Mielipiteet

Matkakertomus: Kittiläläisten matka Västerbottenin evakkopaikkakunnille

Åselen kappelissa vasemmalta opas-tulkkimme Kaarina Honkanen, Åselen kirjastonjohtaja Åsa Johnson-Persson, Päivi Helen, Jaana Hokkanen, Petteri Kinnunen ja eläköitynyt historian opettaja Eskil Dagman. Kuva: Helena Ruotsala

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kittilä kunta järjesti matkan Västerbotteniin, jonne majoitettiin yli 4000 eli kaksi kolmasosaa Kittilän evakoista. Kittilän hyvinvointipalvelut hoitivat käytännön järjestelyt. Kittilästä lähdettiin Lapin sodan jaloista syyskuussa 1944, joten matkalle lähdettiin samanlaisissa sääoloissa kuin aikoinaan evakkoon.

Suomessa Lapin sotaa pakoon lähteneitä on kutsuttu evakoiksi, mutta Ruotsissa heitä kutsutaan yhä edelleen pakolaisiksi. Tämä toistui käymillämme paikkakunnilla, joita olivat Skellefteå, Lycksele, Dorotea ja Åsele. Meitä varten oli nähty paljon vaivaa ja kaikki ilmaisivat, miten iloisia olivat halustamme tutustua 80 vuoden jälkeen evakkopaikkoihin. Kuulimme monia esityksiä siitä, miten valtava työ tehtiin Ruotsissa, miten pakolaiset otettiin vastaan, mitä reittiä kuljettiin ja miten käytännön järjestelyt hoidettiin.

Skellefteån museon esitelmät käsittelivät evakkojen tuloa Västerbotteniin ja miten tästä voi kertoa kouluissa. Kittilästä kotoisin olleen Kerttu Kellinsalmen kutomat villasukat ovat yksi museon aarteista. Evakkoaika on myös tärkeä osa museonäyttelyä. Lisäksi Västerbottenin kansanliikkeiden arkiston (Folkerörelsearkivet i Västerbotten) tutkija Anna Sténs kertoi, minkälaista evakkoa koskevaa aineistoa heidän kokoelmissaan on.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Evakossa olleita myös avioitui evakkopaikoille. Päivi Pantsarin täti oli yksi heistä, joka löysi täältä aviomiehen ja tädin jälkeläiset perheineen tulivat tapaamaan Päiviä Lyckseleen.

Kittilän evakoista kuoli yli 140, joista puolet lapsia. Lapsikuolemat herättivät parantamaan evakkojen asuin- ja ruokailuoloja. Kittiläläinen rovasti E.A. Auno siunasi yhdellä kertaa Vilhelminassa 21 vainajaa, joista suurin osa lapsia. Tämä on jäänyt monien mieleen.

Sotapakolaisten tulo jopa kaksinkertaisti paikkakunnan asukasluvun ja usein oli vaikeuksia löytää heille asuntoja. Kaikki suuremmat rakennukset kuten kappelit, rukoushuoneet, koulut ja asuntolat sekä työtuvat tyhjennettiin pakolaisia varten. Parakkeja haalittiin esimerkiksi Vilhelmiinaan, jonne tuli 900 pakolaista eli melkein saman verran kuin kunnassa oli asukkaita. Myös monia käytännön ongelmia piti ratkaista. Tästä meille kertoi Laila Eliasson, joka tuntee hyvin paikallishistorian. Vilhelminassa kiersimme myös bussilla paikoilla, joihin oli majoitettu sotapakolaisia.

Sotapakolaisten tulo jopa kaksinkertaisti paikkakunnan asukasluvun ja usein oli vaikeuksia löytää heille asuntoja.
Maijaleena Palosaari ja Päivi Helén Dorotean muistomerkillä. Kuva: Helena Ruotsala

Vierailimme Lyckselen, Vilhelminan, Dorotean ja Åselen hautausmailla olevilla Kittilän evakkojen muistokivillä. Kirkkoherra Päivi Helén piti kussakin kauniin muistotilaisuuden ja Maijaleena Palosaari luki sinne haudattujen vainajien nimet. Muistokivelle laskettiin kunnan seppele ja sinne haudattujen vainajien omaiset jättivät muistokynttilät. Muistokivet kuuluvat paikallisiin kulttuurimuistomerkkeihin ja Kittilän tarkoitus on jatkossa puhdistuttaa kivet ja kunnostuttaa niissä olevat tekstit.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Doroteassa meitä oli vastassa siellä asuva Mauri Eira puolisoineen, joiden opastuksella kävimme Avaträskissa, jonka koululla monet kittiläläiset aloittivat aikanaan evakkomatkan.

Åselessa saimme rautaisannoksen pakolaishistoriaa, josta kertoivat kirjastonjohtaja Åsa Johnsson-Persson ja paikallishistorioitsija Eskil Dagman, joka oli 1980-luvulla teettänyt koulussa ryhmätöitä, joiden aiheena oli paikallinen pakolaishistoria 1944-1945.

Evakon merkitys on huomattava myös meille ylisukupolvisille, jotka olemme kuulleet muistelmia Lapin sodasta ja evakosta. Mukana oli myös itse evakon kokeneita, kuten Taimi Nikkinen, Leena Hietanen, Terttu Tuuri ja Arto Kouri, joilta kuulimme koskettavia puheenvuoroja. Melkein kaikilla mukana olleilla oli joku sukulainen, joillakin jopa äiti, sisar tai veli, haudattuna evakkopaikan multiin. Liikuttavia olivat myös bussissa luetut kirjeet ja muistelut evakosta.

Tärkeä henkilö matkan onnistumiseksi oli oppaana ja tulkkina toiminut Kaarina Honkanen, joka tunsi myös alueen historiaa ja kulttuuria. Päävastuun kantoivat kulttuurisihteeri Jaana Hokkanen ja Paula Ojanperä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Lapin sota ja evakko ovat osa meidän kulttuuriperintöämme. Evakkomatkasta on tarkoitus tehdä posterinäyttely ensi talvena ja myös markkina-aikana on luvassa evakkoasiaa.

Esinetutkija Anja Sundqvist Axelsen Skellefteån museosta esittelee Kerttu Kellinsalmen kutomia sukkia. Kuva: Helena Ruotsala
Yhteiskuva Avaträskin koulun edessä. Kuva: Kittilän kulttuuripalvelut
Päivi ja Risto Pantsar tapasivat Päivin tädin jälkeläisiä Lyckselessä. Kuva: Helena Ruotsala

Muokattu 14.10. klo 6.28: Korjattu Terttu Tuurin nimi.

Muokattu 16.10. klo klo 13.06: Korjattu Leena Hietasen nimi.

Kommentoi  (0) Ilmoita asiavirheestä