Muualta Lapista

Kuutamokeikalla elokapinallisten kanssa Sodankylässä– "Kyllä sitä voi lähteä putkareissulle näin tärkeän asian eteen”

Ympäristöaktivistiryhmä Elokapina on hiihdellyt joulukuusta saakka Sakatin kaivoshankkeen kairaustyömaalla viivyttämässä kairaustöitä suojellulla Viiankiaavalla. Vietin yön heidän kanssaan.

Tämä ei ole huviretki. Viiankiaavan luontopolun parkkipaikalta lähtenyt ryhmä hiihtäjiä etenee hangessa jonka myötätuuli on pyyhkinyt tasaiseksi. Puolikuu valaisee lauantai-illan hämärässä. Kulku pysähtyy kun ilmaan alkaa lennähdellä teeriä lumikiepeistään. Teemme mutkan, jotta lumen alla mahdollisesti pysyttelevät linnut saisivat jatkaa untaan rauhassa.

Hiihdämme kohti Sakatin kaivoshankkeen timanttikairauskoneita. Ne poraavat viidettätoista talvea Sodankylän Viiankiaavalla, jonka alta löytynyt niin mahtava monimetalliesiintymä, että se kannattaa louhia pois, vaikka ainutlaatuisen yhtenäinen ja iso aapasuo sen päällä kuuluu sekä kansalliseen soidensuojeluohjelmaan että Natura 2000 -alueisiin. Elokapinalliset aikovat pysäyttää poraamisen. Tällaisia aktioita, joiksi he toimintaa kutsuvat, he ovat tehneet tänne joulukuusta saakka.

Katso video: Elokapinalliset ylittävät työmaa-aitaa.

Kairauksille on lupa. Sen kansainvälisen kaivosyhtiön Anglo Americanin suomalainen tytäryhtiö AA Sakatti Mining Oy sai kaivosviranomaisena toimivalta Tukesilta. Lupa on voimassa vielä tämän talvikauden, 15. maaliskuuta saakka.

Elokapinallisilta lupa puuttuu. Luonnonsuojelualueella voi toki liikkua kuka tahansa, mutta kairausyksiköt ovat työmaa-aluetta. Elokapinallisten vuoksi ne on ympäröity työmaa-aidoilla, mutta ne eivät heitä pidättele. Heidän sometillään on kuvia ja videoita, joissa he istuvat yksikköä ympäröivien konttien katoilla suoja-alueista piittaamatta.

Toiminnasta voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. Jos he kieltäytyvät noudattamasta paikalle saapuvan poliisin käskyä, he syyllistyvät niskoitteluun poliisia vastaan. Siitä voidaan tuomita sakkoon tai enintään kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Toisaalta putkaan päätyminen voi lieventää rangaistusta.

”Jokaisen pitäisi tässä maassa välittää siitä mitä täällä tapahtuu”.

Elokapinalliset tietävät mihin ryhtyvät. Se on käynyt selväksi: kun olen kysellyt heidän rooleistaan illan aktiossa, moni mainitsee olevansa kiinniottovalmis. Miksi he ovat valmiita ottamaan riskin?

– Se on vähintä mitä voin tehdä. Riski ja vaiva ovat pienet verrattuna siihen miten suo kärsii, kuvaili autokyydissäni luontopolun parkkipaikalle tullut helsinkiläinen Ida Korhonen.

Kuvagalleria: Elokapinallisten kanssa Sakatin kairauskonetyömaalla sunnuntaina

Hänen mukaansa kaivoshankkeessa on monta asiaa väärin.

– Minun näkökulmasta nuo koeporauksetkin ovat laittomia, koska ne tähtäävät kaivoksen perustamiseen. Valitukset eivät ole tehonneet, eikä porauksia ole saatu pysäytettyä oikeusteitse. Ainoa mahdollisuus on mennä paikan päälle pysäyttämään ne, hän sanoo.

– Jokaisen pitäisi tässä maassa välittää siitä mitä täällä tapahtuu. Jos kaivosyhtiö saa tahtonsa läpi ja voi kävellä luonnonsuojelulain yli, sehän on tosi vaarallinen ennakkotapaus siitä että luonnonsuojelu voidaan purkaa.

