Ihmiset

Nikkeliesiintymä Puljun erämaan laidalla odottaa löytämistään — paikalliset pelkäävät jo uutta purkuputkea

Syvin kairausreikä Hotinvaarassa Pohjois-Kittilässä ulottuu 1,1 kilometrin syvyyteen. Näytteistä, halkaisijaltaan viisisenttisistä kivipötköistä on pystytty päättelemään, että alueella on nikkeliesiintymä ja että se on suuri. Se yksistään ei vielä kuitenkaan kaivosyhtiöille riitä.

– Sillä vahvistettiin vain, että esiintymä on valtava, Juho Haverinen Magnus Minerals Oy:stä sanoo.

Haverinen työskentelee geologina suomalaisyrityksessä, joka on tehnyt malminetsintää pitkään omina hankkeinaan ja yhdessä kansainvälisten suurten kaivosalan toimijoiden kanssa. Pulju-projekti sai alkunsa Magnus Mineralsin tutkimuksista, mutta nyt malminetsintäluvat omistaa hanketta varten perustettu australialainen Nordic Resources. Magnus Minerals on yksi Nordic Resourcesin omistajista, ja Haverinen istuu yhtiön hallituksessa malminetsinnän asiantuntijana.

Tällä hetkellä malminetsintätyöt Hotinvaarassa ja muualla Pulju-projektin lupa-alueilla seisovat. Tarvittaisiin lisää kairauksia sen selvittämiseen, onko esiintymä riittävän rikas. Se vaatii rahaa. Esiintymän rakenne ja muoto ovat tutkimatta, ja nikkelin täytyisi myös esiintyä kivissä sellaisessa muodossa, että se saadaan siitä kaupallisesti järkevällä tavalla talteen.

Keski-Lappi on maailmanlaajuisesti ihan vertaansa vailla. Malmipotentiaali on ihan käsittämättömän kova, ja täällä tutkimukset ovat jääneet hyvin vähälle. Juho Haverinen

– Pulju-projekti on lupaava. Siinä on nyt tunnettuna heikkopitoinen nikkeliesiintymä. Alun alkaen oli tiedossa vain haju siitä, että siellä on isompi ja rikkaampi esiintymä. On mun tavoite, että sieltä löydetään se rikas esiintymä. Se on malminetsijän unelma, Haverinen sanoo.

Malminetsintäalue on yhteensä noin 240 neliökilometrin kokoinen. Potentiaalisin alue on tämänhetkisen tiedon mukaan juuri Hotinvaara.

– Jossain määrin osuminen on aina tuurista kiinni, mutta systemaattinen malminetsintä on paras tapa. Ennen pitkää joku löydön tekee, Haverinen sanoo.

Pulju-projektiksinimetty alue Kittilässä on niin lupaava ja potentiaalinen, että australialaisetkin ovat siitä kiinnostuneita. Miksi?

– Keski-Lappi on maailmanlaajuisesti ihan vertaansa vailla. Malmipotentiaali on ihan käsittämättömän kova, ja täällä tutkimukset ovat jääneet hyvin vähälle. Meille aina kerrotaan, että GTK on tehnyt hyvää pohjatutkimusta, ja se onkin tutkinut paljon, mutta ne tutkimukset on jätetty pintaan. Kairausmetreissä me ollaan 60 vuotta Kanadaa jäljessä, Haverinen sanoo.

GTK:n lisäksi aluetta on tutkinut aiemmin Outokumpu, jolle alue oli 1980–1990-luvuilla ykköshanke. Outokumpu teki kairauksensa 200–300 metrin syvyyteen, kun ne Haverisen mukaan pitäisi ulottaa ainakin 600—700 metriin.

Jos on määritelty luontoarvot, niin miksi kyseenalaistaa. Ja jos asian veisi eteenpäin, ihmettelen, kuka lähtisi rahoittamaan sellaista hanketta. Juho Haverinen

Outokummun jäljiltä alueella on 52 vanhaa kairausreikää. Nykyiset toimijat eivät pysty kairaamalla hyödyntämään näitä reikiä, koska ne on tehty kapeammalla kairalla kuin heidän käyttämänsä. Haverinen kertoo, että vanhat kairausreiät on kuitenkin käyty tutkimassa yhdessä Lapin ely-keskuksen kanssa. Nordic Resources on tulpannut niitä ja myös lyhentänyt maasta törröttäviä putkia, koska ne ovat olleet vaaraksi eläimille ja kelkkailijoille.

