Ihmiset

Peuran veljekset synnyttivät Luoteis-Lapin tyhjästä – Nelisivuinen lehti kasvoi yli 40-sivuiseksi

Aluksi ei ollut mitään.

Kun vastavalmistunut opettaja Leena Toivonen, sittemmin Peura, tuli Helsingistä Kolariin opettajaksi syksyllä 1969, hän kysyi joltakin paikalliselta, mikä paikallislehti täällä ilmestyy. Vastaus oli Pohjolan Sanomat.

– No eihän se oo paikallislehti, Toivonen kommentoi maakuntalehdestä.

Muuta ei ole, hän sai kuulla.

Kolarissa ilmestyi jonkin aikaa 1970-luvulla Miilu-niminen lehti, jota teki muun muassa liikunnanopettaja Esko Siitonen. Lehteä tekivät neljä opettajaa vapaa-ajallaan.

Oliko Miilua enää siinä vaiheessa, kun Markus Peura perusti Luoteis-Lapin vuonna 1975? Sitä ei muista sen paremmin Pohjois-Karjalan Ylämyllyssä puhelimeen vastaava Siitonen kuin Hyvinkäällä asiaa pohtiva Leena Peura.

Kolarin Sieppijärveltä kotoisin oleva Markus Peura tuli Ruotsista kotiin isänsä hautajaisiin vuonna 1973. Reissun aikana häntä kysyttiin Pohjolan Sanomien aluetoimittajaksi. Hän jäi Kolariin.

Peura kohtasi Toivosen ja heistä tuli pariskunta. Työ Pohjolan Sanomissa jatkui Luoteis-Lapin perustamiseen saakka. Toimittajan työssä Peura rakensi hyvät suhteet paikallisiin poliitikkoihin ja yrittäjiin.

– Hän halusi tehdä vähän paikallisemman lehden, Peura muisteli miehensä kuolemasta kertovassa uutisessa lokakuussa.

Markus Peura oli 27-vuotias, kun perusti Luoteis-Lapin.

– Hän tyhjästä loi sen.

Lehden perustaminen näytti puolison silmiin raskaalta työltä.

– Mä olin aika epäileväinen, että kuin sä jaksat. Niin se vaan jakso, kun sinnikäs oli, Leena Peura muistelee.

Heikki pisti minutkin toimittajaksi, kun eihän meillä ollut toimittajia. Eija Kauppila

Hiukan myöhemmin Markus Peura sai avuksi lehdentekoon nuoremman veljensä Heikin, joka palasi armeijasta. Markus opetti Heikin työhön, Leena Peura muistaa. Joitakin muitakin oli apuna, ilmoitusten myynnissä esimerkiksi.

Markus ja Leena Peura muuttivat Kolarista Tuusulaan vuonna 1977. Peura perusti siellä Tuusulan Kellokas -nimisen lehden, jota hän päätoimitti lehden ensimmäiset vuodet.

Luoteis-Lappiin hän kävi tekemässä juttuja edelleen silloin tällöin. Esimerkiksi vaalien alla hän kirjoitti analyyseja eri puolueista, Leena Peura muistaa.

Heikki Peuran lehtiuran alkuaikoina Luoteis-Lappi oli usein nelisivuinen. Peura ja hänen kumppaninsa Eija Kauppila tekivät sitä Kauppilan muistojen mukaan pääosin kahdestaan. Kauppila muutti Kemistä Kolariin syksyllä 1985.

– Yötä päivää tehtiin hommia, hän kertoo.

Kauppila päätyi itsekin joskus kamera kaulassa maailmalle. Hän esteli ja sanoi, ettei ole mikään toimittaja. Peura näytti, miten kameralla zoomattiin ja lähetti Kauppilan matkaan.

– Heikki pisti minutkin toimittajaksi, kun eihän meillä ollut toimittajia.

Kauppilaa hermostutti. Pasmajärven pilkkikilpailuissa paikallislehti otettiin vastaan avosydämin. Niin kaikkialla muuallakin.

Se oli Kauppilalle todiste Kolarin ja Muonion oman lehden merkityksestä asukkaille.

– Luoteis-Lappi oli tosi tärkeä.

Kun jutut oli tehty ja kuvat otettu, lehti koottiin kotona Kolarin kirkonkylällä pienessä huoneessa käsipelillä. Kauppila muistaa, miten leikkasi lehden eripaksuisia viivoja ja kehyksiä kirurginveitsellä yötä myöten.

