Muualta Lapista

Mäntyrannan porotilalla Pellossa käy asiakkaita 21 eri maasta – ”Rovaniemellä on liikaa turisteja, täällä on rauhallisempaa”

Nicolò, 7, Beatrice, 6, ja Edoardo, 5, ammentavat apulantasäkistä jäkälää valkoiselle Kuura-porolle. Jäkälä katoaa poron suuhun, osa putoaa hangelle. Mäntyranta irrottaa reen aisat poron längistä. He ovat juuri palanneet vajaan kilometrin pituiselta poroajelulta Lankojärven jäältä.

Diego Olivari ja Elena Marcenaro ovat tulleet kolmen lapsensa kanssa lomalle ja vierailevat nyt Mäntyrannan porotilalla Pellon Lankojärvellä.

Olivari kertoo, että he viettivät Rovaniemellä yhden yön, mutta tulivat Pelloon mökkimajoitukseen.

– Rovaniemellä on liikaa turisteja, täällä on rauhallisempaa.

Yrittäjä Vesa Mäntyrannan mukaan ulkomaalaisten turistien suosituin aktiviteetti on porojen ruokinta. Pääasiallinen ruokintapaikka on Mäntyrannan talolta kolmen kilometrin päässä. Perhe asettuu moottorikelkan rekeen, ja Mäntyranta lähtee ajamaan.

Poroille moottorikelkan ääni tietää ruokaa. Kelkka kaartaa aitaukseen, ja 150 vaatimen porotokka jolkottaa vastaan. Ahneimmat hamuavat vielä liikkuvassa reessä olevaa poronrehusaavia.

Mäntyranta myhäilee, että turistiaikaan porot ovat hyvässä kunnossa, kun ne saavat rehua enemmän kuin normaalisti.

Nicolò heittelee kauhalla poronrehunappuloita maahan syötäväksi. Osa poroista kahmii rehua suoraan käsivarrella olevasta ämpäristä. Poron turpaa ja perää on joka puolella. Pellolla kuuluu harmoninen sekamelska poronkellojen kilkatusta ja lasten huudahduksia.

Porot eivät pelkää lapsia, eivätkä lapset poroja. Mäntyranta sanoo, että joskus ihmiset ovat liiankin rohkeita, ja heitä täytyy vähän toppuutella. Porot eivät ole vihaisia, mutta välillä niiden sarvet voivat käydä liian lähellä ruokkijan silmää.

Poronruokintaretken jälkeen poskipäät ovat saaneet punaista väriä. Matkalaiset pääsevät lämmittelemään kylmiä sormiaan pihalla olevaan kotaan. Mäntyranta kertoo rakentaneensa sen 1980-luvun lopussa, kun pirtti kävi liian ahtaaksi vierailijoille.

Kodassa tuoksuu savu. Mäntyranta kaataa lapsille kuksaan kuumaa kaakaota. Tuli rätisee keskellä kotaa olevassa nuotiossa. Beatrice paistaa tikunnokassa vaahtokarkkia, se on tuttu tapa myös kotona Italiassa.

Vierailijoiden viimeisessä ohjelmassa haaveena on saada pyydystettyä ahvenet illalliseksi. Mäntyranta on pakannut rekeen lumilapion, jääkairan ja pilkkivehkeet. Moottorikelkan nokka on kohti järven selkää.

Matkalaiset ovat luottavaisia, vaikka tietävät, että alla on viisi metriä vettä. Mäntyranta selvittää, että viisi senttimetrinen jää kestää kävelemisen. Kun jää on 25 senttimetriä, siinä voi ajaa autolla.

Nyt kairaa saa tovin veivata, ennen kuin se menee jäästä läpi. Lapset saavat omat pilkkireikänsä ja asettuvat nykimään vapojansa.

Suomenlapinkoira Siiri juoksee pilkkireiältä toiselle tarkistamaan, onko saalista tullut.

Edoardo on jättänyt pilkkivapansa ja kahlaa polviaan myöten umpihangessa. Hänen isänsä Diego Olivari kertoo, että Pohjois-Italiassa heillä on vuoria, missä paikoitellen on lunta ja he pääsevät hiihtämään.

– Mutta tämä, että lunta on kauttaaltaan kaikkialla, se on hienoa, todella kaunista.

Taustalla häämöttää Moinavaara, toisella puolella Pallistajat. Tuuli tunkeutuu vaatteista läpi. Elena Marcenaro saa harteillensa porontaljan.

Kala ei syö, ilma on liian kylmä. Matkailijat joutuvat ehkä tyytymään tänä iltana hampurilaiseen.

Perheen majapaikassa on sauna, jonka he aikovat illalla lämmittää.

– Tulemme tänne vielä uudestaan, Marcenaro vakuuttaa, ja ottaa kuvia lastensa talvileikeistä.

Katso videolta matkailijan päivästä Mäntyrannan porotilalla:

Video: Riitta Linna

Etelä-Suomen eläkeläiset vaihtuivat ulkomaalaisiin matkailijoihin

Neljä vuotta sitten Mäntyranta avasi poroveräjät ulkomaalaisille asiakkaille toistamiseen. Ihmisiä on käynyt 21 eri maasta, tällä hetkellä suurin osa tulee Rovaniemen majoituspaikoista. Mäntyranta arvioi, että viime vuonna vieraita kävi 500.

Matkatoimiston kautta tulevilla on yleensä opas mukana. Matkanjärjestäjät saattavat järjestää ryhmälle kotaan vaikka noitarummun soittajan tai joulupukin. Matkailijoille tarjottava poronlihakeitto valmistetaan alusta lähtien luulihasta.

Mäntyranta kertoo, että alle kymmenen hengen porukan voi vetää yksin. Viikonloppuisin yrityksessä on mukana vaimo Marketta Mäntyranta.

– Tänäkin aamuna hän teki kaikki valmiiksi, ennen kun lähti omiin töihin. Minä olin lumitöissä.

Vesa Mäntyranta on pitänyt isänsä Eero Mäntyrannan kotitilaa 43 vuotta. Tilalla on ollut poroja aina.

Poromatkailu sai ensiaskeleensa suomalaisista matkailijoista. Alkuun Mäntyranta kertoili eteläsuomalaisille turisteille porojuttuja, keitteli kahvit oman kodin keittiössä ja esitteli isänsä palkintokokoelmaa.

– Tulohan siitä oli hyvin pientä, kun ei silloin käsitetty ottaakaan paljoa.

Mäntyranta kertoo, että parhaimmillaan vuodessa tuli 150 bussilastillista eläkeläisiä. Paras sesonki oli ruska-aikaan.

Tätä kesti vuosituhannen vaihteeseen asti, jolloin hiihtopalkinnot siirtyivät museoon ja Mäntyrannan tila hiljeni hetkeksi matkailijoista.

– Kyllästyttiin, kun kahvia sai keittää koko ajan.

Ilta hämärtää. Mäntyranta jää odottamaan seuraavaa matkailuseuruetta. Jouluksi hän nostaa kotaan joulukuusen.