Paikallisuutiset

Marjapuuroa, harmaata ja valkoista – uuden päiväkodin värit näkyvät jo sisätiloissa

Kolarin lapset ja varhaiskasvatuksen työntekijät saavat käyttöönsä hulppeat tilat, sanoo varhaiskasvatusjohtaja Annika Riekkola.

Keittiön kaapit ovat terhakanpunaiset. Vahva väri tuo mieleen menneet vuosikymmenet, ja niistä muistuttavat myös uuden päiväkodin ikkunoista näkyvä 1980-lukuinen virastotalo ja 1970-luvulta peräisin oleva yläkoulu. Uusi talo keskustelee vanhempien naapureidensa kanssa myös kahden ulkopäätynsä punaisella tiilimuurauksella.

– Yllättävän räväkkä väri, varhaiskasvatusjohtaja Annika Riekkola sanoo keittiön kaapeista.

– Energiaväri, työmaainsinööri Essi Ylikitti toteaa.

Koen itse tummat värit rauhallisina, ne voivat olla pehmeitä ja turvallisia. Annika Riekkola

Kolarin rakenteilla olevan monitoimitalon päiväkotisiiven keittiö on väreiltään räväkintä, mitä tiloissa tällä hetkellä voi nähdä. Päiväkodin neljän lapsiryhmän tiloissa eli kotipesissä seinät ovat valkoiset, lattiat vaaleanharmaata linoleumia tai tummanharmaata tekstiililaattaa.

Riekkola halusi tiloihin mahdollisimman paljon pehmeää lattiaa, joka houkuttaa lapsia istumaan ja touhuamaan. Nykyaikainen tekstiililaatta on hänen mukaansa myös allergisille hyvä valinta.

Ikkunanpuut ja ovet ovat puunväriset. Ruokailu- ja ryhmätilojen pitkät sivupöydät ovat pinnaltaan marjapuuronpunaiset. Riekkola raottaa muovin alta näkyviin punaista pintaa.

– Tää on hyvä. Pinta toimii, Riekkola sanoo.

Vessat ovat kauttaaltaan tummanharmaan laatan peitossa. Eteisten ja käytävien lattiat ovat nekin tummaa laattaa. Eteisten ja vessojen katossa on puupaneelia, muualla katot ovat valkeat. Värit ovat arkkitehtien valitsemat, mutta käyttäjät ovat saaneet kertoa toiveensa.

– Totta kai puhuttiin valoisuudesta mutta myös rauhallisuudesta. Koen itse tummat värit rauhallisina, ne voivat olla pehmeitä ja turvallisia, Riekkola sanoo.

Hän kulkee tiloissa ensimmäistä kertaa, mutta havainnoi niitä tottuneesti ja on tarkoin kartalla. Tilat ovat tutut pohjakuvista ja kolmiulotteisista malleista. Riekkolalla on kokemusta uusien tilojen suunnittelusta aiemmassa työpaikassaan Helsingissä, jossa hän oli mukana useamman uuden päiväkodin käyttöönotossa.

– Onhan meillä tyylikästä, hän sanoo.

Riekkola tietää, missä voi mennä pieleen. Tärkeintä on hänestä se, että uuden talon käyttäjät valmistautuvat uusien seinien lisäksi yhteiseen elämään hyvissä ajoin ja miettivät pieniäkin toimintojen yksityiskohtia. Jos toimintaa aletaan miettiä silloin, kun ollaan uusissa tiloissa, ollaan myöhässä.

– Ei ne tilat ja huoneet yksinään, vaan ihmiset tekevät päiväkodin, Riekkola sanoo.

Muutos uusiin tiloihin on henkilökunnalle iso. Riekkola haluaa antaa tilaa myös vanhasta luopumiselle. Osa työntekijöistä on tehnyt suurimman osan työurastaan Jussintien päiväkodilla, jossa he ovat viettäneet ison osan hereilläoloajastaan. 37-vuotias päiväkoti on siinä mielessä kuin toinen koti.

Ruokala on isommille lapsille, se on minun mielipide. Annika Riekkola

Räväkkään keittiöön tulee henkilökunnan pohdintojen tuloksena ruokailupöytä ja tuolit myös aikuisille työpäivän taukoja varten. Iltaisin ja viikonloppuisin keittiössä syövät hoidossa olevat lapset.

Päivisin osa päiväkodin lapsista ruokailee luultavasti naapurirakennuksessa koulun ruokalassa. Se saa Riekkolan mietteliääksi.

– Ruokala on isommille lapsille, se on minun mielipide. Päiväkoti tarvitsee pitkän ajan syömiseen, eikä ruokala voi silloin olla täynnä. Viisivuotias on vielä tosi pieni, Riekkola sanoo.

Jos pöydät ja tasot on matalat, lopulta meillä on selkävaivaisia työntekijöitä. Annika Riekkola

Riekkola selaa kädessään olevaa nivaskaa mahdollisista tulevista kalusteista: lukunurkkauksia, leikkiseiniä, roolivaatevaunuja, sohvia. Ne kilpailutetaan ja tilataan syksyn aikana. Värimaailmaa hallitsee puun väri.

