Paikallisuutiset

Luoteis-Lapille kaksi voittoa vuoden paikallislehtijuttujen kisassa – Lue täältä, kuinka palkitut jutut syntyivät

Toimittajat Tiina Tapio ja Milla Salo kertovat tarinat palkittujen juttujen takana.

Luoteis-Lapin päätoimittaja Milla Salon juttu on palkittu Uutismedian liiton järjestämässä Vuoden paikallislehtijuttu -kilpailussa.

Vuoden paikallislehtijuttu -kilpailun kakkossarjassa kilpailtiin digijutuilla. Salo voitti sarjan ensimmäisen sijan Luoteis-Lapissa julkaistulla jutullaan Kaunisvaara otti kemikaalit käyttöön – aktiivista vesienkäsittelyä ei yhtiön mielestä tarvita.

”Toimittaja jalkautuu kaivosalueelle selvittämään, mistä kiistassa on kyse ja mitä kaivosalueella tapahtuu. Hän kuvailee näkemäänsä ja kuulemaansa omin havainnoin rehellisesti. Juttua on havainnollisesti kierroksella otetuilla kuvilla ja alueen kartalla. Juttu on aidosti paikallisesti merkittävä ja se herättää ristiriitoja, jotka paikallisen median on syytä avata, jotta paikalliset saavat aiheesta enemmän tietoa ja voivat muodostaa jatkossakin oman mielipiteensä itse”, palkintoa perustellaan.

Myös sarjan kolmas sija tuli Luoteis-Lapin toimitukseen. Kolmanneksi sijoittui toimittaja Tiina Tapio jutulla ”Aivan ko meitä ei olis ollukhaan” – ruotsalaistamispolitiikka jätti pitkät jäljet, kertoo pajalalainen Bengt Niska.

”Koskettava juttu avaa taitavasti paikallisesti kipeätä aihetta, ihmisoikeusloukkaukseksi jälkikäteen tunnustettua ruotsalaistamispolitiikkaa, joka on osin vaientunut historian saatossa. Aihe on paitsi vahvasti paikallinen myös valtakunnallisesti merkittävä.”, palkintoperusteissa sanotaan.

Lue alta, kuinka jutut ovat syntyneet:

”Aivan ko meitä ei olis ollukhaan” – ruotsalaistamispolitiikka jätti pitkät jäljet, kertoo pajalalainen Bengt Niska.

Olimme toimituksessa miettineet, että Ruotsin Tornionlaakson meänkielisten totuus- ja sovintokomission työtä ja sen loppuraporttia pitäisi käsitellä jotenkin. Mietimme loppuvuonna 2023 ja alkuvuonna 2024 siihen sopivaa tapaa ja haastateltavia.

Rajan takana Ruotsissa aihe tuntui olevan polttava. Tornionlaakson teatteri dramatisoi näyttämölleen komission loppuraportin ihmiskohtaloita, tarinoita, joita ihmiset olivat kertoneet elämästään. Ruotsalaistamispolitiikan monet väkivaltaiset teot ja vaikutukset ihmisten elämään olivat tulleet päivänvaloon.

Tein Bengt Niskan haastattelun pari päivää ennen kuin hän oli tulossa Kolariin yleisötilaisuuteen kertomaan ruotsalaistamispolitiikan vaikutuksista. Siinä on meidän tarinamme ja ajoituksemme, olimme keksineet.

Sanavalmis, yhteiskuntaa politiikassa ja järjestöissä katsellut meän kielen aktiivi Niska olisi sopiva ihminen peilaamaan ruotsalaistamispolitiikkaa oman elämäntarinansa kautta. Jutullani halusin kertoa Niskan tarinan ja samalla Ruotsin tornionlaaksolaisten tarinan.

Haastattelu oli mielenkiintoinen, pitkä, kiireetön ja onnistunut.

Kun soitin Niskalle ja esitin ajatukseni, hän oli heti mukana. Jo varmasti se soppii, hän sanoi. Luin pohjaksi komission raporttia.

Pajalassa ajattelin, että olen etuoikeutettu, kun saan tehdä tätä työtä, kuunnella ja kysyä. Haastattelu oli mielenkiintoinen, pitkä, kiireetön ja onnistunut. Menimme koko ajan syvemmäksi henkilökohtaiseen.

Ajelin juttukeikalta Kolariin kiitollisella mielellä.

Raja on oikeasti rajaton, ja monet asiat meille yhteisiä.

Totuus- ja sovintokomission työ on pannut kirjoihin ja kansiin pitkän ajan epäoikeudenmukaisuuden ja sen seuraukset. Olen iloinen, että omalla jutullani onnistuin kertomaan niistä ihmisen kokoisessa tarinassa.

Läheinen Ruotsi kasvattaa Luoteis-Lapin toiminta-aluetta. Usein mietimme, millaisella painoarvolla rajan takaisia asioita seuraamme ja mikä merkitys niillä on ydinalueellamme kolarilaiselle ja muoniolaiselle lukijalle. Lopulta ajatuksen on kierryttävä siihen, että raja on oikeasti rajaton, ja monet asiat meille yhteisiä.

