Paikallisuutiset

Saunamaailma on hankala tapaus, mutta hallitus ei silti ole vänkätupa, uusi päättäjä Eero Vapa sanoo

Eero Vapa (kkt.) lausui vuoden viimeisessä valtuustossa torstaina mikrofoniin noin kolme sanaa: kannatan Johannan (Kiili) esitystä.

Aiemmin päivällä kunnan tarjoaman joululounaan jälkeen hän kertoi, että valtuustossa ei yleensä ole tarvetta käyttää puheenvuoroja, kun on ollut valmistelemassa päätöstä kunnanhallituksessa.

Torstaina valtuusto keskusteli vilkkaasti Vapan kotikylään Äkäslompoloon suunnitellusta sauna-ravintola-majoituskohteesta.

Muun muassa ylläsjärveläisen Sirly Ylläsjärven ja juuriltaan kolarilaisen Jukka-Pekka Joensuun rakennushanke on Vapan mielestä kannatettava. Vaikean kaavasta tekee paikka, joka on Lapin ely-keskuksen mukaan tulvariskialuetta.

– Hankala tapaus, Vapa sanoo.

Kolarin kylät ja tunturit -ryhmän päättäjiä vaivaa epätietoisuus vastuista. Kaikki kahdeksan ryhmän valtuutettua äänestivät torstaina kaavan valmistelun jatkamisen puolesta.

He halusivat lisää tietoa vastuiden lisäksi siitä, miten tulva-alueella olevan tontin pengertäminen vaikuttaa veden käyttäytymiseen ja mikä vaikutus on sillä, että ely-keskus ei omissa lausunnoissaan suosittele uuden rakentamista tulva-alueelle.

Kaavan hyväksymistä puoltavat sen mukanaan tuomat uudet palvelut, Vapa sanoo. Kaavassa edellytetään, että vähintään 40 prosenttia koko rakennusoikeudesta tulee palveluille.

Saunamaailma on esimerkki Äkäslompolon tämän hetken kehityksestä. 70-vuotiaalle Vapalle rakennusbuumi ja keskustelu kaavoituksesta ja maankäytön suunnittelusta Äkäslompolossa tuntuvat toisinnolta.

1980-luvun lopun nousukauden vuosina Vapa istui monen muun kyläläisen kanssa pitkiä iltoja silloisen työpaikkansa Seitapirtin pöydän ääressä. Huoli oli sama kuin tänään: miten kylä pysyisi kasvusta huolimatta viihtyisänä ja toimivana.

1980-luvulla Äkäslompoloon rakennettiin lomaosakkeita ja kunta kaavoitti niille paikkoja. Kyläläisistä tuntui, että hankkeet olivat isoja, eikä niihin pystynyt vaikuttamaan.

– Alko tuntumaan, että kyläläiset kattoo pitemmälle tulevaisuuteen ko kunta. Se pitäisi olla toisinkäsin. Kunnalla on kaavoitusmonopoli, sillä pitäisi olla tiekartta, pääsuuntaviivat, miten kylää rakennethaan.

Vapa muistuttaa, että liiketilat tekevät elinvoimaa ja työpaikkoja. Ne myös pitävät kylän asutun näköisenä. Kyläläisten kannan löytää esimerkiksi kyläyhdistyksen lausunnoista, joissa kylän keskustan tiivistämistä pidetään hyvänä, mutta sille kaivataan suunnitelmaa.

– Äkäslompolossa ei ole suunnitelmaa ollenkaan, Vapa miettii.

Matkailu on kasvanu niin isoksi, että siinä varmasti joudutaan uhraamaan jotakin.

Jos Vapa saisi kaiken vallan, hän tekisi tiekartan, panisi kunnan kuuntelemaan kylien asukkaita ja viranhaltijat kaivamaan arkistoja.

Vapa muistaa, että Äkäslompolossa on tehty paljon työtä kylän suunnittelun eteen. Esimerkiksi arkkitehtiopiskelijat ovat suunnitelleet kylän keskustaa.

– Mie eppäilen, että kunnan arkistossa on metritolkulla semmosia, mihin kunta on osallistunut. Niihinkin kannattais vilkaista, oisko vielä siemeniä.

Matkailu on nyt myös aivan eri asia kuin 1980-luvulla. Silloin ei ollut juurikaan palveluita. Elinkeinon on myös tänä päivänä huomattavasti isompi.

