Paikallisuutiset

”Saamelaisaluetta ollaan nyt liittämässä valtaväestön seurakuntiin” – Selvitys yhtymästä sai osan seurakuntalaisista varpailleen, osa ottaisi tyynesti vastaan

Oulun tuomiokapituli käsittellee Tunturi-Lapin seurakuntayhtymää jo seuraavassa kokouksessaan 16. lokakuuta.

– Enontekiö ei saa avustusta saamelaistyöhön vaan lakisääteistä kompensaatiota kielellisen lain perusteella valtiolta, jonka kirkkohallitus jakaa, Enontekiön seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen Liisa Laakso-Ranta alleviivaa Tunturi-Lapin seurakuntayhtymän selvittäjälle, lääninrovasti Kari Tiirolalle tämän luodessa seurakuntien tulevaisuuden skenaarioita.

Viimeviikkoisessa seurakuntalaisten illassa Tiirola käy läpi selvitystyötään, jonka mukaan Enontekiön, Muonion, Kittilän ja Kolarin seurakuntien pitäisi vuoden 2027 alusta jatkaa toimintaansa seurakuntayhtymänä.

Esittäessään, miltä seurakuntien talous näyttäisi, jos niiden nyt saamia kirkon keskusrahaston avustuksia ei jatkossa olisikaan käytössä, Tiirola toteaa Enontekiön seurakunnan saavan saamelaistyöhön avustusta.

Liisa Laakso-Rannan mielestä avustus-sanan käyttäminen Enontekiön kohdalla antaa kuitenkin sen väärän kuvan, että Enontekiön seurakunta olisi hakenut ja saanut harkinnanvaraista avustusta.

– Enontekiön seurakunnan saama lakisääteinen avustus ei lopu ennen kuin eduskunta joko kumoaa saamelaiskäräjälain tai muuttaa sitä olennaisesti, ja sitä ei ole näköpiirissä, hän sanoo.

Mietityttää se, että onko kirkko niin farisealainen, että se tänään tekee ja huomenna pyytää anteeksi, ja sillä on tie taivaaseen siloteltu. Liisa Laakso-Ranta

Laakso-Rannan mielestä koko selvityksessä ei ole huomioitu, että Enontekiön seurakunta kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen.

– Saamelaisaluetta ollaan nyt liittämässä valtaväestön seurakuntiin. Saamelaisilla on EU:n ainoana alkuperäiskansana itsemääräämisoikeus kieleen ja kulttuuriin, ja uskonto on kulttuuria, jos mikä, hän painottaa.

Laakso-Rantaa ihmetyttää, että selvityksen perusteella saamelaisten kotiseutualueen kotiseurakunnalta oltaisiin viemässä päätäntävalta ja koko omaisuus.

– Ei tuosta nyt kauaa ole, kun kirkko piti komeat anteeksipyytelyseremoniat, julkaisi antologiat ja totesi, että väärin on tehty. Mietityttää se, että onko kirkko niin farisealainen, että se tänään tekee ja huomenna pyytää anteeksi, ja sillä on tie taivaaseen siloteltu, lataa Laakso-Ranta.

Tiirolan mukaan hänellä on kyllä selvitystä tehdessä selkeänä ollut mielessä Enontekiön seurakunnan erityislaatu.

– Tuomiokapituli pyytää lausunnon myös saamelaiskäräjiltä, ja heille osoitetaan neuvottelupyyntö. Siinä mielessä en ihan osta sitä, etteikö selvityksessä olisi otettu asiaa huomioon, Tiirola sanoo.

Laakso-Rannan mielestä lausunnot kuuluvat jo saamelaiskäräjälain piiriin, mutta selvityksessä ei ole otettu huomioon sitä, miten yhtymä oikeasti vaikuttaisi saamelaiseen kulttuuriin.

– Kyllä tässä täyttyvät selvät assimilaation piirteet eli sulauttaminen valtaväestöön, ja samoin kolonialistiset piirteet, jopa kulttuurillisella tasolla. Tätä pitäisi nyt tosi varovasti katsella, ettei kirkko taas jouvu anteeksi pyytämään, hän sanoo.

