Ihmiset 

Olga vaatii paljon, mutta kaikki pääsevät mukaan

Tanssinopettaja Olga Dorofeeva on kasvattanut Muoniossa vuosikymmenen ja samalla kasvanut itsekin.

Tanssikausi on melkein ohi. Muoniolainen tanssinopettaja Olga Dorofeeva voi hengähtää.

Viime viikolla hän on puhunut Muonion naisvoimistelijoiden ryhmissä harrastaville tanssijoilleen ja kysynyt heiltä, haluatteko jatkaa syksyllä.

– Totta kai me halutaan, oppilaat ovat vastanneet.

Ensi vuoden näytöksen teema on samalla päätetty. Se on musikaali.

– Se on kova haaste, Dorofeeva sanoo.

Idean siemen kylvettiin Oloksella kaksi viikkoa sitten järjestetyssä kevätnäytöksessä, jossa 40 tanssijaa johdatti yleisön läpi showtanssin historian.

Show´n nähneet ymmärtävät, että Dorofeeva ja hänen tanssinharrastajansa eivät pelkää kovia haasteita.

Tanssikoreografiat pyörivät Dorofeevan mielessä koko ajan ja kaikkialla, auton ratissa työmatkoilla Leville, yöllä kesken unien, Muonion kirkonkylällä sijaitsevan omakotitalon eteisen peiliovien edessä.

Suunnittelu on aikaa vievää ja väsyttävää. Joskus kuviot eivät pysy opettajankaan päässä viikosta toiseen. Silloin oppilaat sanovat: pois edestä Olga, sinä sekoitat meidät.

Nyt pää saa hetken tyhjentyä ennen kesällä alkavaa uuden kauden, näytöksen koreografioiden, musiikkien ja asujen suunnittelua.

Dorofeeva kaataa kuppeihin kahvia. Keittiön pöydällä on kukkia, suklaata ja pääsiäiskoristeita kauniisti aseteltuna. Kaapinovet ovat täynnä valokuvia läheisistä. Jääkaapin ovi on päällystetty matkamuistomagneeteilla. Esineet tuovat mieleen Dorofeevan synnyinmaan Venäjän.

Dorofeeva puhuu paljon ja mielellään muoniolaisista tanssijoistaan. Venäjästä hän ei halua nyt puhua niin paljon, sodan takia.

Hetken istuttuaan hän lähtee etsimään kuvaa ensimmäisestä tanssinäytöksestä Muoniossa kymmenen vuotta sitten.

Pienen etsimisen jälkeen kuva löytyy. Siinä on pieniä tyttöjä vaaleanpunaisissa hiukan eriparisissa asuissaan ja tossuissaan. Ainakin yksi heistä suunnittelee nyt tanssiopintojen jatkamista isommassa kaupungissa.

Ensimmäisessä näytöksessä keväällä 2014 lapsia oli yhtenäiskoulun auditorion lavalla parikymmentä. Tänä vuonna Oloksen ison auditorion lavalla esiintyi 40 tanssinharrastajaa pienistä lapsista aikuisiin. Esityksen näki yli 300 henkeä. Vuosi sitten tanssijat tekivät pyynnöstä ylimääräisen esityksen Ukrainan hyväksi. Silloin katsomo oli viimeistä penkkiä myöten täynnä.

Mistä muoniolainen tanssi-ilmiö sai alkunsa? Miten Dorofeevasta tuli muoniolainen tanssinopettaja?

– Minä vain päätin muuttaa Suomeen, Dorofeeva aloittaa.

Vuosi oli 2010. Petroskoissa syntynyt ja asunut Dorofeeva oli 30-vuotias kilpatanssija, jonka kaikki aika kului kiertueilla ja tanssikilpailuissa ympäri Venäjää.

Suomessa ensimmäinen asuinpaikka oli Jyväskylä. Työtä löytyi tanssiseura Tepikasta. Elämä kaupungissa tuntui Dorofeevasta kiireiseltä.

– Sitten löysin työpaikan Harrinivasta.

Dorofeeva muutti Muonioon helmikuussa 2013 ja aloitti työt. Kollegan mielestä Muoniossa kaivattiin tanssinopetusta lapsille, joten Dorofeeva käveli kansalaisopiston toimistoon ja esitti asian silloiselle rehtorille Paula Vilamaalle.

Hyvä, Dorofeeva muistaa Vilamaan sanoneen. Syyskuussa 2013 alkoivat lasten tanssitunnit kolmessa ryhmässä. Lapsia ilmoittautui mukaan parikymmentä.

– Minä koko ajan kuljin pikku cd-soitin mukana, Dorofeeva nauraa.

Youtube ja muut musiikin verkkopalvelut eivät vielä olleet niin yleisessä käytössä. Tanssitunneilla käytettiin niitä musiikkeja, mitä Dorofeevalta löytyi. Pienille lapsille sopi vaikkapa venäläinen polkka.