– Matkailu on kasvanu niin isoksi, että siinä varmasti joudutaan uhraamaan jotakin. Nekin pitäisi puhua läpi, Vapa miettii.

Hänen mielestään matkailualue ansaitsee kunnon keskustelun siitä, miten kyliä kehitetään. Keskusteluun pitää myös etsiä tieto siitä, mitä matkailijat arvostavat.

– Jotenkin on semmoinen kuva, että matkailua ei oteta tosissa. Se on vähän lapsipuolen asemassa. Matkailukylät on outoja paikkoja ja niissä puhutaan aivan eri asioista kuin muissa kylissä, Vapa sanoo.

Myös matkailualueen sijainti on haastava. Se ei ole muiden kuntalaisten kulkureitillä vaan tunturikyliin pitää erikseen tulla. Ehkäpä sen vuoksi kunta etsii matkailualueelta helposti rusinoita pullasta eli kiinteistöveroja, kaavoituskorvauksia ja maanmyyntituloja, Vapa miettii.

– Niitten taka pitäis osata kattoa. Minkä takia saahaan kaavoituskorvauksia? Matkailu on rakentanu palveluverkoston ja olosuhteet. Ei synkhään methään todennäköisesti kukhaan lähe rakentamaan.

Pitää tehä kauheasti töitä, että hahmottaa, minkälaiseen nykytilaan se rakentaminen tulee.

Kaavoitus ja ylipäänsä asioihin perehtyminen vaatii uudelta päättäjältä paljon töitä. Kaavakarttojen taustalle hän toivoisi maastokarttaa, josta tavallinen ihminen hahmottaisi paremmin esimerkiksi polut ja reitit.

– Pitää tehä kauheasti töitä, että hahmottaa, minkälaiseen nykytilaan se rakentaminen tulee, Vapa miettii.

Kaavoitus ei ole vain rakentamisen suunnittelua, vaan ihmisten reittien ja liikkumisen hahmottamista, hän muistuttaa.

Reitit ovat tunturialueella tärkeämmät kuin kunta ymmärtää, Vapa sanoo. Kun kylään saapuu kesä- tai talvipäivänä, sen liikunnallinen väki ei ole Jounin Kaupalla vaan maastossa reiteillä.

Usein reitit siirretään rakentamisen tieltä soille, mutta silloin reittejä ei voi käyttää kesällä ja keväällä ongelmia tulee sulamisvesien kanssa.

Äkäslompolon palveluiden ja reittien varaan ei rakenna vain Kolarin kunta vaan myös Muonio, jonka matkailukaavat alkavat kylän pohjoislaidalta, Vapa muistuttaa.

Sitten ko sinne joutu, yrittää ottaa tosissaan nämä hommat.

Mikä Vapan ajoi ehdokkaaksi? Päätös syntyi viimeisenä mahdollisena päivänä.

Vapa mietti silloin rintamakarkuruutta. Jos on asioista jotain mieltä, ei ole oikein vain puistella nyrkkiä sivussa.

– Minua kiinnosti semmoiset paikat, missä pääsee puhumaan justiin näistä asioista, Vapa kertoo.

Kuntapolitiikan ensikertalainen päätyi hallitukseen, koska enemmän ääniä saaneet ryhmän jäsenet eivät omien töidensä vuoksi sinne halunneet.

– Sitten ko sinne joutu, yrittää ottaa tosissaan nämä hommat, Vapa sanoo.

Viime vuodet hän on pitänyt tarkoituksella taukoa esimerkiksi kaavoituksen seuraamisesta, koska työelämä viimeksi matkailulehti Kuukkelissa ja Ylläksen valokuituosuuskunnan hanketyö veivät voimat.

– Koko elämä on ollu semmosta, että velvollisuudentunnosta on ajautunu näihin hommiin, Vapa hymähtää.

20 pykälän hallituksen asioihin paneutuminen vie aikaa. Lukemisesta huolimatta pidempään mukana olleet löytävät asioista helpommin kipupisteet, joihin pitää tarttua.

– Monetkaan asiat ei ole yksioikoisen helppoja. Jossakin vaiheessa pitää päätös tehhä, Vapa miettii.

Kunnanhallituksessa on äänestetty esimerkiksi tunturikylien katuvalojen sammuttamisesta, mutta mikään ”vänkätupa” kunnanhallituksen kokoushuone ei Vapan mukaan ole. Se antaa hänelle toivoa.