Kolumnit

Kun muoniolainen sanoo ”ainaki!” se kertoo, että asiat kyllä järjestyvät

Minulla on ikää reilu kuukausi – nimittäin muoniolaisena. Sen verran olen ehtinyt toimia myös Muonion seurakunnan kanttorina. Ilahduin, kun sijaisuus avautui juuri sopivasti ja pääsin muuttamaan vielä pohjoisempaan, tunturien Lappiin.

Jo ihan tämän muoniolaisuuteni alussa korvaani tarttui yksi täkäläinen sanonta. Se on hyvin lyhyt ja ytimekäs, sisältää vain yhden sanan.

Taisi olla ensimmäisen työviikkoni, kun joku kysyi minulta, miten olen päässyt asettumaan. Kerroin että aivan hyvin, tosin muuttolaatikoita on vielä pitkin ja poikin asuntoa. Lisäsin siihen, että niitähän ehtii laitella pikkuhiljaa.

Vastaus tuli nopeasti: ”ainaki!” Mielestäni sanan perään kuuluu ehdottomasti huutomerkki. Siinä on sellaista ponnekkuutta, ettei tarvitse yhtään epäillä, etteivätkö asiat järjestyisi.

Ja jos kulku meinaa jossain kohtaa muuttua tahmeaksi, niin pidetään mielessä, että lopulta kaikki kyllä järjestyy.

Tätä kirjoittaessa on ollut pidemmän aikaa enimmäkseen harmaata ja märkää. Olen harmitellut, kun maisemat ovat peittyneet pilveen ja sumuun ja ulkoilu on tuntunut tahmealta.

Joulu, valon juhla, on täällä silti nopeammin kuin arvaisikaan. Kuorojen kanssa valmistaudutaan parhaillaan joulukonserttiin, ja kuukauden päästä on jo availtu ääniä ensimmäisten Kauneimpien joululaulujen parissa. Samalla kun soittelin ympäri Muoniota ja sovin odotettujen laulutilaisuuksien aikoja, aloin vähän hahmottaa seurakunnan muotoa kaikkine kylineen.

Suuret juhlat ja pitkät pyhät ovat näissä hommissa usein työntäyteistä mutta samalla antoisaa aikaa. Mikäs kanttorille sen mukavampaa kuin pirtti täynnä laulavia ihmisiä! Ja jos kulku meinaa jossain kohtaa muuttua tahmeaksi, niin pidetään mielessä, että lopulta kaikki kyllä järjestyy – ainaki!

Kirjoittaja on Muonion seurakunnan vs. kanttori.