Pulju-projektissa aluetta on tutkittu magneettisilla droonilennoilla. Kairauksia on tehty malminetsintäalueilla yhteensä 15 kilometriä 26:sta reiästä pääosin Hotinvaarassa. Kairaukset teki suomalainen kairausurakoitsija Kati Oy.

Geofysiikan lennot toteutettiin vuoden 2022 loppupuolella. Kairauksia on tehty kevättalvella ja syksyllä 2023. Talvella 2023—2024 Hotinvaaran alueella suoritettiin pohjamoreeninäyttöottoa, ja viime kesänä koko alueella tehtiin geologinen kartoitus.

Pulju-projektin malminetsintäluvat ovat Pulju Malminetsintä Oy:n nimissä. Se on Nordic Resourcesin suomalainen sisaryhtiö.

Suurin osa lupa-alueista on valtion mailla, Haverinen toteaa. Saalamaselässä Ounasjoen eteläpuolella lupa-alueita on yksityisessä omistuksessa. Siellä kairauksia ei toistaiseksi ole tehty.

Lupa-alueita on useita. Niistä viisi on lainvoimaisia, ja muutama lupa on korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä valitusten vuoksi. Uusiakin hakemuksia on vireillä.

– Syynä valituksiin oli erityisesti Kyrön paliskunnan huoli, ja se on meidän mielestä ihan varteenotettava. Tietysti isoin huoli heillä on se, että jos kaivos tulee. Malminetsintä itsessään mahtuu aika hyvin poronhoidon kanssa samalle tontille, Haverinen sanoo.

Hän kertoo, että paliskunnasta on ollut malminetsinnässä työntekijä ja vuoropuhelu on ollut mutkatonta.

Mun on ihan mahdoton antaa vastausta, tuleeko kaivos. Juho Haverinen

Kairaukset tehdään 10–15 tonnia painavilla, tela-alusteisilla kairausyksiköillä. Haverisen mukaan kulkemiseen on käytetty Hotinvaarassa niin paljon kuin mahdollista metsätyökoneiden uria, sillä alue on metsätalousaluetta. Kun puita on jouduttu kaatamaan, se on korvattu maanomistajille.

Malminetsijöillä on myös velvoite maisemoida alueet, ja se tehdään aina saatujen ohjeiden mukaisesti. Lapin ely-keskuksen ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin edustajat ovat Haverisen mukaan käyneet paikan päällä, ely-keskus sekä kairausten aikana että niiden jälkeen.

Ennen kairauksia Magnus Minerals teki vesistöille lähtötilaselvityksen. Se otti vesinäytteet Ounasjoesta ja siihen laskevista puroista esiintymän alapuolelta. Kairausten mahdollista valuntaa siis seurataan.

Ainakaan nykyiset toimijat eivät ole aikeissa laajentaa malminetsintää läheisille suojelualueille.

– Se on ollut Magnuksen periaate. Geologit eivät ole sen puolen asiantuntijoita. Jos on määritelty luontoarvot, niin miksi kyseenalaistaa. Ja jos asian veisi eteenpäin, ihmettelen, kuka lähtisi rahoittamaan sellaista hanketta, Haverinen sanoo.

Lähellä ovat muun muassa Ounasjoki Natura 2000 -alueineen, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, Siukatanjärvien Natura 2000, Puljun erämaan Natura 2000 ja useat yksityiset luonnonsuojelualueet.

Varsinaisella lupa-alueella ei ole asutusta. Lähimmät vakituiset asukkaat ovat Kurkkiossa, Puljussa, Lompolossa, Tepastossa ja Raattamassa. Haverinen laskee, että Kurkkioon matkaa on linnuntietä noin viisi kilometriä. Loma-asutusta on muun muassa Ounasjoen ja Syvä Tepastojoen varsilla.

Minkäänlaisia kaivossuunnitelmia ei Haverisen mukaan ole olemassa. Jos löytö tapahtuu, siitä kuluu valituskierrosten jälkeen todennäköisesti ainakin 25 vuotta mahdollisen kaivostoiminnan aloittamiseen — siitäkin huolimatta, että EU on nopeuttanut luvitusta.

– Mun on ihan mahdoton antaa vastausta, tuleeko kaivos, hän sanoo.

Alue on niin lupaava, että malminetsintää siellä suorittaisi joka tapauksessa joku. Haverinen haluaa korostaa, että on oleellista, että sen tekee vastuullinen toimija. Tärkeää hänestä myös olisi, että tutkimus saataisiin tehtyä tarpeeksi perusteellisesti ja syvälle.

– Alue on kohtalaisen lähellä jokea, ja siinä on suojelualueita ympärillä. Sen takia esiintymä pitäisi löytää syvältä. Maanalainen kaivos on toteutettavissa, mutta avolouhos tuskin, hän sanoo.

Huolellinen tutkimus olisi tärkeää hänestä myös toisesta syystä.

– Jos me päästään tästä jatkamaan ja todetaan edelleen, että tämä on vaan köyhä esiintymä, niin tuskin siihen ketään tulee sen jälkeen ainakaan heti.

Kaikki Kittilässä eivät ole ottaneet Pulju-projektia avosylin vastaan. Viime vuoden lopulla perustettiin luonto- ja kulttuuriyhdistys Meän Kaira, jonka syntymisen pääpontimena oli huoli Pulju-hankkeen uhkasta paikalliselle luonnolle, etenkin Ounasjoelle.

Tuntuu, että he ohittavat sen, että täällä oikeasti on elämää ja että mikä merkitys Puljun erämaa-alueella ja Ounasjoella on. Anja Keskitalo

Taustalla oli viime kesänä Raattamassa pidetty Pulju-projektin tiedotustilaisuus, joka Anja Keskitalon mukaan jätti monen paikallisen mieleen huolen. Keskitalo sanoo, ettei hänen oman asuinpaikkansa, Kurkkion, asukkaita ollut kutsuttu tilaisuuteen, vaikka sen viisi vakituista taloa sijaitsevat linnuntietä lähimpänä malminetsintäalueita. Keskitalon kotoa matkaa lupa-alueen laitaan on hänen mukaansa kolmisen kilometriä.

Meän Kairassa aktiivisesti toimiva Keskitalo epäilee, etteivät australialaistoimijat tunne paikallista luontoa ja sen merkitystä alueen ihmisille. He haluavat hänen mukaansa ehkä myös antaa hankkeesta sellaisen kuvan, että se sijaitsee alueella, jolla ei ole lainkaan asutusta – kuten Australian aavikoilla ehkä onkin.

– Tuntuu, että he ohittavat sen, että täällä oikeasti on elämää ja että mikä merkitys Puljun erämaa-alueella ja Ounasjoella on ja että silläkin on merkitystä, millaisena luonto jää tuleville sukupolville, hän sanoo.

Yhdistys haluaa tuoda näkyväksi paitsi Pulju-projektia myös paikallisen luonnon erityisyyttä ja siihen liittyvää kulttuuriperintöä. Keskitalo uskoo, että tekemällä luontoarvoja näkyväksi vaikutetaan myös mahdollisen kaivoshankkeen rahoittajiin, sillä yleensä sijoittajille on merkitystä sillä, mitä paikalliset hankkeista ajattelevat.

Jäseniä yhdistyksessä on tällä hetkellä nelisenkymmentä. Mukana on ihmisiä, joilla on juuret paikkakunnalla, mökkiläisiä sekä muita luonnon ystäviä. Esimerkiksi Keskitalon Etelä-Suomessa asuva tytär on yksi yhdistyksen aktiiveista. Puheenjohtajana toimii Saana Veltheim.

Meän Kaira järjestää kesällä kolme tapahtumaa, joissa kuullaan alustuksia ja keskustellaan luonnon tilasta. Meän Ounasjoki -tapahtuma järjestetään Tepastossa 12. heinäkuuta, Meän juuret Kirjanselkämaassa 16. elokuuta ja Meän mettät ja suot Särestöniemessä 30. elokuuta. Ounasjoki-jotos Raattamasta Könkäälle soudetaan vapaan ja puhtaan joen puolesta 12.—13. heinäkuuta.