Oulun hiippakunnan dekaani Juha Rauhalan mielestä Enontekiön seurakunnan toimiminen saamelaisten kotiseutualueella tullaan ottamaan huomioon myös mahdollisessa seurakuntayhtymässä.

– Ajattelen niin, että tässä suunnitelmassa seurakuntayhtymästä on tarkoitus turvata jokaisen seurakunnan ainutlaatuinen ja tärkeä työ. Enontekiön seurakunnan kohdalla se tarkoittaa, että saamenkielisen kirkollisen työn edistäminen on mahdollista myös tulevaisuudessa, Rauhala sanoo.

Tiirolan mielestä hänen tehtävänsä on ollut katsoa vain raameja ja pyytää, ettei keskustelussa mentäisi sisällöllisiin kysymyksiin.

– Minun ammattitaito ei riitä eikä se ole myöskään tämän selvityksen tarkoitus, Tiirola huomauttaa.

Rauhala toteaa, että Enontekiön seurakunnan erityispiirteet saamelaisalueen seurakuntana tulee huomioida myös jatkossa tarkasti.

Tiirola sanoo, että seurakuntien yhteinen talous näyttää yllättävänkin hyvältä yhteenlaskettuna.

– Kolari on kuitenkin nostettu tikun nokkaan taloutensa kanssa, ja tilanne on kieltämättä vaikea, hän toteaa.

Kolarin seurakunta on nostanut veroprosenttiaan roimasti, ja seurakunnassa aloitetaan tuotannolliset ja taloudelliset neuvottelut, jonka päämääränä on jopa kahden henkilötyövuoden vähentäminen. Tiirolan mukaan ei voidakaan ajatella niin, että seurakuntayhtymässä muut seurakunnat pelastaisivat Kolarin talouden.

Pidemmällä aikavälillä resurssit tulevat Tiirolan mukaan supistumaan, myös Kittilässä. Kiinteistömassaa ja investointitarpeita seurakuntien on tarkasteltava kriittisesti, hän sanoo. Kittilässäkin on tällä hetkellä runsaasti investointitarvetta.

Tulossa ei olisi yhtäkään isopalkkaista, uutta virkamiestä. Kari Tiirola

Pakkoliitos on aina huonompi vaihtoehto kuin se, että seurakunnat ennakoisivat tulevaisuutta yhdessä, sanoo Tiirola.

Tunturi-Lapin seurakuntayhtymässä ei Kari Tiirolan mukaan yhtymäjohtajaa olisi vaan yhteinen taloustoimisto. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajuus olisi kirkkoherroilla kiertävä toimi.

– Tulossa ei olisi yhtäkään isopalkkaista, uutta virkamiestä.

Seurakuntien toiminta säilyisi seurakunnissa sellaisena kuin seurakunnat haluaisivat sen järjestää, Tiirola sanoo ja uskoo, että seurakuntalaiset eivät arjessansa huomaisi, ovatko he yhtymäseurakunnan jäseniä vai eivät.

Ylimpiä päätöksiä tekevässä seurakuntavaltuustossa 13 jäsentä olisi Kittilästä, kahdeksan Kolarista, viisi Muoniosta ja viisi Enontekiöltä.

Liisa Laakso-Ranta ei paikkajakoon tyytyisi.

– Ennen me panimme kädet ristiin ja katsoimme taivaalle. Tuon jälkhen me panema käet risthin ja kattoma Kittilhän, hän meinaa.

Paula Ahopelto pitää päätöksentekoa jopa talouttakin tärkeämpänä.

– Voi sanoa kylmän viileästi, että meiltä katoaa päätöksentekovalta. Ei muissa seurakunnissa yksikään ajattele Enontekiötä, Ahopelto lisää.

Samaa mieltä on Laakso-Ranta.

– Viidellä edustajalla pyyhitään lattiaa.

Dekaani Juha Rauhala kertoo kuulijoille seurakuntayhtymän rakenteesta ja tuo esityksessään sitä puoltavia seikkoja. Hänen mukaansa isompi yksikkö toisi isomman työyhteisön ja isommat mahdollisuudet, ja yhtymässä onkin pyrkimys juuri hallinnon selkeyttämiseen ja keventämiseen.

