Pääkirjoitukset

Kukaan ei pärjää yksin ‒ tai ainakin se on paljon vaikeampaa

Ihminen on semmoinen kapistus, että se monesti puree hampaat yhteen, uhoaa menevänsä vaikka läpi harmaan kiven ja hakkaa vähintään päätänsä seinään, kun jostakin vaikeasta asiasta on selvittävä. Apua ei tarvita, eikä sitä ainakaan pyydetä, jokainen hoitaa oman tonttinsa, yksin pärjätään.

Enontekiön vuoden yrittäjänä palkittiin yksinyrittäjä, joka on neljännesvuosisadan ajan pärjännyt omalla työnteollaan, omalla työpanoksellaan ja omalla ammattitaidollaan. Hän myöntää silti auliisti, että "ei täälä yksin pärjäis". Perheen tuen ohella myös toisten yrittäjien, vertaisten, tuki ja apu on tärkeää. Viikonloppuna Tunturi-Lapin yrittäjät juhlistivatkin yhdessä ja saivat siitä varmasti voimia jatkaa eteenpäin kukin tahollaan.

Yhteiseen toimintaan osallistuminen ja toisten seurassa oleminen voi olla se tarvittava piristysruiske elämään.

Yhdistystoiminta on enontekiöläisille tärkeä muoto toimia yhdessä, saada apua, mutta olla myös antamassa sitä. Yhteiseen toimintaan osallistuminen ja toisten seurassa oleminen voi olla se tarvittava piristysruiske elämään, jolla jaksaa taas pimeän, vielä lumettoman ajan yli. Yhdistysten piiristä sitä apuakin voi saada aivan huomaamattomasti ja pyytämättä.

Jos seinät tuntuvat kaatuvan päälle eikä elämä suju, lähde ihmisten pariin. Mene Virtapiiriin, eläkeläisten tapaamisiin, nuorisotilalle, liikuntakerhoihin, kylätalon tapahtumaan, aloita Revontuli-Opistossa jokin kurssi, käy kaupassa, postissa tai kävelyllä. Sieltä voi löytää toisen ihmisen, joka samalla tavalla ei halua tunnustaa tarvitsevansa seuraa tai jopa sitä apua jossakin asiassa.

Katja Keskitalo