Muualta Lapista

Matkustaminen on myös matka omiin arvoihin – Maailmanmatkaajat majoittavat nyt reissaajia vanhalla koululla

Saunan ikkunassa oli pelkät muovit.

Ulkosauna oli ollut pitkään käyttämättä. Silti se saatiin kuumaksi, ja Muonion Kihlangin vanhan koulun uusi isäntä ja emäntä istuivat yhdessä ison saunan lauteilla.

– Silloin tajusimme varmaan kunnolla ensimmäisen kerran, että tämä paikka on oikeasti meidän. Kyllä me olimme niin onnellisia, ukrainalainen Viktor Priadko kertoo saunahetkestä parin vuoden takaa.

Takana ovat onnelliset ja työntäyteiset vuodet. Lyhyessä ajassa Priadko ja avovaimo, ranskalainen Pauline Lefebvre ovat remontoineet jo huonoon kuntoon päässeen Kihlangin koulun ja avanneet paikan majatalona, joka tarjoaa myös ohjelmapalveluja.

Paikan menneisyys saa näkyä, jo nimessä. Valtatieltä majataloon johtaa kyltti Kihlangin koulu guest house. Englanniksi paikan nimi on Lapland Old School.

Työt jatkuvat edelleen. Parhaillaan majoittujille on kolme huonetta, ja lukua ollaan kasvattamassa viiteen. Tällä hetkellä voi majoittua paitsi vanhassa koulurakennuksessa, myös kesäisin vanhassa navetassa.

Juuri nyt Priadko rakentaa terassia navetan edustalle. Pariskunta on tehnyt yhdessä kaiken remontoinnin, nikkaroinnin ja sisustamisen. Rakentamisen ohella Lefebvre vastaa varauksista ja yrityksen taloudenpidosta.

– Me olemme aika hyvä tiimi, Lefebvre sanoo.

Viktor kertoi Suomesta, kuinka mahtavaa täällä on. Pauline Lefebvre

Lefebvre kierrättää tulijan tiluksilla, joka on hänen kotinsa ja yrityksensä. Metsänreunaan rajoittuvalta koulun tontilta on kivenheitto alas Naapankijärven rantaan. Pieni järvi on tontin helmi.

– Tähän rakensimme vasta laiturin. Tämä on yksi lempipaikoistani täällä, maisema muuttuu vuodenajan mukaan.

Tiheässä metsikössä laulavat linnut ja viihtyvät oravat. On onni, ettei kukaan ole aiemmin mennyt hakkaamaan metsää, emäntä toteaa. Pariskunta on haaveillut koirastakin, mutta säikäyttäisikö se pikkueläimet pihamaalta? Kotieläinten kanssa kasvanut Priadko puhuu lampaista ja vuohistakin. Ehkä jonain päivänä.

Pariskunta asuu itse siipeä, jossa kouluaikanakin oli henkilökunnan asunnot. Majatalon puolelle astutaan vanhan Kihlangin koulun pääovista. Tuulikaapin kyltti kertoo, että talo on rakennettu vuonna 1957.

Laajennukset koululle tehtiin 1960- ja 1990-luvuilla.

Aulan puolella käy selväksi, että koulun uudet omistajat ovat halunneet sisällyttää paikan koulu- ja kirjastohistoriaa osana paikan sisustusta ja laajemminkin rakennuksen tarinaa.

– Meille se on ollut tärkeää. Täällä oli paljon tavaroita valmiina, ja jonkin verran olemme myös hankkineet lisää tavaroita, jotka sopivat paikan henkeen.

Aulassa on valtava, yhden seinän peittävä kirjahylly, jossa on muun muassa oppikirjoja kaikilta vuosikymmeniltä. Yhdellä seinällä on vanhoja opetuskarttoja. Majatalon huoneiden sisustuksessakin näkyy kouluhistoria ja paluu menneille vuosikymmenille. Neljä nukkujaa kerrossänkyyn vetävässä huoneessa on pulpetti pöytänä.

Toisessa huoneessa on koulutoiminnasta kertova elintarvikeluettelo, jossa listataan, mitä koulun keittiöön on aikanaan tilattu. Ainakin paljon erilaisia jauhoja, herneitä, makkaraa ja naudanlihaa. Huoneet ovat täynnä vanhahtavia yksityiskohtia. Radio soi kasettimankasta.

Huoneissa sängyt ovat Priadkon nikkaroimia. Kerrossänkyihin on kirjailtu mustalla matemaattisia kaavoja, jotka nekin sopivat paikan kouluhenkeen. Ne kertovat myös Lefebvren omasta henkilöhistoriasta.

