Paikallisuutiset

Onko lohen kalastaminen tänä kesänä järkevää? – Elias Teriö kannustaa laittamaan omat tarpeet sivuun ja kantamaan vastuun heikosti voivasta lohikannasta

Tornion-Muonionjoen lohella menee lähes ennätysmäisen huonosti. Elias Teriö pelkää, että Tenon tarina toistuu Väylällä.

Mitä mieltä on suojella lohta Väylällä, jos sitä Itämerellä kalastetaan tieteentekijöiden neuvoista ja Euroopan Unionin kiellosta piittaamatta, kaikkien jokien kantoja sekaisin? Onko aivan samantekevää kalastaa viimeinenkin lohi ylös Väylästä, Tornio-Muonionjoen ja rannikon kalatalousalueen puheenjohtaja Elias Teriö?

– No jos annan kiehua, niin voin leikitellä ajatuksella, jossa talkoilla tapetaan kaikki lohet, Teriö aloittaa.

Vapavälineinkin lohi varmaan saadaan tapettua sukupuuttoon, jos oikein yritetään, hän jatkaa, mutta ei kannusta siihen. Teriö ei aio panna perhoaan pyyntiin Väylällä ennen kuin 40 000 lohta on uinut Kattilakosken laskurien ohi ylävirtaan kohti Kolaria ja Muoniota.

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston mukaan Väylään pitäisi uida kudulle vähintään 44 000 lohta, jotta kanta säilyisi elinvoimaisena. Viime vuonna laskurit ohitti alle puolet siitä, reilut 20 000 lohta.

– Totta kai meidän pitää välittää, mitä me tehdään tälle luonnolle. Ei ittemme takia, mutta tulevien polvien takia, Teriö sanoo.

Hän taittaa haastatteluhetkellä matkaa Utsjoelta kohti kotiaan Äkäslompolossa. Kalastus on hänen elämäntapansa ja päivätyönsä oman matkailu- ja asiantuntijapalveluita tarjoavan yrityksen kautta.

Me joudumme pistämään omat halut, tarpeet, oikeudet sivuun ja kantamaan meidän velvollisuudet ja vastuut.

Tenon tilanne on surullinen ja Teriö pelkää, että Tornion-Muonionjoki luisuu samaan: lohikannan romahdukseen ja siitä seuraavaan määrittelemättömän pituiseen kalastuskieltoon. Siitä seuraisi isoja taloudellisia ja hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia jokivarren yhteisöihin, Teriö sanoo.

– Kalastus ei oo pelkkä kalastus ja lohi pakkaseen, vaan se on yhdessä koettuja kokemuksia ja elämyksiä. Se on yhdessä opittuja asioita. Se on fyysisen kunnon edistämistä ja ylläpitämistä, samoin henkisen kunnon. Sillä on todella merkittävä sosio-ekonominen merkitys.

Jotta pahin ei tapahtuisi, Teriö kehottaa jokaista ammatti- ja vapaa-ajankalastajaa välineestä riippumatta ajattelemaan tarkoin: onko lohen kalastaminen juuri nyt tarpeen?

– Tällä hetkellä kalakanta on sillä tasolla, että jokaisen pitäisi ottaa vain yksi kala. Jokaisen tulisi rajoittaa saalistaan, Teriö sanoo.

– Me joudumme pistämään omat halut, tarpeet, oikeudet sivuun ja kantamaan meidän velvollisuudet ja vastuut. Aina kun on oikeus, on vastuu.

Teriö muistuttaa, että kukaan ei kuole nälkään, vaikka lohta ei tulevana kesänä kalastettaisi.

– Korkeintaan joku kalastusmatkailuyrittäjä.

Tenolla lohikannan romahdusta ja vuonna 2020 asetettua kalastuskieltoa seurasi melankolia, mutta nyt yrittäjiä herätellään tarttumaan muihin mahdollisuuksiin. Se oli Teriön vetämän työpajan aihe.

Lohella menee lähes ennätyksellisen huonosti, eikä syy siihen ole tutkijoillekaan selvä.

Menneinä vuosikymmeninä Itämeren lohi on ollut tehokkaan meripyynnin vuoksi vielä nykyistäkin uhanalaisempi. Pahimmillaan lohia nousi jokeen vain viisi tuhatta. Sillä on mennyt myös hyvin. Kymmenen vuotta sitten lohia nousi ennätyksellisen hyvin, yli 100 000. Kymmenessä vuodessa määrä on tippunut viidesosaan.

– Luvuista on helppo päätellä, ollaanko lähempänä hyviä reilun sadantuhannen nousukalan vuosia vai niitä viiden tuhannen kalan aikoja, jolloin kalaa ei ollut joessa pyydettäväksi, Teriö sanoo.

Perämereltä Sonkamuotkaan ulottuvan vesistöalueen vesialueiden omistajien kattojärjestön, Tornio-Muonionjoen ja rannikon kalatalousalueen puheenjohtajajana Teriön ja muun hallituksen lakisääteisenä tehtävä on vaalia ja edistää vesistöjen ja kalakantojen elinvoimaisuutta. Kalastusalueelle kuuluu myös kalastuksen säätely, mutta lohenkalastuksesta sovitaan valtioiden kesken rajajoen kalastussäännöllä.