Ida Korhonen on Helsingin yliopiston metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija.

– Jokainen opiskeluvuosi tekee minusta enemmän luonnonsuojelijan ja vähemmän metsätieteilijän. Lähdin sinne ympäristöaktivistina oppiakseni metsätalouden näkökulmaa. Sainkin vain todeta että metsätalous on vielä kestämättömämpää ja kamalampaa kuin olin osannut kuvitellakaan.

Jos vihreä siirtymä toteutetaan tuhoamalla luontoa, se ei ole vihreä eikä siirtymä.

Sakatti Mining on vakuuttunut siitä että malmio on mahdollista hyödyntää ilman Viiankiaavan tuhoamista. Aapasuolla kaivos ei näkyisi, vaan malmio hyödynnettäisiin maan alta. Tunnelin suuaukko olisi kuuden kilometrin päässä suosta. Elokapinaa tämä ei vakuuta.

– Projektia tekevät ihmiset eivät ymmärrä ekologiasta ja luonnon monimuotoisuudesta mitään. Maan allakin on luonnon monimuotoisuutta. Ruotsin puolelta Pajalasta on varoittavia esimerkkejä siitä että kaivosyhtiö onkin romahduttanut suon pohjavedet, Ida Korhonen sanoo, ja huomauttaa, että puolet Suomen soista kuivattu ojittamalla.

– Pohjaveden tason romahtaessa suo tuhoutuu kokonaan ja myös siinä elävät lajit. Kun turve alkaa hajota, tulee lisää päästöjä ilmakehään.

Sodankylässä eletään esiintymille otollisella vihreäkivivyöhykkeellä. Siksi puolet maan malminetsintäluvista kohdistuu tänne. Moni malminetsintäyhtiö on linjannut ettei se mene suojelualueille.

– Täällä asuvat näkevät miten lopullisia vaikutukset ovat. Luonto palautuu niin hitaasti että haitat joita hakkuut ja kaivostoiminta saavat aikaan ovat ikuisia, Ida Korhonen huomauttaa.

Hänen mielestään kaivosyhtiöt ratsastavat vihreän siirtymän ajatuksella: kun hylätään fossiilinen energia, tarvitaan lisää mineraaleja. Ida Korhosesta se on puhdasta viherpesua.

– Rahan takia niitä mineraaleja kaivetaan – ei joidenkin jalojen vihreän siirtymän aatteiden takia. Jos vihreä siirtymä toteutetaan tuhoamalla luontoa, se ei ole vihreä eikä siirtymä. Se on saman ylikuluttavan systeemin pyörittämistä, vähän vain eri tavoin.

Hän ei ole silti luopunut toivosta.

– Uskon että pystymme yhteiskuntana löytämään keinoja olla tasapainossa muun luonnon kanssa, tuhoamatta tai ylikuluttamatta luonnonvaroja.

Hiihtäjä edessäni tuiskahtaa naamalleen pehmeään lumeen. Ylös ei pääse ilman apua: toisen on kannateltava suurta rinkkaa. Siinä on apuvälineitä kiipeämiseen, lämpöalustoja istumista varten ja metallisia putkia, joiden sisällä voi liittää kädet ihmisketjuksi, ja jonka irrottamiseen kuluu aikaa. Ajan vieminen näyttää olevan tärkeää.

Matka taittuu hitaasti sillä hiihtäjille ei saa tulla hiki. Elokapinalaiset pitävät huolta toisistaan. Ida Korhonen näyttää miten olannostoilla saa veren kiertämään kehossa. Yksi rinkka on täynnä evästä: pakuriteetä, dyykattuja marinoituja juustopaloja ja hyväntuoksuista currymuhennosta ohralla ja tattarilla.

Telttapaikalla lunta sulatetaan trangialla. Vaatteidenvaihtoa ja lepoa varten on kaminallinen teltta. Paikalla olevat opastavat tulijoita: Tuolla on pissapaikka, tuolta otetaan lumi juomista varten.

Elokapinan vuokraama talo lähikylässä on käynyt majoittujille pieneksi. Talon taakse on nostettu puolijoukkueteltta ja toisen teltan alla on ulkokeittiö. Ruuanlaitto- ja siivousvuorot jaetaan yhdessä ja yhdessä tehdään myös päätökset. Osa aktivisteista on yöpynyt jo valmiiksi telttapaikalla.