– Olen opiskellut matematiikkaa.

Miten kävi niin, että Lefebvre Ranskan Nantesista ja Priadko Ukrainan Mykolavijista päätyivät asumaan ja yrittämään Suomeen ja Lappiin?

Pariskunta istuu kahvipöytään vierekkäin.

– Sitä monet ihmettelevät, Priadko naurahtaa yhdistetyssä keittiössä, aamiaishuoneessa sekä oleskelutilassa.

Syy on rakkaus ja molempien rakkaus pohjoiseen. Pariskunta kohtasi toisensa muutama vuosi sitten Patagoniassa Argentiinassa, jossa olivat kumpikin omilla reissuillaan. Molemmat ovat matkustaneet paljon eri puolilla maailmaa.

– Tapasimme lentokentällä. Viktor kertoi Suomesta, kuinka mahtavaa täällä on. Tulin ensimmäisen kerran talvella ja ihastuin. Toisen kerran ihastuin, kun tuli kesä.

Agronomiksi opiskellut Priadko on asunut Länsi-Lapissa jo seitsemän vuotta. Hän tuli harjoitteluun ja myöhemmin työllistyi safariyritykseen Enontekiölle. Muoniossa hän on ollut töissä jo useamman vuoden Jarno Muotkan lypsykarjatilalla Kangosjärvellä, missä yhä työskentelee kesäkaudet.

Talvisin Priadko ottaa päävastuun matkailuyrityksestä, jolloin Lefebvre puolestaan ohjaa safareita myös Harrinivalle. Hän meni töihin Harrinivalle, kun tuli Muonioon muutama vuosi sitten.

– Olemme tekemässä myös jonkin verran yhteistyötä ohjelmapalveluissa Harrinivan kanssa, Lefebvre sanoo.

Talvella Kihlangissa kelkkaillaan ja lumikenkäillään. Kesällä kalastetaan ja veneillään. Saunoja on kaksi: vanhaan navettaan tehty ulkosauna ja koulurakennuksen kellarisauna.

Matkalla oleminen opettaa paljon sinusta itsestäsi, esimerkiksi arvoistasi. Pauline Lefebvre

Priadko kuuli Kihlangin vanhasta koulurakennuksesta pomoltaan Jarno Muotkalta, jonka omistuksessa rakennus ehti olla muutaman vuoden. Kunta myi rakennuksen vuonna 2020. Koulunpito oli loppunut vuosituhannen taitteessa, mutta asunnoissa oli vuokralaisia. Kihlankilaiset käyttivät koulurakennusta myös kylätalona ja tilaisuuksissa.

Kun Muotkan suunnitelmat rakennusta varten eivät toteutuneet, hän tarjosi rakennusta Priadkolle. Pariskunta päätti ostaa jo osittain huonoon kuntoon päässeen koulun, ottaa taloudellisen riskin, kunnostaa sen ja alkaa yrittäjiksi.

Akuutein korjattava oli katto, joka oli jo päästänyt vesiä sisälle.

– Päätimme, että yhdessä voimme hypätä, Lefebvre tiivistää.

Markkinarako oli selvä: Muonion ja Kolarin alueelta puuttuu halvempi, helposti saavutettavissa oleva, hostellityyppinen majoitus. Sijainti valtatien varressa on yrittäjien mukaan loistava. Talvi- ja kesäkausi ovat osoittaneet, että kysyntää on. Talvella paikka on etenkin ulkomaalaisten mieleen. Kesällä oli mukavasti suomalaisiakin, kuten pyöräilijöitä.

Paikan kutsuminen majataloksi (englanniksi guest house) eikä hostelliksi on tarkka valinta suomalaisten asiakkaiden takia. Suomessa hostelli ei ole kovin suosittu majoitusmuoto, ja sana saattaa kalskahtaa huonolta.

Yrittäjäkaksikko on nähnyt maailmanmatkoillaan monenlaista majoitusta, mikä inspiroi heitä.

– On nähty mikä toimii hyvin ja mikä huonommin, isoja ja pieniä juttuja, Lefebvre sanoo.

Esimerkiksi aamupalaan kannattaa panostaa, ja Kihlangissa sitä saa tilauksesta. Priadko on nikkaroinut huoneisiin sänkyihin pienen laskutason kännyköille, mikä on pieneltä tuntuva mutta nykyihmiselle tärkeä juttu.

– Asiakkaisiin kannattaa vähän tutustua, jutella heidän kanssaan, ja sitähän me haluammekin, Lefebvre sanoo.

