen mielestään virkahenkilöstöä sisältänyt työryhmä ei käsitellyt kuntalain 47. pykälän mukaisia nimeämisten linjoja, vaan suoraan poliittisesti nimettävien henkilöiden nimiä kunnan yhtiöiden hallituksiin.

Kauppilan mukaan kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen toimi tuossa työryhmässä sihteerinä. Ryhmän kokoonpanoon voi tutustua tässä.

– Kantaa voidaan ottaa esimerkiksi siihen, minkälainen osaaminen ihmisillä tulee olla yhtiöiden hallitukseen, mutta naamakerroin ei ole yksi linjausten kriteeri, Kauppila sanoo.

Hänen mielestään on erikoinen selkärankareaktio kieltää keskustelu uhkailun ja painostuksen ilmapiiristä.

– Se on kuulemma vihjailua. Juuri tämä kertoo, miksi ongelma voi jatkua: vaikeita ja kipeitäkin aiheita ei haluta kohdata, vaan mieluummin teeskennellään, ettei mitään ole tapahtunut. Minä seison jatkossakin sen puolella, että uhkailu ja painostus ovat suurempia ongelmia kuin se, että joku kokee ne vihjailuksi.

Painostamisen tarkoituson Kauppilan mukaan hiljentää painostuksen kohde.

– Julkisissa kirjoituksissa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, on annettu ymmärtää, että asiaan puuttuvat ovat syyllisiä painostukseen. Puuttuu kyky tunnistaa, mitä painostaminen tarkoittaa.

Josefi Kauppila korostaa, että hän käyttää kirjoituksissaan aina todennettavissa olevia lähteitä. Sen sijaan joissakin kirjoituksissa on viitattu "Kuntaliiton lakimiehen lausuntoon", jota ei ole referoitu vapaasti verkossa saataviin lähteisiin.

– Tämä on se varsinainen kirsikka kakussa, joka korostaa päätöksenteon ongelmallisuutta. Tietopyynnöllähän vastauksen saa selville ja olen siitä itse myös jonkin version nähnyt, mutta on erikoista, että jatkuvasti viitataan lausuntoon, jota ei ole viitsitty referoida esiin kuntalaisille. Ainakin siinä vastauksessa, jonka näin itse, Kuntaliiton lakimies toi esiin, ettei välttämättä ymmärrä koko asiaa, ja suositteli sisäistä keskustelua yhteisymmärryksen löytämiseksi.

Kauppila toivoisi, että Sodankylässä ryhdyttäisiin keskustelemaan oikeasti tärkeistä kysymyksistä ja jätettäisiin takertumatta pieniin, kävelysillan tapaisiin aiheisiin.

– Päätöksenteko ei saisi eriytyä ihmisten arkipäiväisistä asioista.

Yhteistyön tekemisen perusta on luottamus: kun luottamusta ei ole, pieninkään asia ei onnistu ja kun sitä on, suurimmatkin asiat ovat mahdollisia.

Tärkeiksi aiheiksihän kokee perinteisiin elinkeinoihin kuten metsä- ja porotalouteen liittyvät asiat.

– Nämä ammatit ovat rakentaneet Sodankylään ylisukupolvisia ketjuja ja olleet pohja alueen elämälle.

Tämä kulttuurinen perusta ei Josefin mielestä näy Sodankylän päätöksenteossa.

– Minua kiinnostaisi puhua esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuiston metsästys- ja kalastusoikeuksista, Kitisen ekologisesta tilasta ja vaikkapa Jääkäriprikaatin ja kunnan välisestä yhteistyöstä sekä perinteisten elinkeinojen ja kaivostoiminnan yhteensovittamisesta.

Myös asuntopula on kysymys, johon Josefin mielestä pitäisi puuttua.

– Onko asuntopula nykyisillä toimenpiteillä oikealla tavalla ratkaistu?

Yhteistyön tekemisen perusta on luottamus: kun luottamusta ei ole, pieninkään asia ei onnistu ja kun sitä on, suurimmatkin asiat ovat mahdollisia.

– Poliittisessa päätöksenteossa korostuu kokemus, jota ei mielestäni arvosteta nykyisessä päätöksenteossa tarpeeksi. Ihmisiä, jotka ovat olleet pitkään päättämässä asioista, pitäisi arvostaa ja kuunnella heitä, miten asioita on esimerkiksi aikaisemmin ratkaistu.