Riekkola mittailee pitkää, koko päiväkodin lävistävää käytävää. Se on kapeampi kuin hän oli ajatellut. Käytävälle suunnitellut lukupesät pitää ajatella vielä uudestaan. Ajateltavaa on myös siinä, kuinka kulkua ohjataan pitkän käytävän halki ja sitä pitkin tilasta toiseen ohjataan kalusteilla ja sermeillä.

– Lasten suunnat pitää miettiä. Miten ympäristö ohjaa lapsia mielekkääseen tekemiseen, Riekkola sanoo.

Ja toisaalta: miten käytävä ylitetään pienryhmän kanssa ilman, että lapset säntäävät kahteen suuntaan ja hoitaja joutuu miettimään, kuinka hakee heidät sinne, minne oltiin matkalla.

Pienryhmätilat kalustetaan niin, että niitä voidaan käyttää moneen: leikkimisen lisäksi esimerkiksi keskusteluihin lasten vanhempien kanssa tai henkilökunnan viikoittaisiin tiimipalavereihin. Nykyisellä päiväkodilla tiloja on ajoittain vaikea löytää.

Uusien tilojen suunnittelussa on otettu huomioon myös varhaiskasvatuksen tämän päivän tavoitteet: lapset jakautuvat päivän aikana mahdollisimman paljon pienryhmiin eri touhuihin yhden aikuisen johdolla.

Mitä päiväkodin tulo koulun kylkeen tarkoittaa toiminnan kannalta?

– Siitä ei ole huolia. Ehkä enemmän on toiveikas olo. Hoksattaisiinko me joku uusi yhteistyöjuttu, Riekkola miettii.

Ainakin siirtymä päiväkodista koulun puolelle madaltuu. Eskarin tilat löytyvät yhden oven ja joidenkin metrien päästä päiväkodista. Pihatkin ovat vierekkäin.

– Hulppeat, Riekkola luonnehtii rakentuvan päiväkodin tiloja. Hän arvioi, että on Helsingissä perustanut kaksi ryhmää samankokoiseen tilaan, jonka yksi kolarilainen päiväkotiryhmä saa käyttöönsä.

Päiväkodin neljään ryhmään tullaan sisään kahdesta virastotalon puoleisesta eteisestä. Ensimmäinen aula on vaunuille.

– Se on perheille aika ihana asia, luksusta, Riekkola miettii.

Seuraavaan kuraeteiseen riisutaan kengät. Ryhmän tilat kulkevat talon halki kunnanviraston puolella olevalta ovelta lepo- ja leikkihuoneen kautta ruokailutilaan.

Oviaukolla työskentelee kirvesmies Juha Rita. Hän on ollut työmaalla jo lähes vuoden ajan. Työ on Ritan mielestä muuttunut vain mukavammaksi, kun talo vähitellen valmistuu.

– Kyllä läpilä tässä varhmaan on mukava. Tuo vanha päiväkoti on ahas ja sokkeloinen. Aikoinaan siellä on omatkin lapset olheet, se oli sekasen oloinen, Rita miettii.

Vessassa huomio kiinnittyy tasoihin, jotka ovat aikuisten korkeudella. Miksi?

– Aikuisille tulee toistoja päivän aikana paljon. Jos pöydät ja tasot on matalat, lopulta meillä on selkävaivaisia työntekijöitä, Riekkola perustelee.

Lasten toiminta tiloissa suunnitellaan sujuvaksi esimerkiksi nousuportaiden avulla.

Lepo- ja leikkihuoneissa on jo paikoillaan arkkitehdin valitsemat puiset kaappisängyt. Ylikitti avaa yhden sängyn ja Riekkola tarkistaa tärkeän yksityiskohdan: soljet, joilla patjat ja peitot kiinnitetään sänkyyn, tuntuvat jämäkiltä. Asia on pieni, mutta tänäkin keväänä Riekkola on käyttänyt työaikaansa sänkyjen varaosien metsästämiseen.

Päiväkodin seinillä ei ole korkealla olevia kaappeja, vaan kiinteät kaapit ovat lasten saatavilla. Sisältö merkitään luultavasti kuvatunnuksilla, jotta lapset tietävät, mitä missäkin on. Lasten ulottumattomissa on vain vähän tavaroita, esimerkiksi sakset.

Kunnanviraston puoleisella pihalla alkaa tämän kesän aikana tapahtua, kun päiväkodin pihamaa rakennetaan. Parhaillaan tehdään anturaa muurille, joka jakaa Jokijalantien varteen tulevan parkkipaikan ja ylemmälle tasolle rakentuvan leikkipihan.

Päiväkodin pihaan tulee jo tämän kesän aikana leikkivälineet sekä erillinen aidattu pienten lasten alue, jonka portit voidaan tarvittaessa pitää kiinni.

– Alkusyksystä on mukava, että ihan pienet tiitiäiset voi temmeltää omalla pihallaan, Riekkola sanoo.