Kulttuuri

Riina Kuikka ei himmaillut Muonion juhlavuoden kuvituksessa

Vallilan suunnittelija Riina Kuikka suunnitteli Muoniolle juhlavuoden kuvituksen, jossa on muoniolaisen luonnon kaikki herkut sekä ripaus satua ja taikaa.

Riina Kuikka nappaa huoneen seinää vasten lepäävän maalauksen. Tästä se lähti. Maalaus ei ole valmis, mutta se on utuinen pohja, Kuikan luoma mielikuvitusversio muoniolaisesta sielunmaisemasta, jonka päälle hän alkoi piirtää ja rakentaa parhaita muoniolaisia yksityiskohtia: tunturimetsän varvikkoa, kapeita kuusia, käppyräinen mänty, joutsenet, tunturia ja päälle vähän tähtipölyä ja lunta.

Kuikka vilauttaa videopuhelussa myös piirtopöytää, mustaa sähköistä ”paperia”, jolle hän on syksyn aikana piirtänyt pala kerrallaan kuvituksen yksityiskohdat, jotka ovat löytäneet paikkansa tietokoneen ruudulla Photoshop-ohjelmaa käyttäen.

Kuikka tunnetaan Muoniossa ainakin neljästä Muonioon sijoittuvasta kankaastaan, joissa uivat Kutunivan joutsenet ja häämöttävät Pallaksen kerot. Kun Muonion kunnasta syksyllä tuli pyyntö suunnitella kuvitus kunnan 150-vuotisjuhlan kunniaksi, Kuikka vastasi kyllä. Se oli päivänselvää.

Muonio ja Jerisjärven ranta ovat hänen luovuudelleen elintärkeitä seutuja. Kuikka viettää aikaa Muoniosta syntyisin olevan mummonsa rakennuttamassa pienessä mökissä perheen kanssa, miehensä kanssa ja yksin. Yksin ollessaan hän panee puhelimensa kiinni ja imee itseensä kaikkea, mitä rantamökin ikkuna tarjoaa.

Myöhemmin niistä syntyy värikylläisiä ja luontoa täynnä olevia kuoseja sisustus- ja tekstiilialan yritykselle Vallilalle, jolle Kuikka on työskennellyt 12 vuotta. Ennen suunnittelijoita oli paljon, nyt Kuikka on ainoa.

Viime syksyn mallistossa on esimerkiksi Tundra-niminen kangas, josta löytyy yhdennäköisyyttä Muonion juhlavuoden kuvituksen varvikon kanssa. Lisääkin Lappia on tulossa Vallilan kankaisiin. Ensi syksynä julkaistava kangas sai inspiraationsa, kun Kuikka juoksi viime kesänä 50 kilometriä Jerisjärveltä Äkässaivolle. Myös kaikki Kuikan maalaukset sijoittuvat Lapin luontoon.

Muonion kunnan tilaustyö oli vapauttava, koska siinä ei ollut samoja vaatimuksia kuin Vallilan malliston suunnittelijana. Kuvan ei esimerkiksi tarvitse jatkua ja toistua mihinkään suuntaan eikä mukautua painon väreihin.

– Sain heittäytyä eri moodiin, tämä sai olla villimpi kuvitukseltaan ja väriltään. Mä aattelin, että mä en himmaile mitään. Mä laitan sinne kaikki maholliset herkut, Kuikka kertoo.

Kuikka tuli Jerisjärvelle ensimmäisen kerran noin kuusivuotiaana, kun mökkiä rakennettiin. Lapsuuden muutamalta reissulta hän muistaa valtavan lumen määrän ja porot mökin terassilla.

Aikuisena oman perheen kanssa Muoniosta on tullut erityisen tärkeä paikka, jossa Kuikka käy eri kokoonpanoilla ainakin pari kertaa vuodessa. Perhe on viettänyt Muoniossa esimerkiksi pimeintä kaamosta joulun aikaan.

– Siellä on sellainen rauha ja kauneus läsnä.

Muonio on Kuikalle myös etätyöpiste. Ruskan aikaan yksin Muoniossa ollessaan hän heräsi puoli seitsemältä esiin tulevan aamuauringon valoon, näki järvestä nousevan usvan ja sen keskellä lentäneet joutsenet.

– Aloin itkemään ja samaan aikaan nauramaan. Tuntui ihan epätodelliselta. Se on ollu varmaan kauneimpia hetkiä, mitä oon kokenut.

Iltaisin Kuikka lämmittää saunan, saunoo ja ui kylmässä järvessä parin tunnin ajan.

– Sit nukkuu hyvin, ja taas aamulla se mieletön aamun valo. Upeita kokemuksia.

Yksin ollessaan Kuikka herkistyy luonnolle, kuulee kaiken ympärillä tapahtuvan ja keskittyy ympäristöön täysin.

