Ihmiset

Kuinka koira taitaa poropaimennuksen? — Kukkuran erotusaidalla Kittilässä kisataan huhtikuun alussa

– Katsotaan, lähteekö koira innostumaan poroista. Onko se niitä kohtaan utelias, vai onko se sitä mieltä, että siinä on paisti? Haluaako se pitää porot yhtenä nippuna vai hajottaa ne?

Näin kuvaa poropaimennuksen taipumustestausta kittiläläinen Riikka Kenttälä-Koskela. Hän on yksi Porokoirakerho ry:n aktiiveista.

Porokoirakerho vaalii poroa paimentavaan koiraan liittyvää kulttuuriperintöä ja järjestää poropaimennustapahtumia eri puolilla Lappia. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään Kittilässä Kuivasalmen paliskunnan Kukkuran erotusaidalla huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna, ja myös yleisö pääsee seuraamaan taipumustestauksia ja poropaimennuskilpailua.

Kun koiria jalostetaan, se on valtti, että on käynyt taipumustestauksessa. Riikka Kenttälä-Koskela

Taipumustestauksia järjestetään perjantaina ja sunnuntaina koirille, jotka eivät ole aiemmin paimentaneet poroja. Niillä selvitetään koiran luontaisia taipumuksia paimennukseen.

Lauantain kilpailuun pääsevät osallistumaan kaikki poronomistajien työkoirat sekä ennakkoilmoittautumisten perusteella arvotut porottomien henkilöiden koirat.

– Toisille porokoira on harrastus, toisille työkaveri tai työkalu, Kenttälä-Koskela toteaa.

Viime vuoden kisassa oli mukana 32 koiraa.

Poropaimennustaipumustestiä suositellaan koiralle, jolla ei ole aiempaa paimennuskokemusta tai jonka kanssa ei ole vielä aloitettu paimennusharrastusta.

– Kasvattajat haluavat nähdä, onko koiralla taipumusta paimentamistyöhön. Kun koiria jalostetaan, se on valtti, että on käynyt taipumustestauksessa ja pystyy kertomaan, miten koira on siinä menestynyt, Kenttälä-Koskela sanoo.

Taipumustestistä saa suullisen palautteen, ja tuomari täyttää myös arvostelulomakkeen. Koiria ei pisteytetä, vaan ne joko hyväksytään, suositellaan testattavaksi uudelleen tai hylätään. Porokoirakerho pitää kirjaa paimennustestin suorittaneista koirista.

Myös ajasta saa pisteitä, mutta pääpaino ei ole ajassa vaan kaikessa muussa. Riikka Kenttälä-Koskela

Poropaimennustaipumustestaukseen voivat osallistua Suomen kennelliiton hyväksymistä roduista lapinporokoirat, ruotsinlapinkoirat ja suomenlapinkoirat, rekisteröimättömät lappalaiskoirat sekä koirat, joita käytetään porotöissä. Koiran täytyy olla vähintään yksivuotias.

Kukkurassa taipumustestaukseen pääsee perjantaina kaksitoista ja sunnuntaina yhdeksän koirakkoa. Ennakkoilmoittautuminen on jo päättynyt, mutta varasijoille voi yhä ilmoittautua.

Poropaimennuskilpailussa arvioidaan muun muassa ohjaajan ja koiran yhteistyötä sekä koiran äänenkäyttöä ja asennetta poroja kohtaan.

– Myös ajasta saa pisteitä, mutta pääpaino ei ole ajassa vaan kaikessa muussa, Kenttälä-Koskela kertoo.

Kilpailurataan kuuluu useampi poroaita. Rata käydään kiertämässä ennen kilpailun alkua ilman koiria, ja osallistujille kerrotaan, mitä missäkin aidassa on tarkoitus tehdä.

– Halutaanko haukkua, vai halutaanko, että koira hakee kaukaa? Pitääkö koiran jakaa poroja pienempiin osiin?

Radan kiertää ensimmäisenä niin sanottu nollakoira eli koirakko, joka antaa kisalle pohja-ajan.

Riippuu päivästä, hetkestä, poroista, aidasta, siitä, mitä tuomari arvostaa. Riikka Kenttälä-Koskela

Tuomareita on kisassa kaksi ja maksimipistemäärä molemmilta sata. He ovat porollisia henkilöitä, jotka käyttävät koiraa tai joilla on ollut porokoira, eivätkä he tunne ennakkoon kisaan osallistuvia koirakoita.

