Muualta Lapista

Savukoski julistautui Suomen Eräkunnaksi juhlavin menoin

– Tulee ylpeä olo tästä paikallisena, kun itsekin olen kova metsästämään ja kalastamaan.

Savukosken lukion kolmasluokkalainen Jonte Merivirta todennäköisesti jakoi monen paikallaolijan ajatukset tiistaina Samperin Savotan pihalla tapahtumassa, jossa Savukoski julistettiin Suomen eräkunnaksi.

Paikalla oli yli 200 ihmistä, muun muassa koulun väki.

Päivä alkoi lipunnostolla ja Naltioon-humpalla, joka kunnanjohtajan mukaan on noussut paikkakunnalla lähes kansallislaulun asemaan.

Julistuksen luki valtuuston puheenjohtaja Kari Kilpimaa (kok.).

– Tämä julistus ei ole vain kunnallinen tunnus tai matkailubrändi – se on tahtotila, identiteetti ja arvovalinta. Se pohjautuu Savukosken historiaan, elinympäristöön ja ihmisiin. Savukoski on Suomen harvimmin asuttu kunta. Yli 6400 neliökilometriä, suurin osa metsää, suota, tunturia ja erämaata, ja 2500 kilometriä kahlitsematonta virtavettä, Kilpimaa luetteli.

Julistuksen mukaan Savukoski on moderni eräkunta, joka yhdistää perinteen ja teknologian.

Tervehdyksensä juhlaan toivat kunnan, metsästäjien, Metsähallituksen ja valtiovallan edustajat. Puheenvuoroissa nousivat esille luonnon kestävä käyttö ja paikkakunnan kulttuuriperintö elinkeinoissa ja metsäsaamelaisuudessa.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Jalmari Harju (kesk.) totesi, että savukoskelaisia on vain kaksi kourallista, mutta luontoa monen paikkakunnan edestä.

– Haluamme kehittää kuntaamme. Ei muuntautua muuksi, mutta kehittyä. Kulmat kuntoon, kehityksen kelekassa, paljon erää, siihen luotamme, Harju tiivisti.

Kemin-Sompion paliskunnan poroisäntä Mika Kavakka kertoi huolensa nykyajan siirtomaapolitiikasta, jossa valtio vaatii Metsähallitukselta entistä kovempia tulostavoitteita, vaikka vanhojen metsien kartoitus on yhä kesken, ja erämaihin ajetaan valtavia hankkeita vihreän siirtymän varjolla.

– Luonto, tässä päivässä vahvasti elävä tuhatvuotinen kulttuuri ja paikalliset ihmiset, hän listasi eräkunnan piirteitä.

Kavakka kysyi, voiko muilla paikkakunnilla mennä luontevasti kauppaan poronkarvat vaatteissa pölisten. Samoin koululainen voi pukea karvalakin, nykypeskin ja kelkkakengät, eikä kukaan katso pitkään.

Metsähallituksen viestintäpäällikkö Aku Ahlholm kertoi, että Metsähallitus myy vuosittain Savukoskelle parituhatta kalastuslupaa ja 4000–5000 metsästyslupaa. Metsästäjät käyttävät rahaa, ja työllistävä vaikutus paikkakunnalle on noin neljä henkilötyövuotta. Viime vuosina on esitetty, että paikallisille yrittäjille tulisi varata lupia metsästysmatkailun mahdollistamiseksi. Ahlholmin mukaan tämä vaatisi lakien muuttamista, mutta asiasta keskustellaan.

Kemin-Lapin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Pienimaa mainitsi varmaksi eräkunnan merkiksi sen, että metsästysluvat myydään silmänräpäyksessä.

Hän kritisoi pienpetolupien myyntiä ja sanoi suoraan, että niitä ei käytetä siihen tarkoitukseen, vaan niiden varjolla pyydetään muuta riistaa. Samalla kannalla oli myös Kari Kilpimaa, jonka mukaan pienpetolupia pitäisi myydä vasta linnustusajan jälkeen.

Pienimaa esitti kahdeksan päivän lupamääräkiintiötä muualta tuleville metsästäjille.

– Meidän paikallisten tulee huomata, että läheskään kaikille etelän metsästäjille ei ole tärkeintä suuri saalismäärä, vaan mahdollisuus kulkea luonnossa. Monet, joilla on mökki täällä, olisivat valmiit maksamaan suurenkin summan kausiluvasta. Kausilupa on olemassa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa, mutta sitä ei ole käytetty, hän sanoi.

Kansanedustaja Mika Riipi (kesk.) sanoi, että Savukosken henki pitäisi elvyttää kaikkialla kahdessa asiassa: kriisinkestävyydessä ja luonnonkäytön kestävyydessä.

– Voi olla, että ilmastonmuutoksen haasteiden takia perinteiset eräkulttuurin luontaiset taidot ovat tulevaisuudessa arvossa vielä koko maassa.

Riipin mukaan Suomessa pitäisi keskustella enemmän luonnon kestävästä käytöstä ja siitä, mitkä ovat paikallisten oikeudet ja päätösvalta muun muassa metsästyskulttuurissa.

Suomen Metsästäjäliiton puheenvuorossa lavalle nousi suomenpystykorva Malla isäntänsä, luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenforsin kanssa. Grenfors muistutti, että Savukoski on tärkeä paikkakunta kansalliskoiramme suomenpystykorvan kannalta, sillä Hugo Sandberg oli keskeinen henkilö rodun virallistamisessa.

– On tärkeää, että etelästä saapuvat vieraat ja me matkailijat muistamme kunnioittaa paikallisia olosuhteita, aivan ensimmäisenä poronhoidon erityispiirteitä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koulutamme koiramme niin, etteivät ne häiritse porotöitä.

Tapahtumaa seurannut Jonte Merivirta kertoi pyytävänsä karhuja, hirviä ja kanalintuja. Jahdissa apuna on oma jämtlanninpystykorva.

– Meillä syödään paljon lihaa ja kalaa, ja onhan metsästys mielenkiintoista.

Lukion ensimmäistä vuosikurssia käyvä Mikael Hannula oli Merivirran kanssa samaa mieltä tapahtumasta.

– Savukoskelle tulee eräkunnaksi valitsemisesta hyvä maine.

Myös Hannula harrastaa hirvestystä, linnunpyyntiä ja kalastusta. Kummankin nuoren kotona on porotaloutta, ja Merivirta myös kouluttaa ajoporoja.

Tanhualaiset Raili ja Unto Kangas kertoivat tulleensa tapahtumaan, ”kun eläkeläisillä on aikaa kulkea”.

– Eräkunnaksi valitseminen on hyvä oivallus, Unto Kangas sanoi.

– Olen asunut muualla kauan ja tullut takaisin 30 vuotta sitten, niin kyllä minä arvostan tätä, että täällä on luonto lähellä. Arvostan myös, että täältä saa hyvin palveluita, lääkäriin tai hammaslääkäriin pääsee helposti, Raili Kangas totesi.

Marjastusta ja kalastusta harrastava pariskunta asuu kesät mökillä Kiurujärven rannalla.

Tapahtuman juonsi kunnanjohtaja Petri Härkönen. Tilaisuuden päätteeksi syötiin Korvatunturin koulun keittiön ja Savukosken Marttojen valmistama keittolounas ja palan painikkeeksi juotiin nokipannukahvit.

Kunnassa on ajatus, että tulevinakin vuosina Savukoskella pidettäisiin samanhenkinen tapahtuma 9. syyskuuta, kanalintujen pyynnin aloituspäivänä.