Juttelu ja tiedonvaihto korostuu pohjoisen olosuhteissa ja kylmyydessä. Majoittujille pitää muistuttaa kylmään ja lumeen varautumisesta. Pariskunta on itse oppinut kantapään kautta, että käsijarru ei ole autoilijan talvivaruste.

Matkailu todellakin avartaa ja opettaa, pariskunta tietää.

– Matkalla oleminen opettaa paljon sinusta itsestäsi, esimerkiksi arvoistasi. Mitä arvostat elämässä, millaisen haluat sen olevan, Lefebvre sanoo.

Kokemus voi vielä syventyä, jos matkalle lähtee yksin. Sitä pitäisi kaikkien joskus kokeilla.

En katso asiaa niin mustavalkoisesti ja isänmaallisesti. Että kaikki venäläiset ovat pahoja ja ukrainalaiset hyviä. Viktor Priadko

Tuoreet matkailuyrittäjät korostavat, kuinka onnekkaita ja kiitollisia he ovat Kihlangissa. Käsissä on hieno, aivan ainutlaatuinen paikka.

– Täällä on niin rauhallista. Eikä olekin? Priadko kysyy.

Kyläläiset ovat tervetulleita tutustumaan, ja osa on käynytkin. Kielimuuri tosin jarruttaa. Piha-alue on yhä myös kyläläisten yhteistä aluetta siinä mielessä, että siellä ovat Lapecon kierrätysastiat ja kirjastoauto pysähtyy pihassa.

– Meille on ollut tärkeää tutustua lähimpiin naapureihin Pekkaan ja Helenaan, jotka ovat olleet täällä koululla töissäkin opettajana ja talonmiehenä, Priadko sanoo.

Heidän lämmin suhtautumisensa tulokkaisiin on merkinnyt paljon. Naapurit ovat myös antaneet kunnostusta varten arvokasta tietoa koulun vaiheista ja laajennuksista.

Kihlanki on pieni kylä, jossa kukin elää tahoillaan omaa, rauhallista elämää. Niinhän koulun pariskuntakin tekee. Pari viimeistä vuotta ovat menneet töitä paiskiessa kohti yhteistä, kunnianhimoista päämäärää.

– Ehkä tässä pikkuhiljaa pystyy enemmän tekemään muutakin, tutustua ihmisiin, Lefebvre sanoo.

Priadko on vaikuttunut siitä, miten hyvin ihmiset pienessä yhteisössä luottavat toisiinsa.

– Luottamus on täällä iso asia, meillä asiat eivät toimisi samalla lailla, Priadko vertaa Ukrainaan.

Ovea ei lukita vaan eteen pannaan harja. Kerran Priadko oli jälleen käynyt hakemassa rakennukselle tarvikkeita muoniolaisesta liikkeestä. Hän oli kuitenkin unohtanut maksaa laskun ja huomasi sen vasta puolen vuoden jälkeen. Tuli kauhea kiire mennä korjaamaan erehdys.

– He sanoivat vain, että ei hätää, me tiesimme, että tulet kyllä maksamaan laskun, Priadko muistelee ja hymyilee.

Priadko ei ole päässyt näyttämään puolisolleen kotikaupunkiaan Ukrainassa. Venäjä ei ole miehittänyt Mykolajivin aluetta Mustanmeren rannalla. Ukrainaan ei voi kuitenkaan sodan takia matkustaa.

– Jos nyt menisin sinne, en pääsisi sieltä enää pois. Toivon, että jonain päivänä voimme mennä sinne yhdessä, hän sanoo.

Lefebvre puristaa miehensä kättä lujasti.

Priadko katselee sotaa pitkään ulkomailla ja poissa Ukrainasta asuneen silmin. Etäisyys on lisännyt perspektiiviä ja vähentänyt kiihkoa.

– En katso asiaa niin mustavalkoisesti ja isänmaallisesti. Että kaikki venäläiset ovat pahoja ja ukrainalaiset hyviä, hän sanoo.

Majatalossa voi moneen paikkaan jättää terveisensä. Aulassa on maailmankartta, joka näyttää, että matkailijoita on käynyt Intiasta ja Japanista saakka.

Makuuhuoneissakin on paikkoja kertoa kuulumiset.

Seinältä löytää myös Priadkon tunnelmat 26. marraskuuta 2024. Huone valmistui tuolloin. Kouluaikaiselle isolle liitutaululle on kirjoitettu kauniilla käsialalla englanniksi.

Kuka olisi kertonut minulle, että elämä johdattaisi minut tänne?

Allekirjoituksena Viktor Ukrainasta.

Katso lisää kuvia kuvagalleriasta: