Kolumnit

Muutamia huomioita

Tuossa menee ihminen. Tuossa menee toinen ihminen. Tuossa menee kiireinen ihminen. Tuossa menee neljäs ihminen. Paitsi, että… neljättä ihmistä ennen meni jo kymmeniä muita ihmisiä. En vain ehtinyt rekisteröidä sitä. Ihmisvirta kulkee vuolaana eteenpäin. Kuin pato olisi murtunut. Ihmiset suuntaavat omiin kohteisiinsa vesipisaran tavoin. Mutta miksi? Muutamia huomioita.

“Olen kiireinen ihminen”- kajahtaa ylpeä ääni. Ylpeästi, mutta miksi? Kiireisyys ja runsas suorittaminen lukeutuu puolihuomaamattomasti nyky-yhteiskunnan hyveisiin. Mutta eikös se ole pahe? Kiire antaa meille tunteen, että olemme tärkeitä ja aika kuluu oikeisiin asioihin. Kuitenkin, mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä enemmän alkaa miettiä, onko kiire todellisuudessa merkki elämän hallinnasta vai hallitsemattomuudesta. Kiire voi olla myös merkki siitä, että emme osaa asettaa rajoja tai että ajamme itsemme loppuun yrittäessämme vastata kaikkien muiden odotuksiin. Jarruvalot ovat kunnossa, joten jarruta!

Mistä tietää, että juuri se polku, mitä olet tällä hetkellä tallaamassa, on se oikea. Tarvitseeko sen olla se oikea?

Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja, joista jokainen alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta fanfaarien soidessa. Mistä tietää, että juuri se polku, mitä olet tällä hetkellä tallaamassa, on se oikea. Tarvitseeko sen olla se oikea? Onko Titanicin uima-allas käytössä, kun siinä on edelleen vettä? Jos tarkoitusta ja merkitystä etsii, pitää olla valmiina siihen, että ne eivät tule löytymään.

On tärkeää osata myöskin kääntää asioita eri perspektiiviin sekä eri skaaloihin. Jos Pauligin tehtaalla tapahtuu paha virhe esimerkiksi tuotantolinjassa, se on vain iso juhla moka. Ei sen kummempaa. Vaikka siinä hetkessä tuntuisi pahalta, muistatko sitä vuoden päästä?

Elämän konsepti on laaja, mutta se pyritään virheellisesti ajamaan tiettyihin ruutuihin. Miten on mahdollista, että 8 miljardia ihmiselämäyksilöä tallaa päivittäin samaa maapalloa eri paikoissa kokien sen saman maanantain eri tavalla? Joku syntyi, joku kuoli, joku erosi, joku löysi onnen, joku kävi töissä, joku jäi eläkkeelle… Kun pidät hetken aikaa elämää käsissäsi ja tarkastelet sitä, huomaat sen sykkivän. Pakosta vai intohimosta? Ja kumpi niistä on se parempi vaihtoehto? Molemmat.

Kannustan itse aina ihmisiä ja itseäni kulkemaan unelmiaan kohti. Mutta onnellisuutta ei pidä tavoitella muista, se lähtee itsestä! Voit olla onnellinen vaikka sinulla ei olisi mitään. Ja voit olla onneton vaikka sinulla olisi kaikki. Onnellisuus lähtee itsestä ja lopulta elämä on juuri sitä mitä huomaamme sen olevan. Muista, että elämä on lyhyt, mutta se tuntuu pidemmältä, jos teet siitä liian monimutkaista.

Kirjoittaja on enontekiöläinen nuori mies, joka on tehnyt muun muassa jo useita avustusmatkoja Ukrainaan.