Ihmiset

Onko hän kaikkien aikojen muoniolainen: Veli Koljonen tekee Muoniota tunnetuksi taiteella

Luoteis-Lappi etsii kaikkien aikojen muoniolaista ja kolarilaista 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Äänestys alkaa, kun kaikki ehdokkaat on esitelty.

Miksi Särkijärvellä asuva taiteilija Veli Koljonen pitäisi valita kaikkien aikojen muoniolaiseksi? Kysytäänpä asiaa taiteilijan kalakaverilta Matti Varikselta, joka tutustui Koljoseen hänen ateljeellaan käydessään jo 1970-luvun lopulla tultuaan Muonioon kesätöihin.

– Erittäin suuri määrä ihmisiä on käynyt tutustumassa hänen tiloihin ja sitä kautta Muonioon, satoja ellei tuhansia bussilastillisia, Varis sanoo.

Koljonen on taiteellaan tehnyt Muoniota tunnetuksi yli 40 vuotta. Väki löytää perille, vaikka hänen kelohongista rakennettuun ateljeekotiinsa eivät viito suuret opastaulut Muonion ja Kittilän väliseltä tieltä.

– Hän on tehnyt Muoniolle hyvin paljon pr-työtä omilla varoilla. Siinä mielessä nostan hattua erityisesti, että hän ei ole avustuksia ruinaamassa, Varis sanoo.

Koljonen sai itsenäisyyspäivänä Muonion ensimmäisen kulttuuripalkinnon.

– Olet tehnyt työtä, joka näkyy ja tuntuu, sivistysjohtaja Päivi Rantakokko perusteli juhlassa Muonion luontoa kuvaavista öljyväritöistään tunnetun Koljosen palkintoa.

Koljosen taide on myös Variksen silmään taidokasta.

– Ehta taiteilija, olen ihaillut hänen taiteilijan lahjojaan, Varis sanoo ja muistuttaa, ettei itse ole taiteen asiantuntija.

Erityisesti varhaisemmat muoniolaisen luonnon kuvaukset sopivat Variksen silmään. Niissä on ”sopivasti tyylittelyä, ei ole puhtaasti naturalistista”.

– Muonion ympäristön luonnon kuvaajana Veli on parhaimmillaan huippuluokkaa.

Pallasjärvellä on kaikkein parhaat hetket, sumuisena syksypäivänä, tyyni järvi ja kala otillaan. Matti Varis

Varis arvelee, että jos Koljonen itse saisi valita, hän saattaisi valita maalaamisen sijaan mieluummin jopa kalastamisen. Hän kuvaa Koljosta luonnon tuntijaksi.

– Mutta totta kai taulujen tekeminen on taiteilijan työ.

Varis ja Koljonen kävivät kalassa Pallasjärvellä, Särkijärvellä ja joskus Tenollakin. Reissujen ainoa tarkoitus oli kalastaminen, Varis kertoo.

– Pallasjärvellä on kaikkein parhaat hetket, sumuisena syksypäivänä, tyyni järvi ja kala otillaan. Se on parhainta, Varis kertoo.

Pallasjärvellä uistelun lisäksi Koljonen ja Varis ovat kokeneet yhdessä muikkuverkkoja ja pilkkineet madetta, ainakin. Kalaan voisi ehtiä useamminkin, Varis miettii.

– En jouda kalastamaan. On tullut niin moneen asiaan sotkeennuttua.

Varista on ensitapaamisesta asti kiinnostanut myös Koljosen koti, jonka ateljeetiloja Koljonen on 1970-luvun lopulta lähtien laajentunut useita kertoja.

– Kelorakennukset on kiinnostaneet minua aina, Varis sanoo.

Ensimmäisillä kerroilta Varis muistaa Särkijärveltä taiteilijan kodin, jossa oli taidetta.

– Sen jälkeen ateljeepuoli kotipaikassa on kasvanut valtavasti, mutta asuntopuoli ei niinkään, Varis kertoo.

– Se on mahtava rakennelma, valtavista hienoista keloista tehty.

Luoteis-Lapin aiemmassa jutussa toimittaja Ville-Matti Hannu kuvaa ateljeekotia vajaan tuhannen neliön kelolinnaksi ”täynä kuvantarkkoja maalauksia Suomen luonnosta ja sen asukeista”.

”Jatkoima matkaa galleriahuoneesta talon toiseen päätyyn uima-allas huoneeseen, missä istu kaitheen päälä täytetty maakotka uimavalvojana,” Hannu kuvailee jutussa.

Muonion itsenäisyyspäivän juhlassa Koljonen pohdiskeli ateljeekotinsa jatkumoa. Voisiko siitä tulla museo yhteistyössä kunnan kanssa?

Pitemmälle ko menhään kesää, niin sitähän tarttuu sääsket maahliin. Veli Koljonen

Koljonen iloitsi alkukesällä 2022 tehdyssä haastattelussa erityisesti paikallisista vieraista.

– On ollu mukava huomata, että viime aikoina paikallisiakin on löytänyt käyhmään kylässä. Yhteenvälhiin tuntu, että eikö ne raski tulla, vai mikä siinä on. Mutta se on varmaan helpottanu, että ihmisiä on muuttanu kauempaaki tänne, niin on saatu uutta verta sekottamhaan pakkaa.

Hän kertoi jutussa, että vieraina presidentti ja työmies ovat hänelle samalla viivalla.

Koljonen kertoo haastattelussa myös alkukesän merkityksestä taiteilijalle.

– Taithen puolesta tämä alkukesä on Lapissa oikeasthaan ainoaa aikaa ko voipi luonnossa paikan päälä maalata maisemia. Pitemmälle ko menhään kesää, niin sitähän tarttuu sääsket maahliin. Se on parasta ko saapii paikan päällä tehä. Kuvasta ko tekee, niin se aina valehtellee vähän.

Kevät tarkoittaa auringon ja valon ja sääskettömän maalaamisen lisäksi Koljoselle sitä, että ruokaa riittää pöytään.

– Ennen kaikkea kalaruokaa mie käyn kouluamassa tuolta purojen varsilta. Kalastus ja ylheensäkki luonnossa oleminen on iso osa tätä minun ammattia.