Paikallisuutiset

Pään yllä 900 metriä peruskalliota — Kittilän kaivoksen syvyyksiin on louhittu harvinaisen suuret tilat

Ilma on raikasta. Ihmeen raikasta, koska ollaan kuitenkin teollisuustiloissa ja melkein kilometrin syvyydessä maan alla.

Kaivoksen johtaja Tommi Kankkunen ja vanhempi kaivosinsinööri Saku Kontinen näyttävät pikkuruisilta seisoessaan suuressa kallioon louhitussa hallissa. Paikka on Kittilän kaivoksen maanalaisen toiminnan uusi päätaso 900 metrin syvyydessä, ja Kankkunen ja Kontinen seisovat uusissa kaivoskoneiden huoltotiloissa. Huoltotoiminta siirtyy edellisestä päätasosta 350 metristä puoli kilometriä syvemmälle tänä kesänä. Ruokala on jo muuttanut.

Raitis ilma tulee alas kuilua pitkin ja levitetään tiloihin ilmanvaihtokoneilla.

– Ollaan samanlaisissa olosuhteissa kuin teollisuustiloissa maan päällä. Tässä syvyydessä lämpötila on 15‒16 astetta luonnollisesti. Täällä ollaan pitkät suojavaatteet päällä, joten lämpöä ei kannata liikaa nostaa, Kontinen sanoo.

Ympärillä oleva kalliomassa toimii lämpöä tasaavana patterina, mutta viiveellä kovat helteet ja pakkaset tuntuvat myös alhaalla. Esimerkiksi loppukesästä ja alkusyksystä on lämpimämpää. Kontinen kertoo, että rakentajat tykkäävät työskennellä maan alla.

– Täällä on vakaat olosuhteet, ei tule räntää vaakatasossa, mutta ei toisaalta aurinkokaan paista. Sääskiä täällä ei ole vielä ollut.

Katso videolta, miten liikenne sujuu tunnelissa satoja metrejä maanpinnan alapuolella. Äänet päälle!

Video: Miika Sirkiä

Kahteen huoltotilaan mahtuisi kumpaankin ainakin melkein kolme tenniskenttää peräkkäin. Korkeutta ja leveyttä on kymmenisen metriä ja pituutta 80 metriä. Kyseessä on Kittilän kaivoksen suurimmat yhtenäiset kalliotilat, Suomenkin mittakaavassa merkittävät. Kun peruskalliota on pään päällä 900 metriä, kalliopaine on kova. Se tuo haasteita rakentamiselle.

– Esimerkiksi Länsimetron asemahalli on vielä kokoluokkaa isompi, mutta siellä ollaan muutamia kymmeniä metrejä maan pinnan alapuolella, siellä kalliopaine on eri tavalla hallittavissa, Kontinen sanoo.

Olen kuvannut sitä, että tämä on kuin laivan rakentamista pulloon

Kallion tuentaan on käytetty ruiskubetonointia, vaijeri- ja harjateräspulttausta sekä verkotusta. Kalliorakenne on myös tutkittu tarkkaan esimerkiksi ruhjevyöhykkeiden varalta. Kalliossa tapahtuu aina muutoksia ja tiloja korjataan ja tuetaan lisää tarvittaessa.

Isompia vesivuotoja tai halkeamia ei ole havaittu. Katossa on muutamia lautasia, joilla yksittäisiä vesitippoja otetaan kiinni.

– Vaikka on sanonta, että on luja ja vakaa kuin peruskallio, tämä kuitenkin on valitettavasti koko ajan liikkeessä johonkin suuntaan. Tulee millimetriluokan hiushalkeamia ja isompiakin. Harjaantunut silmä näkee ne.

Edellisen päätason huoltohalliin tehtiin kolme vuotta sitten iso remontti. Katto tuettiin kokonaan uudelleen ja ruiskubetonoitiin.

– Kymmenen ensimmäistä vuotta olivat tehneet tehtävänsä, ja tilaa piti mittavasti kunnostaa, että siellä oli turvallista olla ja toimia. Kallionkuorella on sellainen taipumus, että kun sinne tehdään tyhjä tila, se pyrkii täyttämään sen.

Uusien tilojen suunnittelussa on tarvittu logistisia taitoja, sillä kaikki on pitänyt tuoda paikalle ahdasta tunnelia pitkin.

– Paljon on tuotu raskaita rakenteita, kuten 20 tonnin siltanostureita, ja reikä on pieni. Olen kuvannut sitä, että tämä on kuin laivan rakentamista pulloon: ajotunneli on se pullonkaula, josta kaikki logistiikka pitää miettiä, ja täällä missä rakennetaan, on enemmän tilaa käyttää esimerkiksi nostimia, Kontinen sanoo.

Huoltohalli on osa niin sanottua kakkosvaihetta ja vielä kesken. Ykkösvaiheessa avattiin Kittilän syvin ruokala, se on nimetty Syväriksi. Pyhäsalmen kaivokselta löytyy ravintola 1400 metrin syvyydestä, mutta eivät peruskallioon louhittavat ravintolat itsestäänselvyys ole. Maailmalla kaivoksilla syödään usein työkoneessa omasta pakista tai paperipussista.

