Ihmiset

Raisa Raekallio ja Misha del Val: Taiteilija-apuraha tuo turvaa, mutta myös vastuuta

Taiteilijapari maalaa tulevaan näyttelyynsä maisemia, joissa on ihmisen jälkiä mutta joista luonto on ottanut vallan.

220 senttiä. Sen pituinen saa olla taitelijapariskunta Raisa Raekallion ja Misha del Valin taulun pisin sivu, että sen mahtuu vielä maalaamaan aitassa, joka toimii heidän ateljeenaan. Suuria teoksia valmistuu nyt esimerkiksi Aineen taidemuseon joulukuussa avattavaan näyttelyyn. Lapin piha -näyttelyn teemana ovat lappilaiset maisemat hieman totuttua erilaisemmassa valossa. Raekallio ja del Val maalaavat maisemia, joissa näkyy ihmisen jälki mutta joissa luonto on lopulta ottanut vallan.

– Kaaoksessa on kauneutta, luonnon ja ihmisen luoma yhdistelmä on uniikki, del Val sanoo ja lisää, että luonnossa ei ilman ihmisen vaikutusta näy juurikaan suoralinjaisia muotoja, joita he teoksiinsa lisäävät.

Kittilässä kasvanut Raekallio kertoo, että metsänlaitoihin ja puskiin kertyvät rojut ovat hänelle lappilaisena tuttu näky — silmä on niihin jo tottunut ja nyt on mielenkiintoista maalata ne esiin.

Aitan seinällä on esillä tuore syksyinen maisema halkokoneesta metsässä. Sen alla lattialla on keskeneräinen sinisävyinen maalaus. Se on aiemmin samana päivänä valmistunut talviversion pohjamaalaus.

Halkokoneen lisäksi teoksissa esiintyy ainakin pressuja ja kuormalavoja.

– Näistä tulee mieleen japanilaisen animaation, Miyazakin, maailma. Siinäkin on koneita luonnossa ja ne ottavat vallan, Raekallio sanoo.

Hayao Miyazakin tuotannossa käsitellään usein ihmisen suhdetta luontoon. Hänen animaatioitaan ovat muun muassa Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä.

VIDEO: Raisa ja Misha maalaavat pohjia uudelle Halkokone-työlleen.

Video: Raisa Raekallio ja Misha del Val

Toiseen luottaminen ja kuunteleminen ovat tosi tärkeitä ominaisuuksia. Misha del Val

Valo kajastaa pienen aitan ikkunasta alkutalven harmaudessa. Menossa on rospuuttokausi, josta monet eivät pidä lainkaan. Raekalliolle ja del Valille välivuodenajat eivät ole ongelma — he rakastavat niitä. Kummallakin on lisäksi läheinen suhde luontoon.

– Ehkä se johtuu siitä, että me asumme näin — olemme koko ajan puiden ympäröimänä. Jos maalaan vaikka raitaa, voin tarkistaa ikkunasta, että miltä se näyttää, Raekallio sanoo.

Raekallio tunnustaa, että hän katsoi kotiseudun maisemia eri silmin ennen de Valin tapaamista. Esimerkiksi juuri rospuuttoaika ja tavallisten Kittilän pusikoiden kaaos näyttäytyy nyt kauniina.

Raekallio ja del Val ovat maalanneet yhteistyössä jo yli kymmenen vuoden ajan. He maalaavat teoksiaan sekä yhtä aikaa että vuoroissa. Taitelijat kertovat, että mahdolliset eripurat jäävät aitta-ateljeen ulkopuolelle.

– Toiseen luottaminen ja kuunteleminen ovat tosi tärkeitä ominaisuuksia, de Val sanoo.

– Maalaus näyttää, mihin suuntaan se menee, Raekallio kertoo teosten synnystä.

Vaatii yhteistä keskustelua, että taitelijat päättävät, milloin teos saa luvan olla valmis. Taiteilijoiden mukaan kovin usein teokset tulevat liiankin täyteen informaatiota. Jos jotain ylimääräistä lipsahtaa, öljyvärimaali on siitä hyvä, että sen päälle voi maalata.

Rajoittava tekijä on öljyvärimaalien jähmettyminen pakkasessa. Aitta on kylmä tila, ja siellä on ainoastaan pieni lämpöpuhallin. Tarkoituksena on asentaa paikalle kamiina, sillä kovilla pakkasilla tilassa ei voi työskennellä. Aitta on siirretty pihapiiriin läheiseltä pellolta ja sen on arveltu olevan 150 vuotta vanha.

– Tässä ollaan kylän keskellä, mutta omassa rauhassa. Revontulet näkyvät ihanasti, Raekallio sanoo.

Ensi vuonna voisi rauhoittua. Raisa Raekallio

Kittilä on kuuluisa taidepitäjä. Raekallio ei osaa sanoa, mitä Kittilän juomavedessä on, mutta hän on osaltaan hyötynyt kulttuurisesta ilmapiiristä.

– Perhe on kannustanut paljon. Oli ihana mennä lapsena Reijon luo katsomaan taidetta, siellä oli innostava ilmapiiri. Ja näki, että voi elättää itsensä taiteella, Raekallio sanoo.

Taiteilija Reijo Raekallio on Raisa Raekallion setä.

Myös taiteenopettaja Liisa Palosaarella ja hänen kuviskerhollaan oli suuri vaikutus Raekallion uranvalintaan, vaikka hän piirsi ja maalasi myös itsenäisesti jo kotonaan.

Raekallion ja del Valin mielestä esimerkiksi Palsan maine ja Reidarin henki tekevät sen, että taitelijana ei tunne olevansa yksin — polku on tallattu.

Taiteilijoiden tavallinen arkipäivä menee yleensä niin, että Raekallio herää ensin ja herättelee poikansa kouluun. Työskentely alkaa yhdeksältä. Useamman tunnin maalaamisen lisäksi päivään kuuluu työskentelyä tietokoneen äärellä: tekstien kirjoittamista, apurahahakemusten täyttämistä ja luonnostelua.

Raekalliolle ja del Valille myönnettiin ensi vuoden alusta alkaen heidän uransa pisin yhtäjaksoinen taiteilija-apuraha. Kolmivuotinen rahoitus antaa heidän mukaansa turvaa työskentelemiseen ja arkeen, mutta myös vastuuta töiden valmistumisesta.

Alkutalvesta Raekallio ja del Val osallistuvat myös taitelijaresidenssiin Valamossa. Heille tärkeää on paitsi luoda taidetta myös tavata muita taiteentekijöitä. Loppukesästä Sirkassa järjestetään esimerkiksi joka toinen vuosi pidettävä Sirkka Arte Biennale -taiteilijatapaaminen.

Viime vuodet ovat olleet taiteilijaparille kiireisiä ja tuottoisia.

– Ensi vuonna voisi rauhoittua, mutta voi olla, että tulee näyttely, jolle ei voi sanoa ei, Raekallio tuumaa.

Halkokonemaalaus etenee pohjien teon jälkeen eri kerrosten luomiseen. Kone ja puut saavat pintaansa huurretta ja maisema syventäviä kerroksia. Inspiraatiota voisi hakea pihalta, jos vain maisema muuttuisi jälleen talvisemmaksi.