Muualta Lapista

Rautujen ja taimenten muoniolainen tutkija suuntaa seuraavaksi pilkille ja paikallisten pariin pohjoiseen

Pohjoiset järvet ovat yllättävän monimutkaisia, Henna Kangosjärvi oivalsi, kun tutki niiden rautuja ja taimenia biologian väitöskirjassaan. Monimutkaisia siitäkin huolimatta, että kalalajeja saattaa olla vain yksi ja ravintoa niukasti.

Muoniosta kotoisin olevan Kangosjärven ensikosketus rautuun olivat lapsuuden pilkkireissut Kilpisjärvelle. Pohjoinen maisema ja luonto tulivat rakkaiksi Jerisjärven rannalla kasvaneelle Kangosjärvelle.

Koulussa ”ihan hyvin” pärjännyt lukiolainen mietti, että ihmisen biologia kiinnostaisi. Kangosjärvi haki opiskelemaan solu- ja molekyylibiologiaa Jyväskylän yliopistoon, mutta huomasi nopeasti, että ainakaan se ei ollut hänen juttunsa.

Ajatus opettajan urasta tyssäsi pääsykokeeseen, joten Kangosjärvi vaihtoi solut vesistöiksi.

Oon miettinyt ja ehdottomasti ei. Henna Kangosjärvi

Graduvaiheessa opiskelijat pohdiskelivat sopivia tutkimusaiheita torilla, jossa yliopiston tutkijat kertoivat tutkimuksestaan ja etsivät opinnäytteen tekijöitä.

Moni tutkimus liittyi särkiin, loisiin tai raakkuihin. Kangosjärvi huomasi yhden, joka käsitteli pohjoisten järvien ravintoverkkoja.

– Oho! Tämmöinen pohjoinen aihe Jyväskylässä, Kangosjärvi mietti.

Yhdessä ensimmäisistä gradupalavereista ohjaaja kysyi, oletko miettinyt väitöskirjan tekemistä.

– Oon miettinyt ja ehdottomasti ei, Kangosjärvi vastasi.

28-vuotiaan Kangosjärven tutkimus huipentui perjantaina kolmetuntiseen väitöstilaisuuteen, jossa kanadalainen vastaväittäjä prässäsi häntä hyvin yksityiskohtaisillakin kysymyksillä.

Yleisössä istuivat muoniolaiset isä ja äiti sekä ahku ja Kangosjärven kaksi siskoa. Pikkusisko toi Utsjoelta tullessaan käristyslihat, joista jyväskyläläinen pitopalveluemäntä valmisti elämänsä ensimmäisen käristyksen Kangosjärven ohjeiden mukaan 30-henkiselle karonkkaväelle.

Väitöstilaisuuteen Kangosjärvi pukeutui saamenpukuun.

Muutama päivä väitöstilaisuuden jälkeen Kangosjärvi vastaa puhelimeen etätoimistoltaan kotoa Jyväskylästä. Viimeisten työpäivien ja palavereiden jälkeen edessä on autoilu Muonioon pitkälle joululomalle.

Se tuntuu hyvältä, varsinkin, kun Jyväskylän alkutalvi on ollut lämmin ja korkeintaan loskainen.

Kangosjärvi ajaa Jerisjärven rannalle Heinäniemeen lapsuudenkotiinsa. Siellä on hänen ja siskojen oma joulukämppä, jossa voi lämmittää leivinuunia ja olla tekemättä mitään. Vanhemmat asuvat Kutunivassa.

Ei minkään tekemisen lisäksi Kangosjärvi odottaa hiihtoretkiä tunturisuksilla esimerkiksi Ulkuvaaraan, Kropioon, Lommoltunturiin ja Sammaltunturiin.

– Saa ottaa paljon rauhallisemmin kuin täällä etelässä.

Kangosjärven ura eteni suoraviivaisesti kouluputkesta toiseen. Gradun ja väitöskirjan välissä hän teki vajaan vuoden työpyrähdyksen Pudasjärvellä Metsähallituksen virtavesien kunnostustyössä.

Graduohjaaja tarjosi väitöstutkijan paikkaa, ja Kangosjärvi mietti: tutkijana etelässä Jyväskylässä, mutta pohjoisten lajien parissa, vai työssä pohjoispohjanmaalaisilla puroilla. Rautu, taimen ja tutkimus veivät voiton.

Väitöksen jälkeen hän jatkaa kolmisen kuukautta post doc -tutkijana pohjoisten järvien ravintoverkkojen tutkimusryhmässä ja selvittää paikallisten ihmisten tietoja ja näkemyksiä järvistä.

