Kolumnit

Kolumni: Mitä ihmettä, Kolarin koulun vanhempainilta ei ratkaissutkaan kaikkia ongelmia

Kaksi vanhempaa ja toimittajaa ruotivat vanhempainiltaa, jossa keskusteltiin viestinnän ja yhteistyön parantamisesta koulun ja kotien välillä.

Milla Salo: Tulin tapani mukaan vähän myöhässä, ja ehdin kuulla, että paikallislehti mainittiin. Miten koulun, voisiko sanoa viestintäkohu, juonnettiin sisään eilisessä vanhempainillassa?

Anssi Tapio: Aika neutraalisti sivistysjohtaja lehden mainitsi, joskin vähän sellaisesta näkökulmasta, että jäi tunne kuin paikallinen lehti olisi osapuolena tässä koulun aamuvalvontojen lopettamista seuranneessa kaplakassa. Sitähän lehti ei ole, vaikka kaikki täällä meidän toimistolla istuvat ovat koululaisen vanhempia.

Milla: Mitä muuta tapahtuneesta kerrottiin?

Anssi: Aika nopeasti siirryttiin siihen, että vanhempainillassa käytäisiin läpi etenkin koulun ja kodin välistä viestintää ja yhteistyötä. Se aamuhässäkkä jäi tai jätettiin vähän sivuun.

Milla: Aamuhässäkkä oli aika oleellinen ainakin oman tunnekuohuni kannalta. Koulu oli siihen saakka näyttäytynyt minulle hyvin turvallisena ja helposti lähestyttävänä paikkana. Yksi vähäpuheinen viesti aamuvalvonnan lopettamisesta teki koulunpihasta jopa vaarallisen tuntuisen paikan.

Anssi: Itse kyllä pidän koulua edelleen turvallisena, mutta turhauttavana kumppanina. Taisin siellä illassa pari kertaa sanoa ääneenkin, että minusta on jännä, kuinka luotan ihan sataprosenttisesti kaikkiin lasteni opettajiin, mutta kouluun on hankalampi luottaa, tulee ajateltua koulua aina negatiivisen kautta. Illan keskustelua sinällään ihan hyvin vetänyt konsultti koetti siinäkin kohtaa kääntää asiaa joksikin kommunikaatiokysymykseksi. Joo, onhan se sitäkin – omien lasten opettajien kanssa on aina voinut istua alas porisemaan, kun taas koko koulun vanhempainillat ovat vähän etäisiä – mutta toisaalta kommunikaation piikkiin voi laittaa monta asiaa ja lakaista sen alle ongelmia. ”Viestintä on vaikea laji” ja sitä rataa.

Milla: Ihan hyvä oli miettiä, mitä itse voisin tehdä paremmin. Esimerkiksi voisin kysyä, ennen kuin hermostun. Ja voin jatkaa tuttua, hyvää yhteistyötä oman lapsen kanssa työtä tekevien aikuisten kanssa. Sekin oli eilisessä hyvää, että samassa pöydässä istui sekä koulun aikuisia että vanhempia. Kaikki saivat puhua. Mutta muuttuuko mikään nyt? Tai minkä pitäisi muuttua?

Anssi: Ei muutu, ellei nyt porukalla päätetä noiden kauniiden puheenvuorojen lisäksi tehdä jotain. Ja minkä pitäisi muuttua? Toisaalta kaiken, toisaalta ihan pienten asioiden.

Milla: Koululla on tällä pienellä otannalla toimivat viestintäkanavat kotien ja ainakin luokanopettajien välillä. Voisiko sitä kanavaa ja oman open tutuksi tullutta viestintätyyliä käyttää myös tällaisiin vaikeampiin asioihin? Nyt koulun viestinnästä tuli olo, että hyvin monissa perheissä kasvatus on rikki, on väsymystä ja väkivaltaisuutta. Ja niistä aamuista: aika nopeasti uudesta käytännöstä tuli tuttua arkea. Jos rauha tällä palautui, olen valmis ostamaan aamuistunnot ja lisäämään liikettä ja ulkoilua vapaa-ajalle.

Kirjoittajat ovat Luoteis-Lapin päätoimittaja ja Hilla Groupin tuottaja sekä Kolarin koulua käyvien koululaisten vanhempia.