– Tämä on keskitetyn hallinnon malli talous- ja kiinteistöasioissa, ja sitä kautta seurakunnat saisivat lisäresursseja hengelliseen työhön, Rauhala toteaa.

Kirkkoherralle vapautuisi hallinnollisesta työstä aikaa seurakuntatyöhön, ja työntekijäresurssit pysyisivät edelleen omissa seurakunnissaan.

– Täällä etäisyyksien puolesta ei olisi järkeäkään lähteä siirtämään työntekijöitä.

Seurakuntayhtymässä työ muuttuu nimenomaan kirkkoherroilla. Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajuus on kiertävä, ja se tulisi osumaan jokaiselle kirkkoherralle vuoron perään.

– Siihen tehtävään liittyy taloudellista ja hallinnollista vastuuta, mutta se ei ole kuitenkaan jokavuotista, Rauhala sanoo.

Lisäksi yhtymä muun muassa mahdollistaisi suurempia investointeja ja taloudellisesti heikommassa asemassa olevat seurakunnat voisivat turvata toimintaansa pidemmälle.

Haasteita puolestaan Rauhalan mukaan voi tuoda laaja alue ja se, pystytäänkö yhteisissä kirkkovaltuustoissa ja -neuvostoissa löytämään sellaiset toimintatavat, joilla voidaan lähteä tekemään yhteistä työtä eteenpäin.

Tuomiokapitulin näkökulmasta olisi hyvä, jos seurakunnat itse havahtuisivat rakenteellisen muutoksen tarpeeseen.

– Tuomiokapitulin tehtävä on tukea ja ohjata prosessia, erityisesti jos puuttumiskynnys ylitetään.

Rauhalan mukaan yhtymällä pitäisi löytyä yhteinen missio, yhteinen vastuu seurakuntalaisista Tunturi-Lapin seurakuntien alueella.

– Yhtymän toiminta perustuu yhteisvastuulliseen toimintaan, joku seurakunta voi olla varakkaampi. Se on esimerkki kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta, mahdollisuus toimia yhteisen hyvän puolesta, Rauhala sanoo.

Ei voi mennä takki auki ja ajatella, että toiset maksaa. Kari Tiirola

Lasse Mäkitalon mukaan seurakuntayhtymä ensi kertaa kuultuna kuulostaa fiksulta ajatukselta ja toteuttamiskelpoiselta. Hän epäilee kuitenkin, hyväksyvätkö omat taloutensa kunnossa pitäneet seurakunnat mukaan seurakuntia, joiden talous ei olekaan niin hyvällä tolalla.

– Tuomiokapitulin pitäisi rahala tuua kaikki rapakuntoset seurakunnat samale viivale. Muuten siitä tullee parranpärinää varmasti, Mäkitalo uskoo.

Tiirolan mukaan tuomiokapitulilla tai kirkon keskusrahastolla moisia rahoja ei ole, ja seurakuntien on itse tehtävä kipeät päätökset talouden kunnostamisessa.

– Ei voi mennä takki auki ja ajatella, että toiset maksaa, Kari Tiirola huomauttaa.

Juha Rauhalan mukaan seurakunnat ovat jonkin verran erilaisia jäsenmääränsä ja taloudellisen tilanteensa suhteen, mutta yhteisvastuullisuutta tarvitaan ja oman talouden laittamista kuntoon.

– Toisaalta, jos Kittiläkin tekee jonkin investoinnin, niin heilläkin on sitten taas taloustilanne vähän erityyppinen.

VIDEO: Lasse Mäkitalo kertoo oman ideansa mahdollisen Tunturi-Lapin seurakuntayhtymän perustamista varten.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Meiläki on täälä valtava korjausvelka, jota ei varmaan omin voimin saaha korjattua. Paljon tullee luopumisen tuskaa lähivuosina. Satu Kotavuopio

Kirkkoneuvoston jäsen Lilja Nyrhinen pohtii, miksi kaikki Tunturi-Lapin kunnat on haluttu laittaa seurakuntayhtymäksi.