Joessa oli hyvä kalakanta vielä kymmenen vuotta sitten. Kesän 2020 jälkeen joen tilanne on mennyt koko ajan huonommaksi. Jori Vettenranta

Jori Vettenranta lähti mukaan yhdistykseen, koska kantaa huolta Ounasjoesta. Porilaislähtöinen Vettenranta osti vuonna 2015 rantatontin Helpin kylästä ja on kalastanut joessa siitä asti.

– Rupesin tutkimaan Ounasjokea ja innostuin siitä, että se on pisin valjastamaton joki ja suojeltu 1980-luvulla. Olen kalastanut pikkupojasta asti, ja tiesin, että tällaisia vesistöjä, jotka on oikeasti luonnontilassa ja joissa on luonnonkantaiset kalakannat, on harvassa, hän sanoo.

Häntä innosti myös se, että Ounasjoki on ollut aiemmin yksi Euroopan parhaimmista lohijoista ja että vuosikausia on suunniteltu sitä, että Kemijoen padot ohitettaisiin ja lohi pääsisi palaamaan.

Kyllähän se oli pilattu vaara. Anja Keskitalo

Mökkiä Vettenranta ei heti Helppiin rakentanut, mutta Kittilään hän muutti. Nyt tilanne on se, että mökki tuskin rannalle edes nousee, sillä kalastusreissut on suunnattava pohjoisemmaksi.

– Joessa oli hyvä kalakanta vielä kymmenen vuotta sitten. Kesän 2020 jälkeen joen tilanne on mennyt koko ajan huonommaksi, hän sanoo.

Esimerkiksi harjussaaliit ovat Vettenrannan mukaan romahtaneet ja harjusten poikaset hävinneet. Entinen hiekkaranta kasvaa loppukesällä reiteen asti heinää.

– Luulen, että kaivos on tehnyt tehtävänsä harjusten poikasten osalta, ja muut päästöt Leviltä ja muualta ovat rehevöittäneet jokea, Valtion kalatalousoppilaitoksessa aikanaan opiskellut Vettenranta sanoo.

Hän viittaa siihen, että Agnico Eaglen Kittilän kaivos otti vuoden 2020 lopussa käyttöön purkuputken, jolla puhdistetut kaivoksen purkuvedet johdetaan Ounasjokeen laskevaan Loukiseen.

Yksi pahimmista peloista Pulju-projektissa sekä Vettenrannalle että Keskitalolle on, että malminetsintä johtaa uuden kaivoksen perustamiseen ja että uudenkin kaivoksen purkuvedet johdetaan Ounasjokeen.

Jos kansallisaarre Ounasjoki ja luonto sen ympärillä pilataan, kyllähän siinä kärsivät paitsi paikalliset myös muut elinkeinot. Anja Keskitalo

Jo malminetsintä jättää jälkiä luontoon, Keskitalo sanoo. Kairausyksiköt ovat suuria, ja ne täytyy kuljettaa metsään. Etsintäyhtiö on velvollinen entisöimään alueen, mutta Keskitalo ei usko, että maapohjaa saadaan koneiden jäljiltä ennalleen.

– Kävimme tyttären kanssa viime kesänä Hotinvaarassa kävelemässä. Siellä oli valtavasti tehty isoille koneille uria ja särjetty maapintaa ja poistettu myös puita. Kyllähän se oli pilattu vaara, hän sanoo.

Keskitalo pelkää myös, että malminetsintä voi laajeta läheiselle Puljun erämaa-alueelle ja suojelualueille. Esimerkiksi Sodankylässä kaivosyhtiö Sakatti Mining on saanut luvan malminetsintäkairauksiin Viiankiaavan suojellulle suoalueelle ja suunnittelee sen alle kaivosta.

Keskitalo muistuttaa, että Pulju-projektin alue on Kyrön paliskunnan tärkeintä poronlaidunta ja että paliskunta on osa erityisesti poronhoitoa varten tarkoitettua aluetta, jossa poronhoidon asema on lainkin mukaan elinkeinona erityisen merkittävä. Hän myös toteaa, että Raattamassa poronhoidossa on mukana paljon nuoria. Luonnon turmeltuminen olisi uhka myös matkailulle.

– Jos kansallisaarre Ounasjoki ja luonto sen ympärillä pilataan, kyllähän siinä kärsivät paitsi paikalliset myös muut elinkeinot, hän sanoo.