Mielipiteet

Mielipide: Tiedonsuoja-asetus on syrjäseuduilla tappava ongelma väärin sovellettuna

Yksisilmäinen tiedonsuojan noudattaminen on luonut syrjäseuduille tappavan ongelman. Miten saataisiin lakiin ihmisen mentävä aukko?

Suomen syrjäseuduille ei ole varaa sirotella paloasemia, terveyskeskuksia, ambulansseja ja poliisiasemia 20 kilometrin välein – seurauksena tappava viive onnettomuus- ja sairaustapauksissa.

Aluehälytyskeskukset toimivat valtakunnallisten ohjeiden mukaan, etäisyyksistä johtuen heiltä puuttuu paikallistuntemus, sama puute on ilmeinen lakeja säätävillä päättäjillä. Moni laki on toimivampi kaupungeissa, joissa väestötiheys on tarpeeksi suuri, syrjäseuduilla lakien soveltaminen jossain tapauksissa on sallittava!

Erityisesti syrjäseutujen pelastustoimessa yhteistyö paikallisen väestön ja yrittäjien kanssa on elinehto.

Vielä vuosikymmen sitten VPK:n asemat olivat avoimia kyläkeskuksia, nyt ne ovat suljettuja kuin muurariveljien looshit. Seurauksena on avunsaannin viiveen ja kustannusten kasvu – paikallinen ongelmanratkaisu ei enää toimi.

Ennen tiedonsuoja-asetus GDPR:ää ja keskittämisintoa pelastustoimi oli tehokkaampi. Jos tuli ongelma, eri tahot saivat nopeasti tiedot: ongelmanlaadun, kiireellisyystason, osoitteen ja pelastettavan yhteystiedot. Näin jokainen VPK:lainen tiesi, mitä ja missä on tapahtunut. Toimet käynnistyivät heti ja lisätietoa sai muutamalla puhelinsoitolla niin pelastettavalle, naapurille tai pelastusviranomaisille. Nykytulkinnan mukaan tiedonsuoja vaarantui, mutta potilas tai omaisuus pelastuivat useammin. Ongelma on jo ainakin osittain päättäjienkin tiedossa. Nyt on kehitettävä korjaavat ratkaisut pikaisesti, jotta turhilta lisäuhreilta vältytään.

Nostetaanko pelastusasemien tiheyttä, asemat 20 kilometrin välein – se ei ole tietenkään mahdollista. Ratkaisu on olemassa, eli otetaan maalaisjärki uudelleen käyttöön ja palautetaan aiempi yhteistyö paikallisen väestön ja viranomaisten kanssa täydennettynä salassapitosopimuksilla, jotta saadaan tiedonsuoja-asetuksen GDPR:n vaatimukset täytettyä.

• Lapin etäisyydet ovat pitkät ja pelastajia vähän. On täysin valheellista väittää, että tehtävät voitaisiin suorittaa kunnolla.

• Etäisyys aiheuttaa tappavan, polttavan tai hukuttavan viiveen. Monesti yksi puhelinsoitto selvittää ongelman laajuudet, sekä kuva kertoo, miltä kohteessa näyttää.

• Autokolareissa on nopeus valttia. Pienillä toimenpiteillä pelastetaan ihmishenkiä, kylmäntorjunta sekä muiden varoitus.

• Suurjännitepaloissa tai lankojen tippuessa vahinkojentorjunta onnistuu paljon paremmin sähkölaitoksen valvomosta ohjattuna kuin palokirveellä pylvään juurella, jolloin riski on suuri niin omaisuudelle kuin pelastajille. Ennen hälytys siirrettiin automaattisesti hälytyskeskuksesta sähkölaitoksen valvomoon, eikä syntynyt viiveitä.

Nyt tehtävä jätetään pelastajien huoleksi. Heillä on onnettomuustilanteessa jo muutenkin kiire. Viive ei ole tarua, olen toiminut sähkölaitoksen päivystäjänä ja VPK:laisena kymmeniä vuosia ja tiedän viiveistä ja omaisuusvahingoista melkoisesti. Kun metalli ja öljy palavat yläpuolella muuntajassa, siitä syntyy melkoinen soihtu. Uuden asetuksen, GDPR:n, mukaan toimittuna on vaarana, että sähkölaitoksen valvomoon ei tule ollenkaan tietoa ja verkon pikajälleenkytkentä pahentaa riskiä kytkemällä verkon päälle uudestaan ja uudestaan. Suurjännite tappaa varmasti ja sitähän lain laatija tai soveltaja ei ole tullut ajatelleeksi.

Tiedonsuoja-asetus, GDPR, on otettava käsittelyyn ja virheet korjattava pikaisesti. Jos me virka- ja luottamushenkilöt emme saa asiaa korjattua, olemme vain turha kuluerä.

Unto Friman,

sähköurakoitsija, entinen VPK lainen, kunnanvaltuuston ja -hallituksen jäsen, hyvinvointialueen varavaltuutettu sekä valmius- ja pelastuslautakunnan jäsen