Paikallisuutiset

Paikalliset peräävät selkeyttä oikeuksiinsa kansallispuistossa

Paikallisten oikeuksiin liittyvät asiat nousivat vahvasti esille Raattamassa viime viikolla järjestetyssä yleisötilaisuudessa, jossa kerättiin näkemyksiä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman päivittämistä varten. Yksi keskustelua herättäneistä aiheista oli metsästys.

– Puiston perustamisesta lähtien uutisoitiin, että perustettavassa kansallispuistossa tullaan turvaamaan paikallisten asukkaiden oikeuksien säilyminen. Kun kuntarajan muutos tuli, teimme aika paljon töitä sen selvittämiseksi, miten metsästysoikeutta kansallispuistossa saadaan selkeytettyä. Kaksikymmentä vuotta se on ollut täysin epäselvä, emmekä ole saaneet siihen selvyyttä vieläkään, eräs tilaisuuteen osallistuneista sanoi.

Alkuperäinen Pallas-Ounastunturin kansallispuisto perustettiin jo vuonna 1938, ja vuonna 2005 siihen yhdistettiin Ylläs-Aakenustunturin suojelualue ja puisto sai nimekseen Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Uuden puiston perustamisen kanssa samaan aikaan osui myös kuntarajamuutos, kun Pallastunturien alue vuonna 2004 Muonion aloitteesta siirrettiin Kittilän kunnasta Muonioon.

Kuntalaisilla on kansallispuiston alueella metsästysoikeus lukuun ottamatta laissa karttaliitteellä rajattua aluetta, ja kuntarajan muuttamisen jälkeen Raattaman ja Rauhalan asukkaiden metsästysoikeuksia säilytettiin Muoniolle siirretyillä alueilla.

– Lain liitteenä oleva rasterikartta ei ole ollut yhteisesti hyväksytty, ja tällä hetkellä ongelma on, että alueet eivät vastaa metsästyksen tarpeeseen. Kartta on jollakin konstilla saatava lainsäädännössä sen muotoiseksi, että pystymme kaikki seisomaan sen takana, tilaisuudessa puheenvuoron käyttänyt sanoi.

Puistonjohtaja Pekka Sulkava totesi, ettei kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmalla puututa laissa säädettyihin asioihin, kuten metsästys- ja kalastusoikeuksiin.

– Ensin ovat erilaiset lainsäädännöt, ja hoito- ja käyttösuunnitelmaan jäävät ne asiat, joista pitää erikseen kirjoittaa tai sopia, esimerkiksi se, missä reittejä kulkee, mikä on erämaavyöhykettä, avataanko kesäreitti johonkin. Semmoiset ovat hoito- ja käyttösuunnitelmatason asioita, mutta lainsäädäntö on se, mitä me seuraamme, hän sanoi.

Yleisöstä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että erityisperusteisten oikeuksien täytyisi joka tapauksessa jotenkin näkyä myös hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jotta ne pysyvät esillä.

– Olen 70 vuotta täällä asunut, ja niitä on koko ajan yritetty häivyttää, eräs osallistujista sanoi.

Hoito- ja käyttösuunnitelman tarkoituksena on luoda suuntaviivat kansallispuiston käytölle ja hoidolle seuraavaksi 10–15 vuodeksi, ja Raattaman tilaisuus oli yksi neljästä Tunturi-Lapissa helmikuun aikana järjestetyistä yleisötilaisuuksista. Erilaisille sidosryhmille on järjestetty tapaamisia jo syksyllä, ja marras–joulukuussa toteutettiin kaikille avoin nettikysely, johon saatiin 1100 vastausta.

– Tämä on yhteensovittavaa suunnittelua, eli erilaisia käyttömuotoja ja eri sidosryhmien ja eri tahojen tavoitteita sovitetaan yhteen huomioiden kansallispuiston perustamistavoitteet, hoito- ja käyttösuunnitelmaprojektia vetävä maankäytön erityisasiantuntija Ilkka Vaara sanoi.

Sovitettavana ovat ainakin luonnon ja kulttuuriperinnön suojelun, virkistyskäytön ja luontomatkailun sekä poronhoidon ja saamelaiskulttuurin tarpeet.

Raattaman tilaisuuteen saapuneet ilmaisivat Metsähallituksen väelle huolensa paitsi paikallisten oikeuksiin liittyvistä epäkohdista myös muun muassa kansallispuiston kävijämäärän voimakkaasta kasvusta. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on Suomen suosituin kansallispuisto, ja siellä vierailee vuosittain noin 600 000 kävijää. Koronavuonna 2021 kävijöitä oli jopa 700 000.

– Voisiko sitä valvoa, että sulan maan aikana kävijät pysyvät reitillä ja että koirat pidetään kiinni, yleisöstä ehdotettiin.

Sulkava totesi, että koirat on pidettävä kansallispuistossa aina kiinni mutta että poluilta poikkeamiseen puuttumiseen ei löydy lainsäädännöstä keinoja.

– 99 prosenttia pysyy poluilla, kun polut ja opastus on kunnossa, hän sanoi.

Keinoksi esitettiin yleisöstä tiedottamisen lisäämistä autio- ja varaustuville, joilta tehdään iltaretkiä reittien ulkopuolelle.

Kansallispuisto on siirtymässä ensi kesänä roskattomaan retkeilyyn, mikä tarkoittaa sitä, ettei puiston alueella enää ole roska-astioita vaan jokainen kulkija huolehtii itse roskansa pois maastosta. Raattamassa epäiltiin, ettei roskattomuus toimi.

– Hannukurun telttapaikkakin oli viimeksi kamalan näköinen, siellä oli roskaa tölkeistä lähtien, yleisöstä huomautettiin.

Huolissaan oltiin myös Pallasjärven rannalla sijaitsevien Aittalahden ja Hietalahden alueiden mahdollisesta ruuhkautumisesta ja roskaantumisesta Punaisenhiekan tavoin sekä Lommoltunturin levikkeen autoruuhkista.

– Miten väkimäärää hallitaan? Onko niin, että korjataan vain jälkiä ja laajennetaan vai onko keinoja hallita? yleisöstä kysyttiin.

Keinoiksi kyläläiset esittivät muun muassa matkailijamäärien kiintiöimistä, joidenkin reittien sulkemista vasomisaikaan, palvelutason ja mainostamisen vähentämistä sekä kannettavaa säiliötä jokaiselle retkeilijälle omia jätöksiä varten.

– Juuri tällaisten kysymysten vuoksi hoito- ja käyttösuunnitelmaa laaditaan, Sulkava totesi.

Kuka tahansa voi antaa palautetta

Kirjallista palautetta ja kehittämisehdotuksia Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman päivittämistä varten voi toimittaa sähköpostitse osoitteeseen kirjaamo@metsa.fi tai postitse osoitteeseen Metsähallitus/Kirjaamo, PL 94, 01301 Vantaa.

Suunnitelmaluonnos valmistuu tämän vuoden aikana, ja vielä luonnoksestakin voi antaa palautetta.

Suunnitelman viimeistelyn jälkeen se lähetetään ympäristöministeriön vahvistettavaksi

Kun hoito- ja käyttösuunnitelma on valmis, kansallispuiston järjestyssääntö päivitetään sen mukaiseksi.

Kansallispuiston nykyinen, vuonna 2008 vahvistettu hoito- ja käyttösuunitelma löytyy osoitteesta julkaisut.metsa.fi/fi/julkaisut/show/661 .