– Heikki latoi tekstiä, minä liimasin.

Isoon litteään pahvilaatikkoon pakattujen sivupohjien piti ehtiä aamuneljän linja-autoon. Valmistuminen meni Kauppilan muistikuvissa aina viime tippaan.

– Tuntu, että keretäänkö.

Yhtenä pakkasaamuna pariskunnan musta Bemari ei lähtenytkään käyntiin. Kauppila lähti juoksujalkaa viemään sivupohjia bussipysäkille. Kuljettaja näki käsiään huitovan Kauppilan ja pysähtyi pysäkille odottamaan. Silläkin kerralla Luoteis-Lappi ehti kyytiin.

– Älä hättäile Eija, Peura sanoi usein, kun Kauppila mietti, mitenhän kaikki oikein onnistuu.

Pojat vinoili, että tuli kannet, mutta koska tulee sisäsivut. Eija Kauppila

Kun lehdet seuraavana päivänä saapuivat painosta, pariskunta liimasi niihin osoitetarrat keittiönpöydän ääressä. Kauppila muistaa, kuinka postin työntekijät joskus kertoivat, että osoitetarrat lentelivät kuin perhoset.

Lehti saatiin jaettua, ja Peura meni motelliin.

– Pojat vinoili, että tuli kannet, mutta koska tulee sisäsivut.

– Heikki sano aina, että kyllä ne vielä tullee.

Toimittajat piti hommata muualta. Eija Kauppila

Nelisivuinen paikallislehti kymmenkertaisti kokonsa 1990–2000-lukujen aikana. Esimerkiksi vuoden 2009 kevätviikoilla Luoteis-Lappi oli Tunturi-Lapin Huippuineen useampana viikkona 40-sivuinen.

Toimitus kasvoi suurimmillaan nelihenkiseksi, ja lisäksi töissä oli kaksi graafikkoa ja ilmoitusten myyjä. Kauppila hoiti pitkään asiakaspalvelua.

– Toimittajat piti hommata muualta. Ei täältä saanut toimittajia, Kauppila muistaa.

Pariskunta osti kylältä asunnon, jossa muualta tulevat toimittajat saattoivat asua.

Mää heti aattelin ja sanoin Eijalle, että oli se hyvä, että Heikki ja Markus ei nähny tätä. Leena Peura

– Heikillä oli hirveästi ideoita, Kauppila sanoo.

Hän levittää kätensä ja on heittävinään nipun ideoita ilmaan. Niin Peura teki ja sanoi, että ideoita pitää olla niin, että kun ne heittää ilmaan, yksi toteutuu.

Yksi Peuran villeimmistä ideoita oli panimoravintola Äkäslompoloon. Olutlinna Tunturihovi oli lähellä toteutumista, Kauppila muistaa. Esteeksi tuli kunnan rakennusvalvonta, joka ei hyväksynyt ravintolaa suunniteltuun paikkaan.

Heikki Peura myi Luoteis-Lapin vuonna 2017 kajaanilaiselle SLP Kustannus Oy:lle yhdessä Kittilälehden ja Enontekiön Sanomien kanssa. Vuonna 2021 kokkolalainen KPK Yhtiöt osti SLP:n osake-enemmistön. Uusi konserni sai nimekseen Hilla Group.

Heikki Peura kuoli keväällä 2022.

Hilla Group päätti syksyn 2025 muutosneuvotteluiden jälkeen lakkauttaa kannattamattomat Luoteis-Lapin, Kittilälehden ja Enontekiön Sanomat ja perustaa Tunturi-Lappiin uuden paikallislehden vuoden 2026 alussa. Luoteis-Lappi ilmestyi Kolarissa ja Muoniossa 50 vuoden ajan.

Oli se hyvä, että Heikki ja Markus ei nähny tätä. Leena Peura

Tämä syksy on ollut Leena Peuralle surullinen. Aviopuoliso Markus Peura kuoli pitkän sairastamisen jälkeen lokakuussa. Pian sen jälkeen Peura luki Luoteis-Lapin loppumisesta.

– Mää heti aattelin ja sanoin Eijalle, että oli se hyvä, että Heikki ja Markus ei nähny tätä, Peura kertoo.

Hän vei puolisolleen Luoteis-Lapin luettavaksi hoitokotiin, jossa Markus Peura eli viimeiset kuukautensa.

– Kyllä hän sitä selas ja oli sen näköinen, että muisti.