Kolumnit

Seurakunnan viikon kirje: Erilaisia kirkonmenoja

Kaksi minuuttia, minuutti, 10 sekuntia, nyt voi aloittaa.

Ensimmäistä kertaa kanttoriurallani minulle laskettiin minuutteja ja sekunteja, milloin voin aloittaa jumalanpalveluksen. Kyseessä oli siis Muonion seurakunnan messu, joka radioitiin Yle radio 1 -kanavalle 21. huhtikuuta.

Tilanne oli aivan uusi, vaikka mehän vietimme ihan tavallista ja perinteistä messua Muoniossa. Siihen vain pystyivät osallistumaan ihmiset samaan aikaan ympäri Suomen ja nettisovellusten kautta ulkomaillakin. Jännitystä, hermoilua ja harjoittelua oli ilmassa normaalia enemmän, mutta siitäkin selvittiin.

Omala murtheela se tullee lähemäs ja omale kohale.

Vietimä pari viikkoa sitten meänkielistä messua. Ittele soli kyllä hyä kokemus, olenhan kotosin Väylän varresta, Karungista. Kaikki se mitä laulethaan, puhuthaan ja rukkoilhaan on sillä tutula kielelä ja murtheela.

Eniten kolahti synnintunnustuksessa olevat sanat: ”Minun synnin tähen olen syylinen enämphään ko mitä itte käsitän.” Ja son tosi, ko met emmä aina käsitä sitä, mitä met tehemä ja aiheutama. Omala murtheela se tullee lähemäs ja omale kohale. Sillon se on helpompi uskoa ja tunnustaa. Koen, että on välilä tärkeää tehä tätäkin työtä sillä kielelä, mikä on sen perän ihmisile omihaan.

Virsi 490:1

”Mie silmät luon ylös taihvaasheen ja panen käteni risthiin. Ja Herraa ystävää lapsien mie muistan harthain mielin.”

Käänös: Bengt Pohjanen

Muonion kirkossa on sunnuntaina 26. toukokuuta Elämäni virsi -tapahtuma. Tulkaahan kuulole, ko seurakuntalaiset kertoo elämänsä virrestä. Yhteislauluja, naiskuoron esiintyminen ja kolehti yhteisvastuulle.

Mukavaa loppukevättä!

Tarleena Ylönen, Muonion seurakunnan vs. kanttori