Kaunisvaara otti kemikaalit käyttöön – aktiivista vesienkäsittelyä ei yhtiön mielestä tarvita

Kaunisvaaran kaivos tuijotti työpöydän viereiseen seinään teippaamallani lapulla: ”tärkeät uutisaiheet”.

Tärkeät uutisaiheet ovat niitä, jotka vaikuttavat luoteislappilaisten arkeen pitkällä tähtäimellä eniten ja joissa tapahtuu hyvin paljon luoteislappilaiseen arkeen vaikuttavia muutoksia.

Kaunisvaarassa niitä on riittänyt: kaivos avattiin isolla pamauksella vuonna 2012. Se suljettiin konkurssin jälkeen vuonna 2014. Oli hetken hiljaista, kunnes ruotsalaisyritysten joukko osti teollisuuslaitoksen pilkkahintaan. Raudan hinta lähti nousuun, mikä tarkoitti hyviä vuosia yritykselle, työpaikkoja ihmisille sekä jatkoaikaa pienelle avolouhokselle.

Yhtiö haki ympäristölupaa toiminnan jatkamiseen ja laajentamiseen vuonna 2019. Kun aloitin Luoteis-Lapin päätoimittajana joulukuussa 2022, lupa tuli. 18 tahoa, lukuisia Suomen puolelta ja Kolarista, valitti luvasta. Nyt sitä käsittelee Svean hovioikeus.

Tänä vuonna avolouhoksen magneetilla eroteltava malmi loppui ja rikastamoon rakennettiin laitos, jossa rikkipitoista rautamalmia alettiin käsitellä kuudella eri kemikaalilla.

Kaunisvaara on työpaikkoja, ympäristöhuolta, maailman- ja paikallistaloutta sekä luoteislappilaisia lähin kaivos. Siis tärkeä uutisaihe isolla T:llä, jo yli kymmenen vuoden ajan.

Ymmärsin uuteen pestiin tarttuessani, että Kaunisvaaraan on mentävä. En silti heti mennyt.

Tärkeistä ja kiistanalaisista uutisaiheista on erityisen tärkeää tehdä paikkaansa pitävää ja punnittua journalismia. Tärkeissä uutisaiheissa on tärkeä onnistua, ajattelin.

Siksi välttelin Kaunisvaaraa.

Perehtyminen jäi hyvin pinnalliseksi, koska kahden hengen toimituksessa pidemmän ajan irrottaminen yhteen aiheeseen on haastavaa.

Kun sain tiedot ksantaattien käyttöönotosta, pyysin vierailua kaivosalueelle helmikuussa 2024. Yhtiö suhtautui kysymyksiini ystävällisesti ja järjesti työpäivän ajaksi neljä työntekijää vastaamaan vesiä ja ympäristöasioita koskeviin kysymyksiini, lähtien varatoimitusjohtajasta.

Aihe oli tärkeä Luoteis-Lapille, mutta näytti siltä, että paikallislehden uutinen oli tärkeä myös yhtiölle.

Ylläksellä vapaa-aikaansa viettävä kemisti-insinööri ja ympäristöaktivisti Leif Ramm-Schmidt toimitti minulle etukäteen runsaasti tietoja yhtiön ympäristöluvasta. Hän edusti useita siitä valittaneita. Perehtyminen jäi hyvin pinnalliseksi, koska kahden hengen toimituksessa pidemmän ajan irrottaminen yhteen aiheeseen on haastavaa.

Sekin kiinnosti häntä, miten kaivoksen vesiä käsitellään. Käsitelläänkö niitä?

Päivä oli harmaa, kuten jutussa kerrotaan. Ylitin rajan Kolarin Kaunisjokisuulla, ja ajelin parikymmentä kilometriä pohjoiseen Tornion-Muonionjokivartta kulkevaa pienehköä tietä. Päätin soittaa vielä Ramm-Schmidtille.

Häntä kiinnosti, mikä osa yhtiön suunnitelmista on toteutettu. Hän osasi kaivosalueen kartan ulkoa, ja selosti, millaisia rakenteita on suunniteltu mihinkin, ja miten altaita on suunniteltu laajennettavaksi. Sekin kiinnosti häntä, miten kaivoksen vesiä käsitellään. Käsitelläänkö niitä?

Sillä, millainen työpaikka teollisuuslaitos on, on paikallisesti paljon merkitystä.

Perjantaipäivä kaivosalueella oli kahtiajakoinen. Toisaalta aistin työntekijöistä paljon innostusta ja välitöntä työilmapiiriä, jossa johtaja kulkee työntekijäportaan lomassa ja tarttuu auton rattiin oma-aloitteisesti. Toisaalta en saanut vakuuttavia vastauksia kysymyksiini kaivoksen vesienkäsittelystä ja ympäristönsuojelusta.

Kaunisvaaran kaivos on lähialueen asukkaille merkittävä työnantaja. Sillä, millainen työpaikka teollisuuslaitos on, on paikallisesti paljon merkitystä.

Kaivos on merkittävä Tornion-Muonionjoen vesistön, pitkän ja upean lohijoen, näkökulmasta. Sillä, miten sen jätevedet käsitellään, tai jätetään käsitelemättä, voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Halusin, että nämä molemmat puolet näkyvät jutussa havaintoinani ja juttuun sellaisenaan tallennettuna keskustelunpätkänä.