Odottelemme että loputkin elokapinallisista saapuvat leiripaikalle. Tänä iltana aktioon on tulossa jopa 40 ihmistä. Onkohan Elokapinan somekampanja erilaisesta hiihtoloman vietosta houkutellut väen mukaan? Joku pohtii ettei kovin mieluusti joudu putkaan sillä sunnuntaina pitäisi ehtiä junaan.

Oululainen Anni Manninen on pysäyttämässä poria kolmatta kertaa. Päivätyössä käyvä ihminen kaipaisi viikonloppuisin lepoa, mutta ei voi olla toimimatta Viiankiaavan puolesta. Hän on kokenut retkeilijä, ja kertoo että hyvässä ja toisistaan huolta pitävässä porukassa oleminen on mukavaa ajanvietettä.

Mannisen mielestä Sakatin kaivos tietäisi kylmää kyytiä suojelulle Suomessa ja Saamenmaalla.

– Kyllä sitä voi lähteä putkareissulle näin tärkeän asian eteen. Kunhan saamme asialle paljon näkyvyyttä ja haitattua työtä tuolla mahdollisimman paljon.

Katso video: Elokapinallisia Sakatin kairaustyömaalla

Briiffissä kerrataan, että kairauspaikalle hiihdetään omassa tiimissä poraryhmittäin tarkassa järjestyksessä. Kaikki tietävät oman ryhmänsä. Saamme tiedon, että ensimmäinen tiimi on perillä ja striimi on käynnissä. Ensimmäiseltä pysäytetyltä kairauskoneelta tehdään suoraa lähetystä someen. Puhelimeni näytöllä on jututtamani Ida kiinnittäytyneenä konttiin. Odottelu jatkuu.

Turkulainen Iiris Tattari opiskelee biologiaa ja ympäristötieteitä Turun yliopistossa. Helsinkiläinen Otso Piitulainen opiskelee ympäristötieteitä ja harkitsee sivuaineekseen yhteiskunnallista muutosta. Viiankiaavan tapaus on molemmille tuttu luennoilta.

– Suo on ainutlaatuinen kokoluokkansa ja suo- ja luontotyyppiensä puolesta koko maailmassa. Toinen samankaltainen suo (Posoaapa) jäi Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden alle. Tuntuu tärkeältä olla täällä ja vaikuttaa. Tietää että on tehnyt henkilökohtaisesti jotakin sen eteen että tämä säästyy.

Tattari kertoo saaneensa yliopistossa varmuuden että hänen toimintansa on tärkeää.

– Sammalpiireissä Viiankiaapa on ihan kuuma juttu. Juttelin sammaltutkijan kanssa mahdollisesta kandiaiheestani ja hän onnitteli että hyvää työtä kun olet menossa tänne.

Hän toivoo, että mikäli Sakatin kaivos toteutuisi, aapasuo säilyisi.

– Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että on silti todennäköistä että suo saattaa tuhoutua. Haluan uskoa mieluummin heitä, joilla on samat arvot kuin minulla. En usko niihin ihmisiin, jotka saisivat suon mahdollisesta tuhoamisesta tosi paljon pääomaa, Iiris Tattari sanoo.

– Kaivoshankkeen tavoitteissa puhuu kuitenkin loppujen lopuksi raha, eikä suon säästäminen ole heidän prioriteettina. Se on vain joustamista heidän tavoitteistaan saada tuottaa lisää pääomaa, hän lisää.

Piitulainen kertoo, että yliopistolla on puhuttu aktivismista vaikutuskeinona. Kestävyystieteen kurssilla puhuttiin kansalaisjärjestöjen roolista keskustelun herättäjänä ja rajanvenyttäjänä siinä mitä saa sanoa ääneen ja minkälaisia asioita voi kritisoida.

– Me tarvimme kestävyysmurrosta joka tapahtuu poliittisella, henkilökohtaisella ja käytännöllisellä tasolla.

Radiopuhelimet laitetaan päälle ja otsalamput sammutetaan. Hiihtäjien riehakkaat äänet ovat vaimenneet kun lähestymme kairauskoneita. Metsästä pilkistää valaistuja punaisia Kalajoen Timanttikairauksen kalustoja.