– Ne on ollu todella tärkeitä kokemuksia.

Muoniolaiseen ihmisluontoon Kuikka tutustui paremmin Suomen satavuotisjuhlan puhetta muoniolaisille pitäessään. Puheen jälkeen Kuikan luo syntyi jono, kun ihmiset halusivat tulla puhumaan.

– Se oli vaikuttava kokemus. En oo tollasta etelässä kokenut. Se kerto mun mielestä avoimuudesta, ollaan samaa yhteisöä, ollaan avoimia, tullaan juttelemaan.

Elina Huttunen kerää muoniolaista kulttuuria kokoon, esille ja saataville

Kulttuurimyönteinen ja innovatiivinen, kehittymisenhaluinen. Täynnä taiteellisia ja lahjakkaita kulttuurin osaajia. Sellainen on kulttuuri-Muonio reilu puoli vuotta kunnan kulttuuri- ja vapaa-aikatuottajana työskennelleen Elina Huttusen mielestä.

– Muoniossa tapahtuu hyviä isoja asioita. Esimerkiksi Muoniofästit, Huttunen sanoo.

Kesäkuiset, juhannuksen alla järjestettävät Muoniofästit ovat 150-vuotisjuhlavuoden päätapahtuma, jota Huttunen on mukana kehittämässä entistä yhteisöllisemmäksi. Juhlaviikko alkaa lahjoituksena saadun Ludvig Filipin patsaan paljastuksella kuntakeskukseen suunnitellussa uudessa puistossa.

– Muoniofästeillä oli tosi ihana henki, oli mukava kattoa, ko perheet tuli, pelailivat mölkkyä, oli esiintyjiä, Huttunen kertoo.

Juhlavuotta juhlistaa myös Muonio-aiheinen näytelmä, joka on jo vireillä Tiina Puljujärven vetämässä näytelmäpiirissä. Huttunen kertoo, että myös juhlalaulun teolle on suunnitteilla oma työpajansa kotiseutumuseolle.

Muonio saa Kittilästä tänä vuonna omakseen myös lappilaista ja muualta lainattua musiikkia tarjoilevan kotoisan ja yhteisöllisen kyläfestivaalin Solekko Festin, joka siirtyy Könkäältä Kangosjärvelle osittain Muonion kunnan tukemana.

– Me nähdään, että tämä on Muonion näköinen tapahtuma. Meistä tämä sopii tänne, ja halutaan antaa heille mahdollisuus jatkaa hienosti alkanutta tapahtumaa.

Solekko järjestetään tänä vuonna ruskasesongin alussa 6.–7. syyskuuta. Osaksi festivaalia tulee ensimmäistä kertaa perhepäivä, johon muoniolaiset perheet saavat lippuja.

– Tämä on lapsiystävällinen kunta, halutaan huomioida lapsiperheitä. Toki muutkin kohderyhmät ovat tärkeitä, ikääntyvät, ja haluttais huomioida sivukylien asukkaita erityisesti, Huttunen sanoo.

Huttusen kaksivuotisen kulttuurityön tarkoituksena on kirkastaa muoniolaista kulttuurikenttää. Siis mitä?

– Parantaa saavutettavuutta, että ihmiset oppis löytämään ja hoksaamaan, että kulttuuripalveluja on, markkinoida, Huttunen aloittaa.

Hän haluaisi viedä kulttuurityöpajoja esimerkiksi kauempana sijaitsevien kylien ikäihmisille, työttömille ja nuorille. Muonio perusti viime vuonna kirjasto- ja kulttuuripalvelujen asiakasraadin, jonka kautta Huttunen saa tietoa ja ideoita ja jossa kulttuuria voidaan yhdessä pohtia.

– Voisiko meillä olla kulttuuripassi? Huttunen miettii.

Joulun alla Huttunen kokosi muoniolaiset kulttuurintekijät ja kulttuurista kiinnostuneet yhteiseen hetkeen. Paikalle tuli noin kymmenen kulttuurintekijää, ja jatkoa porinapiirille toivottiin.

– Tänne on muuttanut uusiakin taidealan ihmisiä, olis tarvetta kohdata ja saada positiivista pöhinää aikaiseksi, Huttunen sanoo.

Yksi konkreettiinen tarve on oma galleria, jonne paikalliset taiteilijat voisivat tuoda näyttelyitä. Muoniolaisella taideseuralla Jieriksellä oli galleria Kielassa, mutta kun rakennuksen toiminta hiipui, galleriakin sulkeutui puolitoista vuotta sitten. Aikanaan taidetta on ollut esillä myös kirjaston käytävällä.

– Sitäkin ideoitiin kulttuurikahveilla. Vielä ei ole ideaa paikasta, mutta tarve on. Kielassa kävi tosi paljon vierailijoita ja matkailijoita. Se oli merkittävä kulttuuritekijä.