Tiirolan mukaan ajatus on lähtenyt tuomiokapitulilta. Rauhalan mukaan edellisessä selvityksessä Kolarin seurakuntaa ei ollut mukana, mutta myöhemmin Kolarin seurakunta on ilmaissut halunsa olla mukana juuri tänne suuntaan.

– Kolari tuli mukaan tähän keskustelujen kautta, Rauhala tiivistää.

Kirkkovaltuutettu Heli Kolehmainen uskoo, että suurempi yhteistyöalue olisi hyväksi, vaikka taloudelliseltakin puolelta Enontekiö olisi hänen mielestään seurakuntayhtymässä voittaja.

Kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Satu Kotavuopio näkee seurakuntayhtymässä paljon positiivista.

– Nimenomhan isojen hartioitten ja yhteistyön kautta toki tiedostaen ne ongelmat, joita meillä esimerkiksi Muonion kanssa on ollu, kun oli yhteinen työntekijä, Kotavuopio sanoo.

Hän ehdottaa, että jos seurakuntayhtymään ei päädytä, voisiko ajatella, että talous- tai kiinteistöpuolella tehtäisiin yhteistyötä koko Lapin tasolla.

– Henkilö, joka antaisi neuvoja seurakunthin. Säästöjä varmasti sitäki kautta tulis. Meiläki on täälä valtava korjausvelka, jota ei varmaan omin voimin saaha korjattua. Paljon tullee luopumisen tuskaa lähivuosina, hän lisää.

Kari Tiirolan mukaan ajatus maakunnan tasoisesta yhteistyöstä ei ole hullumpi, tuli yhtymä tai ei.

Aarne Kultima kysyy, miten mahdollista seurakuntayhtymää tulevaisuudessa seurattaisiin. Juha Rauhala toteaa, että piispantarkastuksessa tarkastellaan seurakuntien toimintaa, ja tietysti seurakunta itse seuraa, miten yhtymä toimii, hän lisää.

Talouspäällikkö ei voi yksin hoitaa tuollaista kokonaisuutta. Antti Huhta

Utsjoen ja Inarin alueen Pohjois-Lapin seurakuntayhtymän talouspäällikkö Antti Huhtaa kiinnostaa, millaiselta seurakuntayhtymän organisaatio näyttäisi.

– Talouspäällikkö ei voi yksin hoitaa tuollaista kokonaisuutta, täälläkin työtä jo riittää. Myös Kittilässä on jo ylikuormitusta tällä hetkellä, etänä mukana oleva Huhta toteaa ja haluaa tietää, miten talous tulee hoidetuksi, jos uusia työntekijöitä ei palkata.

Kari Tiirola myöntää, ettei yksi talouspäällikkö neljän seurakunnan asioita pystyisi hoitamaan.

– Taloustoimistossa tarvittaisiin talouspäällikön lisäksi 1–2 työntekijää vaikka taloussihteerin nimikkeellä, Tiirola sanoo.

Huhta kysyy, mistä säästöt sitten syntyvät, joiden varaan seurakuntayhtymässä lasketaan, kun puhutaan talouden keventymisestä.

Juha Rauhala tuo esille sen, että seurakunnissa taloutta hoidetaan tällä hetkellä myös ostopalveluna.

– Onko seurakuntayhtymässä kustannustehokkuutta, sen talouspäällikkö tietää varmasti paremmin kuin minä. Tässä haetaan kuitenkin ensisijaisesti toiminnan ja talouden tulevaisuuden turvaamista isommassa yksikössä, eikä suoranaisesti säästöjä. Myös sitä haetaan, että seurakunnallinen työ mahdollistuisi paremmin niin, että kirkkoherra pystyisi olemaan enemmän seurakuntatyössä, Rauhala lisää.

Kustannustehokkuutta Rauhalan mukaan haetaan yhteisillä hankinnoilla, suunnittelulla ja esimerkiksi kiinteistöjen remonttien kautta.

Illan päätteeksi Rauhala vielä täsmentää asiaa niin että on kyse ennen kaikkea toiminallisen tulevaisuuden turvaamisesta. Säästöt tullevat hänen mukaansa yhteisen taloustoimiston ja kiinteistöyhteistyön kautta.