Viestintäasiantuntija Birgitta Brusila kertoo, että kaivoksen oma somepostaus uudesta ravintolasta keräsi hurjasti tykkäyksiä. Kaivostyöntekijät ympäri maailmaa reagoivat uutiseen ja moni lähetti jopa työpaikkakyselyitä.

Ruoka tulee alas jakelukeittiöön valmiina. Vierailupäivänä ruokana on lihapullia ja pastaa. Keittiössä makaronia lämmittää yksinään kiistalalainen Tarja Uusitalo. Hän ei ole kokenut ahtaanpaikankammoa.

– Eihän täällä edes tiedä, missä olet. Ensimmäisellä kerralla mietin, että saa nähdä mihin sitä lähtee. Täällä on parempi ilma kuin ylhäällä.

Työvuoroon Uusitalo tulee samalla autokyydillä siivoajien kanssa. Tiloihin tullessa on kuljettava aina kenkäpesurin ja ilmasuihkun kautta, jotta kaikki lika lähtee pois.

Ruokalassa voi käydä ruokailemassa kerrallaan sata ihmistä. Tänään päivävuorossa on maan alla noin 120-140 ihmistä.

Sadalle ihmiselle on mitoitettu myös päätason suojapaikka. Siellä ihmiset voivat Kontisen mukaan olla suojassa kaksi vuorokautta täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Päätaso on myös kokonaisvaltainen toiminnan keskus, jossa voi operoida tarvittaessa esimerkiksi malminnostokonetta ja henkilönnostokonetta. Alhaalta löytyvät myös lähtövalmiudessa raivausauto ja ambulanssi.

Nyt päätasolle on ajettava autolla parikymmentä minuuttia pimeää tunnelia pitkin rekkoja väistellen. Pian käyttöön otettava kaivoskuilu muuttaa kaiken.

– Kolme minuuttia tullaan hissillä alas, sitten ravintolasta kahvikuppi käteen ja siitä autoon ja kaivokseen, Kankkunen sanoo.

Kittilän kaivoksen läpileikkaus muistuttaa muurahaispesää. Maan alla on jo yli 200 kilometriä tietä ja lisää tulee 15-20 kilometriä vuodessa.

– Tämänhetkisen tiedon mukaan toiminta jatkuu ainakin 2030-luvun puoliväliin, Kankkunen toteaa.

Nyt louhinta on käynnissä 1100 metrin syvyydessä, tulevaisuuden suunnitelmat ulottuvat vieläkin syvemmälle. Malmille on löydettävä kannattava keino saada se pois aina kun mennään syvemmälle. Ensi kesänä avattava nostokuilu muuttaa toimintaa radikaalisti. Vaikka vaakatasoinen liikenne lisääntyy, malmin kuljetus maan pinnalle kuorma-autoilla vähenee.

Toistaiseksi kaikki liikenne alas ja ylös kulkee kahta ramppia pitkin. Rekkaliikennettä riittää ympäri vuorokauden. Vaikka yhdysreittejä ja väistöpaikkoja on, liikenteessä on haasteita.

– Parhaimmillaan se menee niin, että lasketaan toista ramppia alas ja tullaan toista ylös, Kankkunen sanoo.

Joskus autoja liikkuu tunnelissa niin paljon, että väistöpaikat loppuvat. Autoilijat seuraavat radioliikennettä ja kommunikoivat myös äänitorvella.

– Malminajo on meidän prioriteetti ykkönen. Monet muut asiat väistävät sitä. Kuorma-autokuskit ovat ammattilaisia, he osaavat tulkita ja lukea liikennettä, autoa ajava Saku Kontinen sanoo.

Nyt tulee kuilun vuoksi lisää sivusuuntaisia siirtymiä, ja niissähän akkuteknologia toimii hyvin.

Pimeässä tunnelissa risteilee putkia. Niissä liikkuu poravettä alas ja kuivatusvettä ylös sekä lisäksi sähköä ja dataa. Kittilän kaivokselle on rakennettu maailman ensimmäinen kaivosympäristöön tehty 5G-yhteys. Kankkunen kertoo 5G:n olevan merkittävä edelläkävijyysloikka teollisessa mittakaavassa. Nopea yhteys avaa paljon teknologisia mahdollisuuksia ja tuo mukanaan myös uusia turvallisuusasioita. Henkilöitä voi paikantaa ja työntekijät voivat navigoida haluamaansa paikkaan kaivoksen visualisoinnin myötä.

– Saadaan kuin oma Google Maps tänne maan alle, että navigointi täällä olisi helpompaa. Toki niille, jotka kulkevat täällä koko ajan, se on suhteellisen helppoa, Kankkunen sanoo.

5G:llä on tehty jo ensimmäiset videopuhelut, mutta vielä verkkoon ei pääse esimerkiksi omalla puhelimella. Tulevaisuudessakin verkkoon pääsyä kontrolloidaan tarkasti turvallisuusuhkien vuoksi.

