Ihmiset

Jalmari Tammela juhlii Havukassa

Sata vuotta tuli täyteen

Kelontekemästä kotoisin oleva Jalmari Tammela täyttää tänään keskiviikkona 6. heinäkuuta pyöreät sata vuotta. Juhlapöytä on tarkoitus laittaa koreaksi 40 hengelle Tammelan nykyisessä kodissa, asumispalveluyksikkö Havukassa. Syntymäpäivävieraisiin kuuluvat muun muassa hänen poikansa Taisto Tammela lapsineen.

Kirkonkylällä vanhuuden päiviään viettävä Tammela on asunut talossa viimeiset kolmetoista vuotta ja on tyytyväinen saamiinsa palveluihin. Pientä harmia elämään tuo polvista johtuvan liikuntakyvyn heikkeneminen, ja paperillekin olisi mukava laittaa ajatuksia, mutta kirjoituskäsi ei tahdo enää oikein totella. Elämää helpottaa kuitenkin rollaattori, jonka avulla liikkuminen talon sisätiloissa onnistuu hyvin.

– Toisinaan tuntuu, että ei ole tosi, että täytän sata vuotta, Tammela sanoo.

Pitkän iän salaisuutta ei päivänsankari osaa arvioida tarkemmin, mutta hän kertoo ainakin kohtuullisella liikunnalla ja liikkumisella olevan ikään positiivista merkitystä. Tammela ei ole sukunsa ainoa pitkäikäinen, sillä hänen tätinsä eli 101-vuotiaaksi.

Tammela kuului 1960–1970-luvuilla Kittilän suurimpiin lammastilallisiin. Parhaimmillaan lampaita oli useita kymmeniä ja lisäksi navetasta löytyi muutamia lypsylehmiä.

Tammela kertoo maailman muuttuneen sadassa vuodessa monessakin asiassa. Esimerkiksi maanviljelys oli Kittilässä vuosikymmeniä takaperin huomattavasti nykyistä yleisempää ja monipuolisempaa.

– Ennen viljeltiin ohraa ja kaskinaurista. Ne olivat tärkeitä viljeltäviä, ja nauriit olivat isoja. Ruoka Tammelan talouteen tuli maanviljelyksen ja lammas- ja lehmäkarjanpidon lisäksi myös metsätöistä ja järvestä. Tammela muistaa Kelontekemäjärvestä nostetun eräänä 1940-luvun lopun vuotena nuottaa muistuttavalla lanalla 300 kiloa särkiä. Särkiä pyydettiin sekä järven hoitamisen vuoksi että ruoaksi.

– Usein käytiin joessa uistelemassa, koska järvessä oli kesällä huonomman makuinen kala. Mateesta muistan sellaisen sanonnan, että made matokainen, litikainen, pikisilmä kuomelo.

Tammelan elämä ei ole ollut pelkkää työntekoa. Hänet tunnetaan Kittilässä ja laajemminkin kahdesta intohimoisesta harrastuksestaan. Ensimmäinen on malminetsintä ja toinen paikallisten murresanojen ja paikannimien kerääminen.

Tammela on saanut Kittilän kunnalta kymmeniä malminetsintäpalkintoja, joista kaksi koristaa kehystettyinä nykyisen asunnon seinää.

Tammela muistaa kuulleensa ensimmäisen kerran malminetsinnästä jo kaksivuotiaana, kun kotona puhuttiin englantilaisten geologien menevän Petsamoon tutkimaan paikallisia malmivarantoja, mutta vakavammin malminetsintä iski häneen kansakoulussa.

– Se oli 1930-lukua, kun opettaja näytti Outokummun kuparia. Kuolavaara–Keulakkovaara oli merkittävä löytö. Minut palkittiin siitä neljällätuhannella eurolla.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on saanut Tammelan keräämänä haltuunsa tiettävästi yli 27 000 sanaa selityksineen. Hän pitää äidinkieltä ja murteita tärkeinä perintöinä tuleville sukupolville.

Kirjallisuudesta kiinnostuneena hän on tutkinut aikoinaan paljon Samuli Paulaharjun teoksia ja avustanut Suomen kirjallisuusseuraa hevoskirjojen tekemisessä. Nykyisin lukeminen ja ajankohtaisten asioiden seuraaminen rajoittuu Lapin Kansaan ja Kittilälehteen sekä tv:n katseluun.

Vaikka Ukrainan tilanne näyttäytyy Tammelankin silmissä kauhealta, vaikuttaa maailman meno nykyisin kaikkineen kuitenkin entisiä aikoja paremmalta.

Malminetsinnän lisäksi Tammela on ollut aina kiinnostunut myös kasvillisuudesta.

– Parhaat mustikat kasvavat etelärinteissä ja olevat lyhytvartisia. Parhaat hillat taas saa happamen veden ääressä olevista kuruista. Hillan kanssa samassa paikassa olevat mustikat ovat maul- taan heikkolaatuisia, Tammela tietää kertoa ja vastaa tiedusteluun ajan kulumisesta hymyillen.

– Kyllähän se aika kuluu, kun on pakko kulua.