Kangosjärven voi silloin tavata pilkillä tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa levittämässä kyselylomaketta.

– Mitä paikalliset ihmiset on huomanneet pohjoisilla järvillä? Onko uhkia? Kangosjärvi miettii.

Alueella asuvilla on usein tutkijoita parempi ensi käden tieto muutoksista, hän sanoo. Tutkijat hakevat näytteitä, mutta rahaa reissaamiseen on rajallisesti.

Toukokuussa Kangosjärvi muuttaa pysyvämmin pohjoiseen ja aloittaa uuden työn Pohjois-Norjan rautujärvillä norjalaisen tutkimusyrityksen biologina. Kaupallisemman työnantajan työstä noin puolet on tutkimusta, toinen puoli konsultoimista esimerkiksi ministeriöille ja kunnille.

Nää järvet voi parhaassa tapauksessa osittain sopeutua muutoksiin.

Mikä pohjoisen järvien rauduissa ja taimenissa kiinnostaa tutkijaa ja miksi muidenkin pitäisi niistä kiinnostua?

– Jos miettii rautua ja taimenta, ne on huippupetoja, Kangosjärvi aloittaa.

Kun tutkitaan, mitä ne syövät, selviää paljon myös niiden alapuolella ravintoketjuissa tapahtuvasta.

– Jos veden lämpötila nousee tai uusia lajeja leviää etelästä, tiedetään, että sillä on todennäköisesti negatiivinen vaikutus, mutta minkälainen, Kangosjärvi jatkaa.

Ilmastonmuutos, maankäytön muutokset ja vieraslajit uhkaavat vähälajisia pohjoisia järviä.

Rautu ja taimen ovat itsessään arvokkaita lajeja sekä myös monille ihmisille rakkaita, Kangosjärvi sanoo. Järvet tuottavat ekosysteemipalveluita eli esimerkiksi ruokaa, virkistäytymistä ja merkitystä ihmisten elämään.

Kangosjärven tutkimuksessa ei löytynyt isoja muutoksia tai uhkakuvia. Kun joku kysyy häneltä, ovatko pohjoiset järvet tuhoon tuomittuja, Kangosjärvi vastaa: ei mun mielestä.

– Nää järvet voi parhaassa tapauksessa osittain sopeutua muutoksiin.

Kaikkia muutoksia ei voi välttää, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

Järvien ravintoketjuja muuttavat ilmastonmuutoksen lisäksi ihmiset, jotka siirtävät kaloja järvestä toiseen tahallaan tai vahingossa.

Väylänkin rantavesistä tuttu pikkuinen mutu on istutettu moneen Pohjois-Ruotsin taimen- tai rautujärveen. Norjassa mutu on vaikuttanut taimenten kasvuun pienentävästi, mutta Kangosjärven tutkimuksessa uusi kalalaji ei näyttänyt ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikuttavan haitallisesti.

Vastaväittäjän kanssa Kangosjärvi keskusteli esimerkiksi kyttyrälohista. Uusi laji on yhdellä tavalla negatiivinen asia, joka muuttaa jokien luontaista tilaa. Se näyttää kuitenkin tulleen jäädäkseen, joten jossain vaiheessa katse pitää Kangosjärven mielestä kääntää ekosysteemien ja ihmisten sopeutumiseen.

– Kaikkia muutoksia ei voi välttää, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

Aiemmin kaloja istutettiin kalattomiin lampiin hoitotoimenpiteenä. Mutuakin on voitu siirtää saaliskalaksi taimenille. Uusi kalalaji voi kuitenkin syödä lammen tyhjäksi siellä olevista muista eliöistä kuten äyriäisistä tai pohjan hyönteisistä.

– Vaikka nää (pohjoiset järvet) näyttää yksinkertaisilta ja samantyyppisiltä, näissä on tosi paljon vaihtelua, mitä lajeja siellä on tai lajin sisäisesti, Kangosjärvi sanoo.

Moninaisuus pitäisi ottaa huomioon, kun järviä hoidetaan. Kangosjärvi keskittyy seuraavaksi siihen, miten ihmiset hoitavat järviä.

Historiassa järviin istutettiin kaloja, jos niiden kalakannat vähenivät. Nyt tutkijat viestivät, että parempi olisi kunnostaa elinympäristöjä, jotta lajit menestyvät luontaisesti.

– Onko aukkoja, mitä pitäisi paikata, hän miettii.