5G edistää tulevaisuuden kaivostyötä. Jo esimerkiksi puolet lastauskoneista operoi uudessa verkossa. Näin saadaan koneen tehollista työaikaa hyödynnettyä ja ihminen pois epäsuotuisista olosuhteista. Ihminen tarvitaan kuitenkin edelleen valvomaan ja etäoperoimaan. Etäohjauksen ansiota poraamista ei tarvitse keskeyttää tuuletuksen tai ruokataukojen vuoksi.

900 metrin mäki alas kaivokseen ja takaisin maan pinnalle on kaltevuudeltaan noin neljätoista prosenttia. Korkeuseroltaan vastaavaa ei Suomen maanteiltä löydy.

Alapäin pääsee kustannustehokkaasti moottorijarrutuksella, mutta ylämäkeen kulutus on kova etenkin täydessä malmilastissa. Kittilän kaivoksella on kokeiltu jo erilaisia akkukäyttöisiä kaivoskoneita, muun muassa akkudumpperia.

– Testijaksossa oli vaihe, jolloin ajettiin alas louhetta täyttöön. Tällöin sähködumpperissa massa oli suurempi alaspäin mennessä kuin ylöspäin ‒ sitä ei tarvinnut ladata, koska se massalla latasi aina itsensä alamäessä. Sitä naurettiin, että Kittilässä keksittiin ikiliikkuja, Kontinen sanoo.

Kankkunen kertoo, että akun kesto isommissa laitteissa on vielä ongelmallinen ja jopa yli kilometrin nousu on kovaa kyytiä akulle.

– Nyt tulee kuilun vuoksi lisää sivusuuntaisia siirtymiä, ja niissähän akkuteknologia toimii hyvin.

Monta työvaihetta kaivoksella on jo sähköistetty. Esimerkiksi porakoneiden siirtymät tehdään sähköllä.

– Suuri merkitys on kuitenkin kivenkuljetuksella ja -lastauksella. Niihinkin alkaa jo tulla ratkaisuja, Kankkunen sanoo.

Iso osa kaivoksen rekkarallista poistuu nostokuilun myötä, ja hiilijalanjälki pienenee merkittävästi. Kankkunen sanoo, että kaivoksella on myös tehty sähkön alkuperäsopimus: sähkö on nyt tuotettu pääasiassa ydinvoimalla.

– Se laski meidän hiilijalanjälkeämme noin 60 prosenttia tänä vuonna. Hiilipohjaisia ratkaisuja on aiemmin ollut aika paljon taustalla.

Tunnelissa vastaan tulevat malmirekat ajavat nyt noin 700‒900 metrin syvyydestä louhoksilta.

Uuden päätason idea perustuu siihen, että kun tuotanto alkaa olla 800‒1000 metrissä, myös henkilöstö ja kaivoskoneiden huoltotoiminta siirtyy lähemmäs ja viiveajat lyhenevät.

Kun autolla malmikuormaa ajaa puoli tuntia tai kolmekin varttia pinnalle, nostokone liikuttaa malmikapallisen eli puoli kuorma-autollista tavaraa 15 metrin sekuntinopeudella. Matka pinnalle vie pari minuuttia.

Kun kaivoksen syvin kohta yltää yli kilometriin, korkein kohta puolestaan on uusi maamerkki, nostotorni. Se kohoaa lähes sadan metrin korkeuteen.

Ylös torniin pääsee hissillä ja portaita pitkin. Kummatkin ovat tulleet tutuiksi kaivososaston päällikkö Kyösti Hutulle. Rappusia lienee enemmän kuin Levin Eturinteen kuntoportaissa.

Huttu kertoo, että nostotornia alettiin rakentaa Kittilän kaivoksella vuonna 2019. Sen alapuolinen kuilu ulottuu 1040 metrin syvyyteen. Torniin sijoittuvat nostokoneet, hidastinlaitteet ja vaijerit, joilla 16 tonnin malmikuormat nousevat. Tornista malmi jatkaa siiloon ja rikastamoon syötettäväksi.

Kuilu on halkaisijaltaan vähän yli viisi metriä. Kivien lisäksi kuilussa kuljetetaan työntekijät kaivoksen sydämeen. Kahdessa kerroksessa matkustaa 30 ihmistä kerrallaan.

Huttu on ollut nostokuiluprojektissa mukana alusta alkaen.

– On ollut paljon teknisiä asioita omaksuttavana. Mutta on ollut hyvin opettavaista.

Nostotornia on tehty pitkälti urakoitsijavoimin. Kaivoksen oma ydinryhmä on lisäksi koulutettu operoimaan ja pitämään laitteistoa kunnossa.

Projektissa on ollut töissä Hutun mukaan enimmillään 250‒300 ihmistä. Viime aikoina 40‒50 työntekijää on ollut tekemässä lopputöitä.

– Ensimmäiset malmikivet päästiin nostamaan jo ensimmäisen neljänneksen aikana, Huttu sanoo.

90 metrin korkeudessa on melkoinen maisemakonttori ja Kiistalan korkein vessa. Ikkunoista avautuu koko maanpäällinen kaivosalue ja horisontin tuntureita. Kukaan ei kuitenkaan istu huipulla työskentelemässä, sillä toiminta on pitkälle automatisoitua.