– Sitten meidän tiimi alkoi kasvamaan, Dorofeeva hymyilee.

2014 tanssitunnit aloitettiin kansalaisopiston lisäksi osana Muonion naisvoimistelijoiden toimintaa. Kolmantena vuonna Dorofeeva opetti tytöille kilpatanssia, ja Muoniossa järjestettiin tanssikilpailut.

Dorofeeva on paritanssin ammattilainen, mutta lasten tanssinopetus oli hänelle itselleenkin haaste.

– Me aloitimme baletista. En ole niin ammattilainen baletissa, mutta lasten kanssa me kasvamme, Dorofeeva sanoo.

Toisena vuonna mukaan tuli myös poikia. Dorofeeva otti ohjelmaan hip hopia ja break dancea.

– Aika kyllä mennee nopeasti, Dorofeeva hymyilee, ja selaa puhelimesta esiin kokoelman eri vuosien näytöskuvia.

Ensimmäisinä vuosina lapset tulivat tanssitunneille sukat jalassa tai rikkinäisissä sukkahousuissa. Dorofeeva mietti, miten sanoisi vanhemmille nätisti, että voisitteko te ostaa lapsille tanssitossut. Hankalaa oli toki sekin, ettei Muoniossa ollut kauppaa, josta tossut olisi voinut helposti ostaa.

Harjoituksissa rikkinäiset sukkahousut ovat ok, mutta silloin kun esiinnytään, Dorofeeva haluaa, että vaatteet ovat hienot.

Dorofeeva vaatii itseltään ja oppilailtaan paljon. Tämän vuoden näytöksen kenraalipäivänä hän sanoi tanssijoille, että kukaan ei mene kotiin ennen kuin Can-Can on kunnossa. Harjoitukset kestivät viidestä iltayhdeksään.

Näytöksestä Dorofeeva ei löytänyt yhtään virhettä, ja se yllätti hänet itsensäkin. Moni on sanonut, että Muonion tanssijoiden tiimi on kehittynyt ja näyttää nyt paremmalta kuin aiempina vuosina.

– Ja minä ite kasvan näiden kanssa.

Dorofeeva on Muoniossa kiitollinen monesta asiasta. Esimerkiksi isosta esiintymistilasta, jonka tanssijat saivat Olokselta ja Lapland Hotelsilta käyttöön maksutta. Hän on kiitollinen myös vapaaehtoistyöstä, jota esityksen eteen teki esimerkiksi Tomi Uusitalo valojen kanssa. Venäjällä tällainen ei olisi ollut mahdollista, hän miettii.

Kun Dorofeeva opiskeli tanssia pienenä tyttönä Petroskoissa, hän ei koskaan sanonut opettajalle vastaan, koska Venäjällä ei tehdä niin. Opettaja on oikeassa ja häntä kunnioitetaan.

Dorofeevan muoniolaiset oppilaat haastavat häntä, varsinkin nuoret. Tuntuuko se hankalalta?

– Vähän kyllä joo, Dorofeeva myöntää.

Siksi Dorofeevankin pitää haastaa itseään ja opiskella koko ajan lisää. Sodan vuoksi hän ei enää käy Moskovan tai Pietarin tanssikouluissa, mutta opiskelee muilla keinoin, esimerkiksi eteisen peiliovien edessä. Mikä siihen motivoi?

– Näen, miten tanssijat kunnioittavat itseään ja opettajaa. Ne itse haluavat kasvaa enemmän, Dorofeeva sanoo.

Nyt hän ajattelee, että tanssijoille tekisi hyvää esiintyä jossain muualla, nähdä eri tasoisia tanssijoita. Dorofeeva haaveilee pienestä showryhmästä, jonka kanssa voisi kiertää esiintymässä lähikylissä ja muilla paikkakunnilla.

– Motivaatio kasvaa esiintyessä.

Muonion vuodet ovat muuttaneet Dorofeevaa. Hänkin saattaa tulla tanssitunneille reiän kanssa. Kauniit vaatteet ja kengät ovat kaapissa käyttämättöminä.

– Pitää vaihtaa oma elämä näiden mukaan, hän hymähtää.

Se ei tunnu haittaavan. Dorofeeva on kymmenessä vuodessa muuttunut lappilaiseksi ja muoniolaiseksi. Pukeutuminen on helppoa, ja moni muukin asia on helppo.

Tanssitunneille voi tulla reikien kanssa, ja sinne voivat tulla kaikenlaiset tanssijat. Ihmiset ovat Muoniossa ystävällisiä, eivätkä aiheuta toisilleen vaikeuksia. Ja toisaalta:

– Mitä ne miettii, ne sanoo suoraan.

Sekin on hänestä hyvä asia.

– Täällä on minun koko elämä.

Muoniolaiset tanssinharrastajat esiintyvät kansalaisopiston kevätnäytöksessä yhtenäiskoulun salissa keskiviikkona 19. huhtikuuta kello 18.