Ihmiset

Lapin kesä kasvattaa makean potun Vaattojärvellä: ”Sehän on syötävän näkönen peruna”

Älä hättäile, keitämä potut, sanoo lappilainen. Tiesitkö, että keltainen ja makea Lapin puikula nauttii Euroopan unionin nimisuojaa?

– Ei tämmösiä saa mistään muualta.

Niin ne sanovat. Matkailijat, etelän ihmiset, jotka lomamatkallaan ajavat Raimo Vaattovaaran pihaan Kolarin Vaattojärvellä ja hakevat Lapin puikulaa mökille tai kotiin asti.

Raimo Vaattovaara on viljellyt perunaa Vaattojärvellä 15 vuoden ajan ja jatkanut isänsä vuonna 1984 aloittamaa perunabisnestä. Viime vuosina Vaattovaara on laajentanut peltojensa perunalajikkeita pohjoisesta Lapin puikulasta myös pyöreään Annabellaan, mutta valtaosa Vaattojärven pelloista kasvaa yhä puikulaa.

Sehän on syötävän näkönen peruna.

Puikula, puikkopottu tai vain pottu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja kun Lapissa keitetään potut, sillä lähes aina tarkoitetaan nimenomaan Lapin puikulaa.

Mikä tekee Lapin puikulasta niin mukavan lautasella? Siihen on useitakin syitä.

– Valo ja yötön yö vaikuttaa sillä lailla, että se tekkee sen keltaisen värin, Vaattovaara sanoo.

Etelässä viljeltyihin lajitovereihin verrattuna Lapin puikula on syvän keltaisen värinen.

– Sehän on syötävän näkönen peruna, Vaattovaara naurahtaa.

Puikulan maku Lapissa puolestaan on erityisen makea.

Vaattovaaran vuokrapellot Vaattojärvellä sijaitsevat pääosin perunanviljelyyn suotuisilla etelänpuoleisillä rinteillä. Sanonta sanoo, ettei puikula tarvitse vettä kuin kattilassa, ja siinä on perää. Vaattojärven maa on multavaa, mikä tekee siitä hyvän kasvualustan kuivina, lämpiminä kesinä, joita viime vuosina pohjoiseen on sattunut useampia.

Ilmastonmuutos taitaa suosia viljelyä pohjoisessa?

– Liian lämmintä ei kuitenkaan sais olla, ja vaikka se peruna kasvaa hyvin, niin lämmön mukana tulee tauit, Vaattovaara sanoo.

Rutontorjuntaan puikulanviljelijä joutuu panemaan paukkuja enemmän kuin pyöreämmän perunalajikkeen pelloilla, koska puikula on rutolle altis.

Jossain vaiheessa katoin, että mie taian olla Euroopan unionin pohjoisimpia perunanviljelijä, ja kyllä se niin taitaa vieläkin olla.

Vanha kansa on sanonut, että minkä haluaa maasta nostaa, pitää istuttaa ennen 10. kesäkuuta.

Milloin perunanviljelijä istuttaa siemenpottunsa? Vaattovaaralla tähän ei ole yksiselitteistä vastausta: sitten, kun kelit sallivat ja pellon toukotyöt ovat valmiit. Liian kylmään maahan perunaa ei voi istuttaa. Lämpöä maassa pitää olla kutakuinkin kymmenen astetta.

– Mitä varemmin, sitä parempi. Parempi saaha ne aikaisemmin kevhäälä maahan, Vaattovaara sanoo.

Yleensä siemenperuna pannaan Vaattojärvellä maahan toukokuun viimeisen viikon ja kesäkuun ensimmäisen viikon välisenä aikana. Keväällä varastossa itää noin 6000 kilogrammaa siemenperunaa.

Kesän perunaviljelijä kitkee ja torjuu peltojaan taudeilta. Puikulan sadonkorjuu alkaa arviolta elokuun viimeisellä viikolla ja loppuu syyskuun puolivälissä. Alkusyksystä viljelijä nostaa ja pussittaa perunaa aamusta iltaan.

– Se on mahoton kahen, kolmen viikon sesonki, Vaattovaara sanoo.

Perunan satokaudet vaihtelevat, mutta keskimäärin puikulaa nousee hehtaaria kohti 8000 – 10 000 kiloa. Talven aikana Vaattovaara myy potut Tunturi-Lapin ruokakauppoihin ja suoraan ostajille.

Se on lyhyt se keittoaika, 8–10 minuuttia.

Vaattovaarankin viljelemä puikula on Euroopan unionin vuonna 1997 myöntämän nimisuojan alla. Vain Lapin läänin alueella viljeltyä puikulaa saa markkinoida Lapin puikulana. Vaattovaaran lähimmät perunaviljelijäkollegat löytyvät Kemijärveltä, Pellosta, Tervolasta ja Simosta.

– Jossain vaiheessa katoin, että mie taian olla Euroopan unionin pohjoisimpia perunanviljelijöitä, ja kyllä se niin taitaa vieläkin olla, Vaattovaara sanoo.

Peruna tarjoaa toimentuloa noin kahdeksaksi kuukaudeksi vuodessa. Lopun osan vuodesta Vaattovaara tekee huonekalupuusepän töitä. Hän nauttii monipuolisesta työelämästä.

– Sillä tähän viljelijähommaan aikahnaan lähinkin, ko tiesin, että tässä voipi tehhä muutakin.

Lapin puikula on erittäin jauhoinen peruna, joka helposti hajoaa keitettäessä. Moni on keittänyt puikulansa vahingossa muusiksi.

– Se on lyhyt se keittoaika, 8–10 minuuttia, Vaattovaara neuvoo.

Hän uskoo, ettei puikulan keitto ei ole niin vaikeaa kuin kerrotaan – jos vain pystyy hetken keskittymään yhteen asiaan eikä samalla häsellä muuta. Vaattovaara vinkkaa, että kypsyyden tarkistamiseen kannattaa haarukan sijaan käyttää ohuempaa tikkua.

Vaattovaara valmistaa omasta puikulasta usein perunamuusin. Puikulamuusi tarvitsee aika vähän voita, vähemmän kuin muut lajikkeet.

– Jos on kolmen kilon satsi, voita ei tartte ko 50 – 100 grammaa.

Oman maan perunoista Vaattovaara käyttää Annabellea pyttipannuun.

– Siihen verrattuna kaupan valmis ei maistu miltään, hän naurahtaa.

Perinteinen kesäherkku on kuppikastike uusien pottujen kera, ja sitä Vaattovaarakin tykkää nauttia.

– Siihenhän tullee voita ja sipulin vihreitä varsia.