Sekä taipumustesteissä että kilpailussa käytetään Kukkurassa Kuivasalmen paliskunnan poroja.

– Ne eivät ole koirattuja poroja, mutta ovat ne koiria nähneet, koska paliskunnassa käytetään koiria, Kenttälä-Koskela sanoo.

Poroja on kierroksella aina seitsemän, ja ne vaihdetaan taipumustesteissä kahden koirakon välein ja kilpailussa joka koirakon jälkeen.

Taipumustestissä koira on kiinni liinassa.

Kenttälä-Koskela on kisannut poropaimennuskilpailuissa itsekin kohta 11-vuotiaan lapinporokoiransa Inkan kanssa — Inka on oikealta nimeltään Mieluisa Äkkilempi.

– Yhden kerran on tultu kakkoseksi, yhden kerran ykköseksi. Viimeisestä kerrasta en muista, monensiako oltiin, koska Inka oli sitä mieltä, että juokse itse. Oli niin pieni aita, Kenttälä-Koskela kertoo.

Menestystä ei siis välttämättä tule aina hyvänkään työkoiran kanssa.

Leirillä käynti auttaa myös siihen, miten koira käyttäytyy kotona. Riikka Kenttälä-Koskela

– Riippuu päivästä, hetkestä, poroista, aidasta, siitä, mitä tuomari arvostaa. Vaikka Inkakin on työkoira ja pystyy tuomaan pari kolmesataa poroa isännän kanssa, ei se tarkoita sitä, että se haluaa välttämättä sinä päivänä olla sillä mielin, että nyt mennään ja tehdään.

Kittilässä poropaimennuskilpailu on pidetty aiemmin kahdesti, vuosina 2016 ja 2018 Urakkapuljun erotusaidassa Kinisjärven kaakkoispuolella.

Osa työkoiran omistavista harjoituttaa koiraansa poropaimennuskoulutuksissa. Riikka Kenttälä-Koskela on yksi kolmesta Suomessa poropaimennusohjausleirejä järjestävästä henkilöstä. Hän vetää leirejä Sammun porotilalla Kittilän Sirkassa kuudetta talvea.

Kenttälä-Koskela järjestää leirejä helmikuun alusta huhtikuun puoleenväliin neljänä päivänä viikossa, ja esimerkiksi ensi vuoden leireistä viisi on jo varattu. Kahden päivän leirillä on mukana 8—10 koirakkoa.

Leireille osallistuu muitakin kuin työkoiria ja muitakin paimenkoirarotuisia koiria kuin lappalaiskoiria. Esimerkiksi monet kasvattajat tuovat koiriaan leireille. Tulijoita riittää ympäri Suomen ja ulkomaita myöten.

Osa tulee, koska haluaa vain kokeilla, miten oma koira toimii porojen kanssa.

– Leirillä käynti auttaa myös siihen, miten koira käyttäytyy kotona. Jos on ollut ongelmia vaikka porovapauden kanssa, koira alkaa kysymään ihmiseltä useammin, että mitäs tehdään, kun tuolla on poro, Kenttälä-Koskela sanoo.

Hän alkoi järjestää koulutuksia osallistuttuaan itse leirille yhdeksän vuotta sitten. Vetäjä houkutteli Kenttälä-Koskelaa aloittamaan oman leiritoiminnan, koska tällä oli leirille kahden vuoden jono.

Poropaimennuksen taipumustestauksen ja kilpailujen tarkoituksena on Porokoirakerho ry:n mukaan säilyttää ja kehittää koirien poronhoitotyössä tarvittavia käyttöominaisuuksia. Yhdistys haluaa myös edistää poroa paimentavan koiran tuntemusta ja käyttöä. Yksi tavoite on myös rakentaa yhteistyötä porokoiraa työssään käyttävien ja porokoiraharrastajien välillä sekä tukea lappalaisten paimenpystykorvarotujen jalostustyötä.

Porokoirakerho esittelee toimintaansa ja porokoiran käyttöä tapahtumissa. Se on myös järjestänyt muun muassa poro- ja lammaspaimennusleirejä, ja uutena on tulossa raatokoulutus, jossa koiria koulutetaan etsimään loukkaantuneita tai kuolleita poroja.

Yhdistyksessä on toistasataa jäsentä ympäri Suomen.