Tapahtumajutut

Packraftilla pääsee lähelle luontoa helposti ja vakaasti – Kuerjoella riittää ihmeteltävää

Kaksi viikkoinen ulkoilmatapahtuma päättyi viikonloppuna Ylläksellä. Luoteis-Lappi liittyi mukaan rientoon packraftin kyydissä.

– Nyt voi puhkua ja puhaltaa, Sisu Outdoorin eräopas Esa Tuokko kehottaa.

Edessä virtaa 6,5 kilometriä Kuerjokea, jossa odottaa useita nivoja ja yksi koski. Joki on helppo aloittelevalle packraftaajalle lempeän profiilinsa vuoksi. Kaikki retkellä mukana olevat seitsemän asiakasta ovat meloneet joskus, mutta suurin osa ei ole melonut packraftilla koskaan.

Lautta täytetään ensin pussilla ja sitten vielä viimeistellään puhaltamalla. Kuuluu venttiilien vinkumista, kun asiakkaat puhaltavat lauttoihin ilmaa. Täyttämisen jälkeen kuivaharjoitellaan vielä lauttaan nousua ja sitten on aika lähteä.

Laskeudumme jokeen. Kuerjoella pilkottavat kivet, mutta se ei melojia haittaa.

– Kivien välissä pujottelu on parasta, Muonion eräopaskoulun harjoittelija ja apuopas Janne Lehtonen tuumaa.

Kuivuus tuo melomiseen omat haasteensa, mutta packraftilla pääsee kivien yli helpommin. Lautta ottaa pohjakiviin jatkuvasti, mutta pieni lanteennosto ja nytkyttely irrottaa sen äkkiä kiviltä. Kovapohjaisella kajakilla tai kanootilla ei tälle joelle olisi näillä vesillä enää asiaa.

Lautalla pääseekin luonnon äärelle ihan eri tavalla kuin muilla välineillä, koska sen pohja on tasainen.

– Mitä ne oli? kuuluu huudahdus edestä päin.

Ihastuksen huokaisuja ja kiljaisuja saavat aikaan läheltä lentoon lähteneet kurjet. Vesi on kirkasta ja pohjaan asti näkee helposti. Kuer tarkoittaa taimenta ja sitä esiintyykin joessa.

Valkeakoskelaiset Johanna ja Markku Salminen ovat lähteneet matkaan kokeilumielellä. Vaikka Ylläs Outdoor Week ei ole ollut pääsyynä heidän tuloonsa Ylläkselle, on se mahdollistanut retken tällä aikataululla.

– Olen pari vuotta jo halunnut kokeilla packracftia ja nyt siihen tuli mahdollisuus, Johanna Salminen kertoo samalla kun ohitamme majavien jyrsimiä puita.

Niitäkin pysähdytään kuvaamaan, sillä tämä on useimmille harvinaista herkkua.

Sade röpsöttää tauolla, pienen suon laidalla. Sekään ei haittaa, sillä melominen on aina hieman märkää liikuntaa. Olemme juuri selvinneet retken jännittävimmästä osasta, eli sen ainoasta koskesta ja erittäin matalalla roikkuvasta moottorikelkkasillasta. Lautta on hyvin vakaa ja ketterä, eikä sillan ali pujottelu tuota vaikeuksia.

Kysyttäessä, meneekö lauttailu jatkoon, kuuluu ryhmästä myönteisiä huudahduksia. Joskaan omaa lauttaa ei aina kannata ostaa.

– Vuokralle lauttoja menee paremmin kuin edellisinä vuosina, joten melominen packraftilla alkaa olla tutumpi tuote. Edellisinä vuosina oppaan ottaminen oli tärkeämpää, Tuokko kertoo.

Markku Salminen on yrittänyt meloa kajakilla vaimonsa kanssa, mutta matka päättyi viiden metrin jälkeen kaatumiseen. Tällä kertaa packraft vie tasaisesti pitkin Kuerjokea koko matkan – maaliin asti.

– Hyvä kokemus, meillä ei tällaisia vesiä ole etelässä, mutta ehdottomasti tällaista voisi kokeilla uusiksi. Tuntui niin vakaalta, että voisi laittaa lauttaan vanhemmatkin.