Paikallisuutiset

Museotyöntekijät asiakkaan roolissa: Reidarin jäljillä maailmalla

Taiteilija Reidar Särestöniemi oli innokas matkustelija. Myös museon väki kulkee Reidarin jäljillä Euroopassa.

Kahdeksan eri museota yhden matkan aikana. Espanjan Málaga on rakentanut menestyksensä kulttuurin varaan, ja siellä on peräti enemmän kuin 40 museota. Liikaa niitä ei kannattaisi kerrallaan kuitenkaan ahmia, Särestöniemi-museon työntekijät tuumaavat.

– Jotta ymmärtäisi, mitä näki, museolehtori Jaana Hokkanen sanoo.

– Meillä oli todella hyvä opastus. Oli antoisaa ja raskasta. Takki oli tyhjä ja resuinen sen jälkeen, palveluvastaava Saana Veltheim lisää.

Hokkanen, Veltheim ja kaksi muuta Särestöniemi-museon työntekijää matkustivat viime keväänä Málagaan Picasson syntymäkaupunkiin Erasmus-projektin mahdollistamana.

Reidar Särestöniemi matkusteli innokkaasti maailmalla, mikä ei ollut hänen aikanaan aivan tavallista. Museonjohtaja Anne Koskamo sanoo, että taidenäyttelyitä järjestettiin Särestöniemen eläessä ympäri maailmaa, ja ne osaltaan edistivät Lapin matkailua. Koskamon mukaan muun muassa kunnanjohtaja Aarne Nikka kiitteli Särestöniemeä ja sanoi tämän olevan rohkaiseva esimerkki maailmaa nähneestä ihmisestä, joka jäi kuitenkin asumaan paikkakunnalle. Särestöniemi eli opiskeluvuosiaan lukuun ottamatta koko elämänsä kotitilallaan.

Reidar Särestöniemi sai Kittilän kunnan ensimmäisen kulttuuripalkinnon vuonna 1973 ja Pohjois-Kalotti -kulttuuripalkinnon 1964. Hänelle myönnettiin taiteilijaprofessorin arvonimi 1974.

Särestöniemi-museolla on pitkän aikavälin tavoitteena solmia suhteita taiteilijan matkakohteisiin — maihin, joissa hän on pitänyt näyttelyitä, ja paikkoihin, jotka ovat merkittävisti vaikuttaneet hänen elämäänsä.

Yksi syy museoihin tutustumisessa on Särestöniemi-museon digitaalisuuden kehittäminen. Näyttelyiden digitaalisiin ratkaisuihin tutustuminen ja henkilökunnan kokemusten kuuleminen auttaa luomaan omia käytäntöjä.

– Ihmistä oppaana ja ajatusten vaihtoa ei korvaa mikään. Digiratkaisut voivat tukea kyllä, Koskamo sanoo.

Jo Särestön rajalliset tietoliikenneyhteydet tuovat rajat digikehitykseen.

– Läsnäoleminen ja pysähtyminen on vahvuus, johon satsataan, Veltheim sanoo.

– Kun digijuttuja tulee, se kääntyy siihen, että on harvinaista herkkua, kun voi ihmisen kanssa keskustella, Koskamo toteaa.

Museokierroksia ei siis olla korvaamassa roboteilla tai kuulokkeilla. Sen sijaan eri kieliversioita voi Veltheimin mukaan hyvinkin tulla tarjolle esimerkiksi QR-koodien avulla. Tällä hetkellä museokierroksen saa halutessaan englanniksi.

Särestön kokemiseen liittyy paljon kulttuurihistoriaa, jota on vaikea kääntää suoraan useille kielille. Ulkomaalaisilla herää paljon kysymyksiä paikasta ja siitä, kuinka ennen elettiin.

Tämän vuoden aikana museoon on tulossa uutena livenä opastettu digitaalinen etämuseokierros.

Särestön väki tutustui Málagassa kuvataitelija Pablo Picasson tuotantoon ja elämään laajasti Museo Casa Natal Picassossa ja Museo Picasso Málagassa.

Särestöniemeä on usein kuvattu Pohjolan Picassoksi. Hän tutki Picasson teoksia Pariisin-matkallaan vuonna 1952 ja kävi Leningradissa opiskellessaan laajassa Picasso-näyttelyssä taidemuseo Eremitaasissa.

”Minuun nähtävästi vaikuttaa kaikki. Kuljen kuin kameleontti taulu taululta läpi muuttuen – vaihtaen väriä. Neljä tuntia meni, sitten huomasin, että ne olivat loppuneet – olin seisomassa nurkkauksessa ja tuijottamassa tyhjää seinää. Kaiken kukkuraksi yleisöä tuli ympärilleni katsellen samaan kohtaan, hyvin harkitsevin ja tutkivin ilmein”, Särestöniemi on kirjoittanut ystävälleen Kirsti Ryynäselle käytyään Picasso-näyttelyssä.