– Kun kaikki eivät tee hankintoja itsenäisinä yksikköinä vaan yhdessä, Rauhala muotoilee.

Yritän ymmärtää sitä, mikä olisi se taloudellinen säästö tässä. Kirkkoherra Teemu Aalto

Enontekiön seurakunnan kirkkoherra Teemu Aalto toteaa omassa puheenvuorossaan, että hänen nähdäkseen seurakuntayhtymämallissa saadaan leveämmät hartiat esimerkiksi johonkin hankintaan, ja työntekijöiden särkymävara voi keventyä, jos työntekijää voidaan lainata toisesta seurakunnasta.

Haasteet ovat hänen mielestään talous- ja hallintopuolella. Olisi palkattava lisää työvoimaa esimerkiksi kiinteistöpäälliköksi, koska siihen ei tällä hetkellä ole seurakunnissa osaamista, sillä ainoastaan Kolarissa on 33 prosenttisesti palkattu kiinteistöpäällikkö.

Aalto nostaa esille myös pitkien matkojen kunnan kilometrikulut ja kokoushenkilöiden kokouspalkkiot.

– Ymmärrän isojen kaupunkien yhtymät, kun väki pystytään tuomaan helposti lähelle, mutta täällä asia on haastava.

Aalto ei myöskään ymmärrä, miksi tarvittaisiin seurakuntayhtymä, jotta talouteen voidaan ostopalveluna hankkia osaamista. Sen lisäksi hän toteaa, että seurakuntayhtymä tuo mukanaan yhden hallintoportaan, seurakuntaneuvoston lisää ja sen myötä lisää byrokratiaa.

– Yritän ymmärtää sitä, mikä olisi se taloudellinen säästö tässä, Aalto sanoo.

Rauhalan mukaan seurakunnan työntekijät eivät selvityksessä mainitussa mallissa liiku seurakunnasta toiseen, vaan työskentelevät omissa seurakunnissaan.

Aalto ihmettelee, etteikö yhtymä siis toisi edes särkymävaraa lisää.

Rauhalan mukaan vain kiinteistö- ja talouspuolen työntekijät olisivat yhtymän työntekijöitä, ja kustannustehokkuutta haettaisiin yhteisellä kiinteistöjen hoidon suunnittelulla ja talouden hoitamisella sekä yhteisillä hankinnoilla, kun ne tehtäisiin keskitetysti.

Jossakin tulee se harkinnan paikka, että jatkaako asia tästä eteenpäin. Kari Tiirola

Päätöksen prosessin mahdollisesta jatkamisesta tekee tuomiokapituli, ja dekaani Juha Rauhalan mukaan asiaa käsitellään todennäköisesti jo seuraavassa tuomiokapitulin istunnossa 16. lokakuuta.

– Mikäli aloitepäätös seurakuntayhtymästä tehdään, asiasta tullaan tiedottamaan seurakuntalaisia ja seurakunnilta pyydetään lausunnot, Rauhala toteaa.

Hänen mukaansa myös saamelaiskäräjille varataan mahdollisuus neuvotella asiasta.

Lopullisen mahdollisen yhtymäpäätöksen tekee kuitenkin Kirkkohallitus vasta ensi vuoden puolella.

Seurakuntalaisten illassa Kari Tiirola kertoo, että hänen työnsä päättyy kaikkiin Tunturi-Lapin seurakuntiin tehdyn kierroksen jälkeen.

– Selvitys on yksi puheenvuoro eikä asia etene kuin juna, vaan jossakin tulee se harkinnan paikka, että jatkaako asia tästä eteenpäin, Tiirola sanoo.

Liisa Laakso-Ranta toteaa, että mikäli Enontekiön seurakunta yhtymään pakotetaan, seurakuntalaisten eli veronmaksajien määrä tulee kentältä kuuluneen viestin mukaan kääntymään jyrkkään laskuun.

Seurakuntatalosta tai Karesuvannon kappelista luopuminen eivät hänen mukaansa ole niin isoja asioita, että niiden vuoksi olisi seurakuntayhtymään liityttävä.

– Jos meiltä katoaa seurakuntatalo, niin ossaama me ainaki laavun rakentaa, Laakso-Ranta lisää.