Muualta Lapista

Novelli: Joulukirje

Joulua Ruottin serkku!

Vettä sattaa, toisin soli vuosi sitte, ko sulle joulukirjettä väsäsin. Lunta oli poloviin asti ja pakkanen hajotti ulukosaunan putket.

Molema olleet terveinä ja voineet oikein hyvin koko vuen, jos ei lasketa vaimon jokakesäistä pahaa heinänuhhaa, Kertun nielurisaleikkausta ja kaksi viikkoa kestänyttä norovirusta, Pertun jääkiekossa tullutta nivelsiteiden revähystä ja poskiluun murtumaa ja Tertun vieläki jatkuvaa hinkuyskää. Sain se mieki tieten osani, halakasin peukalokynnen klapikoneessa, onneksi ei menny koko peukalo.

Perttu on perustanu kylän poikien kanssa orkesterin, Haloo Kaaresuvanto. Pojila on tavoitteet korkeala, aikovat ihan ulkomaille ja siksi kansainvälinen nimiki. Naapurin kaksospojat hoitaa hammondin ja kitaran. Perttu siinä laulaa, soittaa bassoa ja väliin rumpujaki kun niitten vakirumpali, se Niskan nuorimmainen, on niin useasti painireisuissa, ettei ehi aina harjotuksiin. Ovat jo kerran esiintyneetkin, keväällä koulun päättäjäisissä. Lohuttelin, että ne on isommatki tekijät aloitelleet koulun liikuntasalista, niinko Kirka ja Andy McCoy aikanaan.

Alkukesästä suvun vanhin nukku pois, tai mitä se nyt nukku, kaatu saappaat jalassa pöllimettässä. Leopold-eno oli ahkera ja tykätty mies. Sisarukset laitoit yhteisen kukkatervehdyksen, Kaisa hoiti sen – rahapuun! Meinasi, että ei enolle olis sopinu ruusut tai kallankukat. Neilikoita soli nähny sota-ajan hautajaisissa tarpeeksi. Ja visuki eno oli ikänsä ollut, sillä oli rahhaa monenki sukan varressa ja vähän vanttuissaki. Niillä säätöillä ne komeat läksiäiset pidettiinkin – koko kyläle. Oli siittä rahapuusta kuiten juuret katkottu pois ja lisätty komea sinivalkonen nauha, niin kuin veteraaneille on tapana laittaa.

Siskon tyär on eronnut. Pitkään net sitä patalaiskaa huithapelia kattelikin. Talo jäi sille. Mies otti ja lähti, vei läpit mennessään kaupunkiin. Saapi tyärihminen nyt opetella elämään ihmisiksi ja huolehtiin muustaki ko lohkenneesta pikkurillin kynnestään.

Meän seura voitti läänin tuppimestaruuen. Mieki pelasin alkukarsintojen aikaan, Kurpakko vastaparina. Tehtiin tarvittava pohjatyö, että Lahko ja Tuohi saivat harjotella kilpailujenkin ajan. Ja niin net toit voiton kotia. Ehditään juhlia voittoa vasta tammikuun puolela. Laivaliput Tukholmaan on varattu ja aattelin, että olisi mukava samalla nähä sinua, jos suinki sulle passaa.

Vielä kylällä poikkeaa kouluauto päivittäin, myymäläauto ja kirjastoauto pari kertaa kuukauessa. Paloauto kävi onneksi vain kerran ja sekin enempi turhaan, Renellä unohtu taas kerran kananmunat helläle. Pitäisi pikkuhiljaa ukon oppia, että ko hihot alkavat, silloin ei kokata.

Kävihän kylällä kesälä rajamiehet ja joku toinenkin auto, kuulemma tumman sininen. Alvan pojat kokkasit uusien pottujen kanssa käristystä, tuoreesta hirvenlihasta. Olivat koppalakit saaneet nimettömän vihjeen salakaadosta, mutta ei net mitään löytäneet, vaikka tonkivat ja kollasivat liiterit, navetan vintin ja pirtin pakasteet. Pojila oli saunan remppa kesken ja pihalla iso tiilikasa. Tiililatomuksen päällä istunu oli tuumanu pikkuveljelleen, että onneksi niilä ei ole koiraa mukana.

Muistat varmaan kuninkaallisen Ulrika-serkkusi ja sen nuorimman tyttären Desireen. Samalla luokalla olitta keskikoulussa ja vissiin lukiossakin. Väitteli marraskuussa maatalous- ja metsätieteen tohtoriksi. Kova tinkaamaan ja itteppäinen jo läpistä asti. Vanhemmat olisivat haluneet siitä lääkärin tai vähintään tuomarin, mutta neiti oli aina mettässä. Visto vihireä vanunu tikkuri päällä se paineli pitkin soita ja männikköjä. Yöpyki ulkosalla kaikki kesät ja monesti talvellakin. Nyt sillä olis varaa vaikka mihin palatsiin, niin asuu isoisänsä puolilahossa saunakamarissa kirjojensa kanssa. Poikkesin siellä karonkkan jälkeen. Viihtysäksi oli tehnyt saunakamarin, vaikka ei siellä muuta ollut ko sänky, työpöytä, tuoli ja pieni keittonurkkaus. Ja kirjoja. Oli mukavasti järjestänyt net värien mukaan, paljon oli mustaa ja punasta selkämystä. Siellä täällä väripilkkuna keltasta, valkosta ja vihreää.

Jouluna olema vain kotona, päätimä koko porukala, ettei osteta toisilemme joululahjoja, vaan käytämä rahan aivan muuhun. Kuttuima meilä kesälä yöpyneen ranskalaisen liftaripojan kattoon meän joulua. Maksoima eestaasmatkan, oli se niin reipas nuorimies. Ja vähäruokanen. Tuossa istu pöyän ääressä, eikä syöny juuri muuta kuin Prästiä, siivu toisensa perään. Vaimo meinas, että on tieten syöny mauttomia juustoja koko reisun ja nyt sai jottain pitempään kypsytettyä, kuulusan ranskalaisen juustotalon poika.

En ole vielä emännälle kertonut, mutta ostin mie ittele yhen joululahjan. Uuet nastarenkaat. Kaksi eturengasta, Corola kun on etuvetonen niin kyllä net takarenkaat perässä tullee kuluneemmallaki pinnala.

Met toivoma, että sieki ehtisit poiketa pirttiin jos tulet äitiäs kattomaan. Kerrohan rouvallesi ja läpiles ja niitten läpeile oikein lämpimät jouluterveiset.

Terveisin

Carlgustaf, Martta,

Kerttu, Perttu ja Terttu