Särestön työntekijät asuivat samassa rakennuksessa, jossa sijaitsee Picasson kotimuseo. Museokierroksilla kukin keskittyi omiin intresseihinsä. Museotyöntekijät kertovat, että kun omasta piiristään käy muualla, näkee myös oman paikkansa paremmin.

– Raijan kanssa meidän huomio oli ripustuksissa ja teostiedoissa, ja ajateltiin, että mitä voi hyödyntää Särestöniemi-museossa, Palsalla tai Alariesto-museossa, Anne Koskamo sanoo.

Raija Ylitalo on museon kokoelma-amanuenssi.

Hokkanen kertoo, että hän ei ollut pitkään aikaan käynyt ulkomailla, joten reissu oli siinäkin mielessä mieltä avartava.

– Turistimatkalla en olisi näissä kaikissa käynyt. Nyt sai nauttia rauhassa, eikä ollut kiire pois, Hokkanen sanoo.

Málaga oli museon väen mukaan siisti lomakaupunki, joka ei kuitenkaan ole mikään rantakohde. Tärkeimmät kohteet pystyi käymään läpi kävellen, koska kaupunki on kompaktin kokoinen.

Matka toi uutta osaamista ja kontakteja henkilökunnalle, ja se myös lisäsi tietoa kittiläläismuseon olemassaolosta. Syyskuussa Särestössä vastavieraili Casa Natale de Picasson johtaja. ”Kokemus auttoi kokemaan museovierailun ulkomaalaisen näkökulmasta, mikä pitää huomioida, kun asiakas tulee täysin toisesta kulttuurista”, Erasmus-projektin raportissa sanotaan.

Aikoinaan Särestöniemelle oli tyrkyllä pitempiaikainen residenssikin aurinkorannikolta Marbellasta. Mutta koti-ikävä ehti iskeä häneen.

Kotoa pääsi erilaisiin maisemiin myös helpommalla. Särestöniemi kulki paljon taksilla Pohjois-Norjaan Vesisaaren kaupunkiin hänen Alma-äitinsä (o.s. Andersenin) kotimaisemiin ja Eeva-siskonsa luokse. Jäämeren rannat olivat taiteilijalle muutenkin tärkeitä. Hän maalasi Norjassa meren värejä, hylkeitä ja meriraukkoja. Vesisaaren ympäristössä syntyi muun muassa paljon luonnoksia ja hiilipiirustuksia. Öljyväritöitä hän toi rullalla kotiin Särestöön viimeisteltäväksi.

Särestöniemi-museon toinen Erasmus-hanke on nimeltään Reidarin jäljissä Ruijan rannoille. Tarkoituksena on luoda kansainvälisiä yhteistyöverkostoja esimerkiksi Vesisaaressa sijaitseviin Kveenimuseoon ja Varangin museoon. Tälle vuodelle on suunnitelmissa vierailuja Vesisaareen, ja myös vastavierailuja Särestöön odotetaan.

Norjaan aiotaan viedä ainakin työpajoja, luentoja ja valokuvanäyttely. Yksi tärkeistä ajankohdista on Kveenipäivät touko-kesäkuun vaihteessa.

Suomensukuiset kveenit ovat kärsineet paljon norjalaistamisesta. Pohjois-Suomesta muutti Norjaan paljon ihmisiä 1700–1800-luvuilla. Hokkasen mukaan Vesisaaressa enimmillään jopa 60 prosenttia asukkaista on ollut suomalaistaustaisia. Suomalaisista sukujuurista ei haluttu pitkään aikaan puhua, koska siitä saattoi joutua hankaluuksiin.

– Kveeni oli pitkään haukkumanimi, mutta nyt siitä ollaan taas yleisesti ylpeitä, Hokkanen sanoo.

Hän sanoo, että moni nuori aikuinen on äskettäin saanut tietää sukujuuristaan. Hokkanen kertoo esimerkiksi hauskan muiston Kveenifesteiltä, jossa dj:t olivat kveenejä ja soittivat 70-luvun Suomi-iskelmää.

Monella vesisaarelaisella on kittiläläisiä sukujuuria. Esimerkiksi Matti Yli-Tepsa on kerännyt Ruijan eli Finnmarkin rannoilta suomalaistaustaista musiikkia, jota myös Kittilän pelimannikuoro on esittänyt.

– Hienoa, että päästään useamman kerran ja eri vuodenaikoina käymään, niin saa konkreettisen kuva siitä, millaista elämä on ollut siellä, Koskamo sanoo.