Tämänvuotiset neuvottelut saivat Teriön kitkerälle mielelle. Kalatalousalue saa lausua ja vaikuttaa kalastussääntöön ja sen se myös teki. Lausunto sorvattiin kiireesti myös kesken neuvottelujen tulleeseen lisäkommenttipyyntöön siinä uskossa, että paikallisten ääni kuultaisiin.

– Ensisijaisesti peräänkuulutetaan lohen elinvoimaisuutta sekä paikallisten oikeuksia, oli kyse kaupallisesta merellä tapahtuvasta, tai vapakalastuksesta joella, Teriö sanoo.

Paikallisten ääntä ei Teriön mielestä kuunneltu. Kalastuskautta lyhennettiin joella kahdella viikolla. Merellä kaikkien jokien kantoja verottavat saaliit voivat käytännössä yhä kasvaa.

Tornion-Muonionjoella ja myös merellä radikaaleihin rajoituksiin oltiin Teriön mukaan valmiita. Kalatalousalue oli valmis jättämään kokonaisen kalastusvuoden välistä, mikäli rajoittaminen koskisi tasapuolisesti kaikkia. Koko alue jokisuulta Sonkamuotkaan puhuu hänen mukaansa yhdellä suulla, lohen pelastamisen puolesta.

Tutkijoiden antamaa ohjeistusta on halveksuttu määrittelemällä lohikiintiöitä, jotka perustuu olemattomiin kaloihin.

Kalastus on Teriön mielestä ollut kestämätöntä jo pitkään. Lohta kalastetaan merellä, vaikka tiedot kudulle nousevien lohien määrästä saadaan yhden ainoan laskurin avulla Ylitorniolta. Sitä ennen tietoa nousevien lohien lukumäärästä ei ole.

– Meidän täytyy tehdä radikaaleja toimenpiteitä. (Kansainvälisen merentutkimusneuvoston) ICES:in neuvonantoa ei oo noudatettu moneen, moneen, moneen vuoteen Suomessa eikä Ruotsissa. Tutkijoiden antamaa ohjeistusta on halveksuttu määrittelemällä lohikiintiöitä, jotka perustuu olemattomiin kaloihin, Teriö sanoo.

– Lohi kutee täällä. Meillä tässä länsirannikolla ei oo Simosta etelään yhtään elinvoimaista lohijokea. Suomenlahdella onneksi Kymijoki toimii jotenkuten. Merialueella etelämpänä pyydetyt kalat on pohjoisesta kotoisin, hän muistuttaa.

Yrittäjän mielestä kuvio on myös taloudellisesti järjetön. Lohen merisaalis tuottaa kalastajille miljoonan tai kaksi. Jokialueella yhden kalan arvoksi on jo vuonna 2017 määritelty 1 320 euroa ja kalastusmatkailun aluetaloudelliseksi vaikutukseksi 10,8 miljoonaa euroa. Koronavuosina kalastajien määrä on Teriön mukaan silminnähden kasvanut ja siten oletettavasti myös aluetaloudellinen hyöty.

– Pitää pyrkiä kantakohtaiseen kalastukseen, eli Tornionjoen lohta kalastavat Väylän ja Perämeren kalastajat.

Kaupalliset kalastajat ylläpitävät elinkeinoaan, koska heillä on siihen vielä mahdollisuus, Teriö uskoo.

– Meidän valtion virkamiesten pitäisi ehkä tarkastella, onko järkevää tukea pyydysten korjaamista vai tulisiko tukivaroja kohdistaa kalastuksen kohdistamiseen toisiin kalalajeihin, jotka hyötyy ilmastonmuutoksesta: hauki, ahven, kuha, särki, Teriö miettii.

Hän viittaa avustuksiin, joita ammattikalastajat saavat hylkeiden rikkomien pyyntivälineidensä korjaamiseen ja uusimiseen.

Luonto huutaa hätähuutoakin monin paikoin. Se ei vain meinaa kuuleviin korviin mennä.

Miksi tieteellisiä faktoja lohikannasta on niin vaikea niellä ja hyväksyä päätöksenteon pohjaksi?

Teriö miettii asiaa laveasti. Ilmasto muuttuu niin, että lohen elämä käy hankalaksi. Meri lämpenee ja happamoituu. Planktonista alkava ravintoketju häiriintyy. Muut petokalat sietävät muuttuvia olosuhteita lohta paremmin. Ekosysteemi on hälytystilassa, mutta ihminen ei siitä huolimatta halua luopua lohestaan.

– Yltäkylläisyys ja ahneus on johtanut siihen, että me ollaan muodostettu illuusio oikeudesta pyytää kalaa enemmän kuin luonto voi antaa. Luonto huutaa hätähuutoakin monin paikoin. Se ei vain meinaa kuuleviin korviin mennä.

Juttua muokattu 15.5. kello 12.10. Korjattu kirjoitusvirhe.