Jokaisen koneen lähellä jonosta erkanee ryhmä tälle suuntaavia aktivisteja. Elokapinalliset toivottelevat toisilleen onnea, hyviä vointeja ja aktiota. Pian punaisten työmaiden äärellä näkyy tummia hahmoja ylittämässä tai alittamassa työmaa-alueen suoja-aitoja.

Viimeiset aktivistit jatkavat suksin omalle kohteelleen. Sen pihalla kulkeva työntekijä huomaa liikettä metsikössä, pysähtyy kuin koettaen ottaa tulijoista enemmän selvää. Hän kiirehtii askeleitaan kairauslaitteen ovelle.

Aktivistit ovat ketteriä ja nopeasti työmaa-aitojen sisäpuolella. Korkean kairauskoneen katto ja ylimmät seinät ovat pressua, joten he suuntaavat sen viereen putkikontin tai suljetun kierron kopin katolle lukitsemaan itsensä.

Vartijat koettavat häätää heitä puhumalla: Poistu tai käytän voimakeinoja. Osan he saavatkin raahattua aidan ulkopuolelle. Vartija onnistuu nappaamaan yhden u-lukon ennen kuin se suljetaan. Muutama rinkka jää ilman omistajaansa aidan sisäpuolelle.

Radiopuhelimet kertovat että poliisi on saapunut, yhdellä maijalla. Poliisi kysyy kontin katolla olevalta onko tällä kylmä ja mitä hän mahtaa katolla tehdä. Seuraavaksi elokapinallinen saa kuulla että jos hän ei siirry vapaaehtoisesti, häntä voidaan epäillä niskoittelusta.

Tarkalleen ottaen vain yksi koneista näyttää olevan Viiankiaavalla. Muiden ympärillä on vankkoja mäntyjä. Kontin katolla mahtaa olla kaunista sillä taivasta valaisevat ajoittain tanssivat, värikkäät revontulet.

Lähden paluumatkalle kaivosyhtiön talvitietä pitkin, mutta vartija ohjaa minut takaisin sinne mistä tulin. Säännöt ovat kuulemma kaikille samat, eikä minulla ole tielle asiaa.

Latu on onneksi näkyvillä huoltoteltalle saakka. Siellä tarjotaan levähdys- ja lämmittelymahdollisuutta, huolehditaan että otsalampussa ja puhelimessa on virtaa, puhelimessa karttasovellus ja käydään läpi paluureitti. Huolenpito tuntuu hyvältä.

Loppumatkalla onni on edellä kulkenut painava ahkio. Se on painanut jäljen niin syvälle, ettei tuuli ole ehtinyt puhaltaa sitä näkymättömiin.

Parkkipaikalla elokapinalliset kertovat, että tällä kertaa he ovat sulkeneet myös työmaan liikenteen. Olen juuri lukenut, ettei liikenteen pysäytyksen pitänyt enää kuulua heidän toimintaansa. Vartijoiden määrä lienee saanut heitä muuttamaan toimintatapaa.

Painan pääni tyynyyn aamulla puoli kuudelta. Some kertoo että aktio on yhä käynnissä.

Sunnuntaina poliisi tiedottaa saaneensa hätäkeskuksen kautta ilmoituksen mielenosoittajista Viiankiaavan työmaalla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Poliisin mukaan mielenosoitus sujui rauhallisesti.

Elokapinan omassa tiedotteessa painotetaan, että he ovat osoittamassa mieltä kaivosyhtiötä, eivät sen työntekijöitä vastaan. Arvatenkin he ovat kuulleet, että monen työntekijän kotiin tai työpaikalle pääsy viivästyy. Kaivoshankkeen työntekijöillä on meneillään kuormittavat ajat.

Sakatin kaivoshankkeen projektijohtaja Pertti Lamberg kertoo Ylellä, että työmaan konttia on sotkettu ulosteella ja vartijaa on läpsäisty kasvoihin. Tällaista ei osunut minun silmiini sinä aikana kun olin paikalla.

Elokapina järjestää jälkipuintitilaisuuksia aktioidensa jälkeen. Niihin voi osallistua myös etänä. Heillä on varmasti purettavaa.