Muualta Lapista

Sallan apteekkari Jukka Hujanen muuttaa apteekkariksi Kittilään

Kymmenen vuotta Sallassa apteekkarina toiminut Jukka Hujanen elää kiireistä aikaa. Hän valmistelee muuttoa apteekkariksi Kittilään samaan aikaan, kun työ Sallassa jatkuu vielä helmikuun ajan.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea teki valinnan vajaan kymmenen hakijan joukosta marraskuussa.

– Ala on vahvasti säädeltyä, ja kymmeniä sopimuksia pitää allekirjoittaa ennen aloittamista, apteekkari laskee.

Sonkajärveltä Savosta kotoisin oleva Hujanen on työskennellyt Sallassa vuodesta 1997, ensin farmaseuttina ja sitten pitkään proviisorina. Hän haki paria kymmentä apteekkarin paikkaa, kunnes vuonna 2014 kotikunnan apteekissa tärppäsi. Kotikenttäetu ei vaikuttanut, vaan Fimea valitsee hakijoista kokeneimman.

– Kaikki hakemani paikat ovat olleet Oulu-Kajaani-linjan pohjoispuolella, Hujanen kertoo.

Pohjoiseen mies hakeutui metsästys- ja kalastusmahdollisuuksien takia eikä enää pois lähde. Kittilän ja Käsivarren suunnalla odottavat kanakoirien kanssa uudenlaiset erästelyalueet.

52-vuotias Hujanen on viihtynyt Sallassa hyvin ja siteet paikkakunnalle säilyvät, vaikka työ suuremmassa apteekissa odottaa. Kittilään muuttavat aikanaan myös avovaimo Kristiina Jaakonsaari ja poika Kaapriel. Tytär Kiira asuu jo omillaan Rovaniemellä.

Hujanen on valmentanut Sallan Palloseuran jääkiekkojunioreita, ja lisäksi hän on pienimuotoisesti mukana matkailutoiminnassa. Hänet valittiin vuonna 2022 Sallan vuoden yrittäjäksi.

Fimean haku Sallaan päättyy helmikuun puolivälissä, ja uusi apteekkari valitaan alkusyksystä. Sen jälkeen Hujanen myy hänelle lääkkeet ja irtaimiston. Tila on vuokralla Koillismaan osuuskaupalta.

– Valintaprosessi on hidas, vaikka Fimea on viime vuosina nopeuttanut sitä, Hujanen selvittää.

Kristiina Jaakonsaari toimii apteekinhoitajana maaliskuusta uuden apteekkarin tuloon.

Kittilässä Hujasta houkuttelevat suurempi, edelleen kasvava apteekki ja työuralla eteneminen. Sallassa henkilökuntaa on keskimäärin kuusi ja Kittilässä melkein tuplat ainakin sesonkiaikoina. Matkailu on molemmilla paikkakunnilla tärkeä myös apteekille.

Hujanen pitää monipuolisessa työssään eniten asiakaspalvelusta.

– Siinä näkee työn jäljen. Ulkopuoliselle voi näyttää siltä, että työ on sitä samaa lääkkeiden myymistä, mutta tosiasiassa siinä on paljon setvittävää.

Myös ihmisten huolet tulevat tutuiksi. Lääkkeiden reaalihinnat eivät ole nousseet pariin kymmeneen vuoteen ja sääntelyn takia hinnat ovat kaikissa maan apteekeissa samat, mutta paljon lääkkeitä käyttävillä kulut nousevat suuriksi.

Alkuomavastuu nousi vuoden alusta 50 eurosta 70:een ja vuosiomavastuuseen tuli kuuden euron korotus. Vuosiomavastuu on 633 euroa, ja sen takia alkuvuosi on monille tiukkaa aikaa.

– Lääkkeiden arvonlisävero nousi vuodenvaihteessa kymmenestä prosentista neljääntoista. Sinänsä korotus ei ollut kovin suuri, se tarkoittaa sataan euroon neljä euroa lisää. Pienituloiselle ihmiselle jokainen euro on kuitenkin tärkeä, ja tiskillä tulee keskustelua tästä.

Apteekkarin työhön kuuluvat myös esimerkiksi henkilöstöhallinto, varastojen ylläpito, apteekkien määräyksistä ja asetuksista huolehtiminen sekä yhteistyö alueen terveydenhoidosta vastaavien tahojen ja lääkeyritysten kanssa.

Ala on muuttunut paljon tällä vuosituhannella. Sääntely on lisääntynyt, oma lääkevalmistus on loppunut ja annosjakelu tullut osaksi arkea.

– Lääkehoidot ja hoitosuositukset ovat muuttuneet aivan erilaisiksi joissakin sairauksissa, esimerkiksi diabeteksessa ja astmassa.

Apteekkien rooli neuvonnassa on korostunut hyvinvointialueiden säästöjen myötä.

– Tuntuu, että ihmisten pääsy palveluihin vaikeutuu ja tiedonsaanti heikkenee. Apteekissa pystytään antamaan aina jonkinlaista apua ja ohjaamaan eteenpäin, Hujanen sanoo.

– Lääkehoidoissa selvitämme yhä enemmän tilanteita, ja joka viikko olemme yhteydessä lääkäreihin. Oikea lääkitys ja annostelu voivat olla epäselviä varsinkin monia lääkkeitä käyttäville ikäihmisille, kun reseptejä on paljon ja osa voi olla yli kaksi vuotta vanhoja. Voi olla, että on tullut uusia reseptejä ja asiakas ei muista, mitä lääkäri on sanonut.

Apteekkialalla on kaksi suurta haastetta: työvoimapula ja pula monista lääkeaineista.

– Jollain tavalla koulutusvaatimukset ja työpaikka eivät kohtaa. Alalla pitää hallita kemiaa ja asiakaspalvelua, Hujanen sanoo.

Alalta lähtee väkeä, koska koulutusta käytetään ponnahduslautana esimerkiksi lääkäriopintoihin tai huomataan, että arkinen työ ei olekaan toivotun laista. Myös sairaalat ovat alkaneet palkata osastoilleen farmaseutteja.

Lääkepulan pääsyy ovat pitkät tuotanto- ja toimitusketjut ja niiden haavoittuvuudet. Alan tuotanto on aiemmin keskittynyt paljolti Kiinaan ja Intiaan. Suomi on pieni maa, ja lääkkeet menevät herkästi rahakkaammille markkinoille.

– Välillä voi olla puoli vuotta, että ei saa jotakin lääkettä. Tällainen tilanne oli esimerkiksi eturauhaslääkkeissä vuosi sitten, ne osittain loppuivat koko maasta. Lääkitystä on pitänyt vaihtaa tai keskeyttää hoito joksikin aikaa kokonaan. Globaali markkinatalous osuu yksittäiseenkin kuluttajaan, Hujanen tiivistää.

Viime aikoina tuotantoa on huoltovarmuuden vuoksi siirretty myös Eurooppaan.

Lähivuosien uhkakuva apteekeille on lääkemyynnin siirtyminen kauppoihin. Apteekkialalla ihmetellään sitä, että tiukka sääntely ei koskisi kauppoja.

– Itsehoitopuolen kipulääkkeillä on paljon yhteisvaikutuksia toisten lääkkeiden kanssa. On paljon ihmisiä, joiden ei pitäisi käyttää esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä.

Toinen riski on, että pienet kyläapteekit katoavat, sillä itsehoitolääkkeiden myynti on tärkeää niiden kannattavuudelle.