Paikallisuutiset

Rapistuuko Kolarinsaaren vanha kirkko? – Seurakunta aikoo suunnitella korjausta tänä vuonna

Seurakuntalaisella on iso huoli rakennuksen tulevaisuudesta. Maalit rapisevat katosta ja alttarin kaide on vääntynyt. Kolarin seurakunta sai kirkkohallitukselta pienen avustuksen korjaamiseen.

– Mirjam-mummo kääntyisi haudassaan, Ilkka Koskikara huokaisee Kolarinsaaren vanhan puukirkon portailla.

Koskikaran mummo Mirjam Forsten työskenteli Kolarissa opettajana ja seurakunnan osa-aikaisena kanttori-urkurina sotavuosina ja sen jälkeen.

– On se kuule, kun se on harmoonia polkenut, hyttyset on kupannu jalkoja, on se vaatinu vähän pyhää henkeä, Koskikara miettii.

Hän on nykyseurakuntalainen ja huolissaan yli 200-vuotiaan kirkkovanhuksen kunnosta ja tulevaisuudesta.

Jos pakastin rikkoutuu, tulipalo polttaa kirkon. Ilkka Koskikara

SeurakuntamestariPekka Holck kolaa vuonna 1818 valmistuneen kirkon rappusia lumesta, ja lupaa hakea ison rauta-avaimen, että päästään sisään. Lukkoa pitää hiukan taivutella, jotta iso puuovi aukeaa.

– Sisätilat on rappiolla, Koskikara sanoo ja osoittaa parven kattoa, josta maalit rapisevat. Holck tarkastelee vinoon painunutta lattiaa ja sen vuoksi mutkalle vääntynyttä alttarin kaidetta.

Hän jutustelee jouluaaton hartaudesta, jolloin kirkko oli viimeistä penkkiä myöten täynnä, myös vino ja lattialtaan liukas parvi. Kolarinsaaren kirkon kylmä ja kynttilänvalossa toimitettava jouluaaton hartaus on seurakuntalaisten keskuudessa suosittu.

Se on niin kuin koti hyvin usealle, etenkin vanhoille.

Koskikara on huolissaan monen muun lisäksi kynttilöistä. Lyhdyt olisivat turvallisemmat. Hän mainitsee myös kirkon eteisessä kesäaikaan pidetyn pakastimen.

– Jos pakastin rikkoutuu, tulipalo polttaa kirkon, Koskikara miettii.

Koskikara on surullinen siitäkin, että kirkonkello ei Kolarinsaaressa enää soi, koska kello on haljennut.

– Ehdotan, että siirretään kello jostain seurakunnasta, jonka kirkko on tarkoitus purkaa, hän sanoo.

Kirkko pitäisi hänestä korjata, koska se on rakennuksena harvinainen, kaunis ja akustiikaltaan hyvä.

– Se on niin kuin koti hyvin usealle, etenkin vanhoille.

Kolarinsaaren kirkon pikainen korjaustarve nostettiin esiin piispantarkastuksessa vuosi sitten. Kirkko pitää korjata Museoviraston ohjauksessa.

Kolarin kirkkoherra Jussi Ollila kertoo Luoteis-Lapille sähköpostitse, että kirkkoa ei ole korjattu vuosikymmeniin lähinnä seurakunnan rahanpuutteen vuoksi. Museoviraston ohjaus tekee korjaamisesta hänen mukaansa hidasta ja kallista.

– Tarvetta ilman muuta on vuosittain kasvavassa määrin.

Ollila vahvistaa, että kirkon kello on ollut halki vuosikausia. Hänen tietojensa mukaan sen korjaamista on Museovirastossa mietitty pitkään, mutta seurakunta ei ole saanut toimintaohjeita.

Kolarin seurakunnan kiinteistö- ja hautaustoimen päällikkö Sirpa Kemi kertoo, että vanhan kirkon korjausta aletaan suunnitella tänä vuonna. Kirkon korjaamisen ja korjauksen suunnittelun arvioitiin vuonna 2023 maksavan 145 000 euroa. Kirkkohallitus maksaa korjauksen suunnittelusta puolet ja korjauskuluista 19 prosenttia.

– Ikkunat ja lattia ovat ensisijainen korjauskohde, Kemi kertoo.

Korjaaminen pyritään Kemin mukaan aloittamaan vuonna 2026.

– Syytä huoleen seurakuntalaisilla ei vanhan kirkon kunnon suhteen ole. Seuraamme kirkon remonttitarvetta tiiviisti kiinteistötoimen ja korjausrakentamisen asiantuntijoiden kanssa. Kirkko on hyvissä käsissä ja siitä pidetään huolta. Vanhaan rakennukseen tulee vääjäämättä vaurioita, mutta ne tullaan korjaamaan ja tarvittavista kunnostustoimista huolehditaan, Ollila sanoo.

Parhaillaan seurakunta korjauttaa Kolarin uuden kirkon vesikattoa. Vesi on päässyt kellotapulin vesikatteen useista vuotokohdista kirkon rakenteisiin, ilmanvaihtohuoneeseen, ylätasanteelle ja portaikkoon.

Ulkopuolen työt on saatu valmiiksi, ja korjaajat kokoavat välineitään työmaalta. Sisäkorjaukset seurakunta jätti vielä tekemättä säästösyistä.

Kirkkohallitus avustaa uuden kirkon korjausta noin 70 000 eurolla ja korjauksen suunnittelua noin 15 000 eurolla. Remontin arvioitu hinta on 175 000 euroa.

– Vesi on tehnyt tuhojaan pikkuhiljaa, mutta ei siinä mitään katastrofia ole. Tärkein on saatu korjattua ja kuivattua, Kemi kertoo.

Seurakunta on tehnyt kiinteistöstrategiaa kolmen vuoden ajan ja keskustelua rakennusten tulevaisuudesta on käyty kirkkoneuvostossa, Kemi kertoo. Kiinteistöstrategiatyötä vetää kolmen seurakunnan yhteinen talouspäällikkö Jyrki Törmänen.

Rakennukset rasittavat seurakunnan taloutta, eikä niitä ole varaa korjata niin paljon kuin pitäisi, Kemi sanoo.

– Seurakunnilla on korjausvelkaa, mikä tarkoittaa, että korjauksia on tehty tarpeeseen nähden liian vähän ja hitaasti.

Tänä vuonna seurakunta aikoo korjata rakennustensa katto- ja pintavesien ohjausta niin, että ne eivät enää valuisi talojen kivijalkoihin.

Kemin mukaan seurakunta aikoo ainakin toistaiseksi pitää kaikki nykyiset rakennuksensa. Keskustelua on käyty Sieppijärven kirkosta, ja sen käyttöastetta seurakunta pyrkii nostamaan.

– Kaikki sitä mieltä on, että pappila, seurakuntatalo ja kanttorila on idyllinen kokonaisuus, mikä halutaan pitää. Seurakuntatalo on tosi isossa käytössä. Myös kanttorilan ja pappilan käyttöastetta on saatu nostettua saatuamme uusia vuokralaisia tiloihin, Kemi kertoo.