Muualta Lapista

”Pitää olla hetkiä, jolloin saa olla fyysinen” – nyrkkeilysäkki ja pingispöytä ovat Muonion koululla kovassa käytössä

Koululaisten iso energia padotaan paikoillaan olemiseen, sanovat Muonion yhtenäiskoulun uudet hanketyöntekijät. He auttavat oppilaita ja opettajia ulos luokista ja liikkumaan tunneilla ja välitunneilla.

Kolme aikuista rakentaa nopeasti kahdesta pöydästä ja kirjahyllyn romaaneista pingis-areenan Muonion yläkoulun toiseen kerrokseen.

Se ei ole heidän keksintönsä vaan esimerkki siitä, kuinka koululaiset saavat ja toteuttavat hyviä ideoita välitunneilla. Kahdeksasluokkalaisten tärkeät pingis-matsit siirtyivät kovilla pakkasilla koulun pihan pöytätennispöydältä yhtenäiskoulun toiseen kerrokseen.

Pingismatsit kertovat koululaisten tarpeesta liikkua ja purkaa energiaansa tekemiseen.

– Tarve on ilmeinen! Nora Björs melkein huutaa.

Hän sanoo niin, koska on parin viikon aikana jo nähnyt, kuinka suurella innolla ja energialla yläkoululaiset tulevat liikkumaan kaksi kertaa viikossa liikuntahallin sisävälkälle.

– 30 yläkoululaista tuli paikalle liikkumaan ihan vain sillä, että avasin oven, Björs kertoo.

Oven avaamisen lisäksi hän jakaa salin kahteen osaan ja päättää yhdessä liikunnanopettajan kanssa, mitä salissa tehdään. Viimeksi toisella puolella pelattiin. Toisella puolella tanssittiin Youtubesta löytyvän Just dance -tanssivideon mukana.

– Suosituin on kaikki polttaa kaikkia -peli, Björs kertoo.

On arvokasta kävellä kauppaan tai potkukelkkailla ihan yhtä lailla kuin pelata jalkapalloa. Nora Björs

60 prosenttia Muonion yhtenäiskoulun oppilaista tulee kouluun auton kyydissä istuen. Moni haetaan aivan kodin vierestä. Kotona vapaa-aika kuluu helposti luuri kädessä.

– Lapsi ja nuori tarvii liikettä. Se on tarve, ei valinta. Pitää olla hetkiä, jolloin saa olla fyysinen, Björs sanoo.

Hän haluaa, että lapset ja nuoret huomaisivat, että he osaavat ja pystyvät.

– On arvokasta kävellä kauppaan tai potkukelkkailla ihan yhtä lailla kuin esimerkiksi pelata jalkapalloa.

Syksyllä työnsä aloittanut hyvisohjaaja Johanna Jäntti kertoo, että sekä koulun pihan pingispöytä että nyrkkeilysäkki ovat kovassa käytössä.

Alakoulun pihalla Jäntti huomasi painivat lapset ja kävivät juttelemassa heidän kanssaan. Jäntti kertoi lapsille, että painiminen on ok, kunhan aikuinen on katsomassa ja säännöistä pidetään kiinni. Nassikkapaini jatkui hyvässä hengessä koko välitunnin.

Se on Jäntin ja Björsin mielestä mahtavaa. Tällaista fyysisyyttä ja tekemistä koululaiset tarvitsevat, he miettivät.

Jäntti keskittyy lukuvuoden mittaisessa hanketyössään siihen, miten koululaiset voisivat koulupäivän aikana paremmin.

– Hengailen nuorten parissa, Jäntti kuvaa työtään.

Hän on yksi aikuinen, jolla on aikaa kohdata lapsia ja nuoria esimerkiksi välitunneilla.

– Sitä he kaipaa.

Jäntti kertoo näkevänsä aulatiloissa ihania ja avoimia lapsia ja nuoria. Hän sanoo, että pienessä kunnassa ja koulussa aikuiset hoksaavat, jos jollain on huono hetki elämässä, ja pystyvät reagoimaan.

