Paikallisuutiset

Muonio suri yhdessä Pallaksen lumivyöryssä menehtyneitä

Suru on koko Suomen yhteinen, sanoi Pallaksen suruhartaudessa puhunut Muonion kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäki.

Lähes 200 ihmistä kokoontui sunnuntaina suruhartauteen Pallakselle muistamaan lumivyöryonnettomuudessa menehtyneitä äitiä ja lasta. Tilaisuuden hiljentymiseen, surun käsittelyyn ja keskusteluun järjestivät Muonion seurakunta ja Muonion kunta.

Lumivyöryyn joutuneet äiti ja lapsi olivat hiihtämässä useamman yön omatoimisella hiihtovaelluksella Hetta–Pallas-kesäretkeilyreittiä pitkin Pallaksen suuntaan. He joutuivat äärimmäisen ankarassa säässä lumivyöryyn Pyhäkurussa 2. tammikuuta tiistaina iltapäivällä.

Hiihtovaeltajien katoaminen käynnisti laajat etsinnät. Äidin ruumis löydettiin Pyhäkurusta tiistai-iltana. Pojan etsinnät jatkuivat torstaille saakka, ja ne päättyivät, kun hänet löydettiin kuolleena torstaina 4. tammikuuta aamupäivällä.

Muonion vs. kirkkoherra Juhani Holma kertoo, että muistotilaisuudessa vallitsi syvä hiljaisuus ja liikuttunut ilmapiiri.

– Se tuli tarpeeseen. Onnettomuus oli koskettanut ja pysättänyt. Yhteen tuleminen koettiin tärkeäksi, Holma sanoo.

Hän toteaa, että turma on koskettanut laajasti ympäri Suomea.

– Ja olen huomannut, että heitä jotka harrastaa samantyyppistä luonnossa liikkumista, on aivan erityisesti koskettanut tapahtuma. Siinä on voinut tulla mieleen ne omat läheltä piti -kokemukset, jolloin luonto on päässyt yllättämään.

Holma halusi järjestää tilaisuuden juuri Pallaksella.

– Juuri sillä paikalla, johon vaeltajat olivat matkalla, mutta eivät päässeet.

Hartaudessa puhui myös Muonion kunnanjohtaja Laura Enbuska-Mäki. Hänen mukaansa tilaisuuden merkitys yhteisölle oli iso.

– Tilaisuus oli todella lämmin ja yhteisöllinen. Suru oli todellakin yhteinen ja käsinkosketeltava. Tilaisuus tuli todella tarpeeseen varmasti koko yhteisön surunkäsittelyssä, hän sanoo.

Suru on koko Suomen yhteinen, Enbuska-Mäki sanoi puheessaan. Viime päivät olivat synkät, harmaat ja raskaat, hän puhui.

– Miksi meille niin rakas ja upea Pallas teki näin, miten näin kauniissa luonnossa, tämän pastellimaiseman takana, voi tapahtua tällaista, jotain näin surullista ja ahdistavaa. Mutta luonto on kesyttämätön ja armoton. Luonto on luonto. Sillä on erilaiset kasvot erämaissa, tuntureissa, puistoissa, virkistysalueilla. Järvillä, merillä tai jokialueilla. Eri vuodenaikoina. Jopa eri kellonaikoina. Mutta kuitenkin, se on aina läsnä.

Enbuska-Mäki sanoi Pallaksen tragedian olleen monien valitettavien sattumien ja liian voimakkaiden luonnonvoimien yhteissumma.

– Ihminen oli siinä yhtälössä ja kohtaamisessa tällä kertaa liian pieni.

Enbuska-Mäki esitti osaottonsa omaisille ja läheisille.

– Haluan kiittää lämpimästi kaikkia etsintöihin osallistuneita organisaatioita, järjestöjä ja vapaaehtoisia. Ankarissa olosuhteissa teitte teitte työtä suurella, lämpimällä sydämellä ja vankalla ammattitaidolla. Sisukkaasti ja jäntevästi. Kiitos, hän päätti puheensa.