Oppilaat on ilmaisseet jo, kuinka siirtyminen jännittää ja vähän pelottaa. Johanna Jäntti

Keväällä työ keskittyy alaluokilta yläluokille siirtyvien tai peruskoulusta toiselle asteelle siirtyvien oppilaiden auttamiseen kohti jännittävää uutta vaihetta.

Aiemmin kuudesluokkalaiset kävivät tutustumassa yläkoulun puolella viimeisellä viikolla ennen kesälomaa. Nyt tutustumiseen ja valmistautumiseen käytetään enemmän aikaa.

– Oppilaat on ilmaisseet jo, kuinka siirtyminen jännittää ja vähän pelottaa, Jäntti kertoo.

Yhdeksäsluokkalaiset kuulivat jo toisen asteen opiskelijoilta, miltä tuntuu lähteä toiselle asteelle.

Jäntti toi koulun puolelle myös varhaiskasvatuksessa tutut Meän illat, jotka ovat vapaamuotoisia vanhempien kohtaamisia. Niille on hänen mukaansa ollut tarvetta.

– Muoniossa on paljon muualta muuttaneita, joilla ei ole tukiverkkoa, Jäntti kertoo.

Tyypillinen ja hyvä keskustelunaihe ovat säännöt, esimerkiksi kotiintuloajat, jotka monesta perheestä löytyvät. Tieto niistä ei vain välttämättä kulje perheestä toiselle.

Kolmas yläkoulun pingispöydän äärellä jutteleva uusi aikuinen on Taina Mannila, jonka tehtävänä on viedä päiväkotilaisia ja koululaisia päivän aikana ulos oppimaan ja lisätä retkiä eri kohtiin kouluvuotta.

Syksyllä hän pyysi seitsemäsluokkalaisia piirtämään ja kirjoittamaan itselleen tärkeistä paikoista. Hienoista teksteistä löytyi kalastusta, retkeilyä, kelkkailua, laavuilua, tulistelua.

Niistä tuli idea vaahtokarkkivälkästä. Silloin tällöin perjantaisin koululaiset kutsutaan läheiselle laavulle paistamaan vaahtokarkkeja.

– Miten voi oppia luistellen matikkaa tai hiihtäen historiaa, Mannila miettii työssään.

Isompi ajatus on, että lapset ja nuoret oppivat, mitä varten esimerkiksi matematiikkaa opiskellaan ja mitä hyötyä siitä on arkisessa elämässä.

Mannila miettii sitäkin, miten koulun ulkopuoliset aikuiset voisivat olla apuna.

Mannila haluaisi antaa lapsille ja nuorille lahjaksi uteliaisuuden ja yhdessä tekemisen voiman.

– Yhdessä kaikki voi olla mahdollista.

Tiiä, mitä me vielä keksitään, kun kevätaurinko nousee korkeammalle. Johanna Jäntti

Muonion yhtenäiskoululla on tuoreiden kasvojen mielestä paljon myönteistä.

– Täällä on aika hyvä buugi. Oppilaat luottaa henkilökuntaan, Björs on huomannut.

– Tiiä, mitä me vielä keksitään, kun kevätaurinko nousee korkeammalle, Jäntti virnistää.

Kahdeksan vuodenajan Muonio -hanke kutsuu koululaisten ja päiväkotilaisten vanhemmat, yhdistysväen ja paikalliset toimijat sekä vapaaehtoiset ideoimaan yhdessä, miten ja kenen voimin lasten ja nuorten kouluarkeen lisätään luontoa ja paikallista kulttuuria. Vanhempainilta järjestetään yläkoulun auditoriossa torstaina 30. tammikuuta kello 18–19.30. Kahvitarjoilu.

Juttua on muokattu 28.1. kello 10.17: muokattu faktalaatikon rakennetta ja korjattu Taina Mannilan virheellinen koulutus, ei luonto-ohjaaja vaan luontoyhteysohjaaja.