Kolumnit

Kolumni: Jo on kilohinta kohdillaan!

Legendaarinen Vain 2 kalaa -kilpailu voitettiin Kilpisjärvellä sunnuntaina 135-grammaisella matikanluikulla. Kilpailuorganisaatio ilmoitti, että kalan kilohinnaksi muodostui peräti 198 281 euroa. Palkinnoksi voittaja sai viimeistä huutoa olevan moottorikelkan, joka oli valmiina vietäväksi peräkärryssä. Aiempina kisapäivinä voitto ratkaistiin arvalla. Kun yleensä reiästä nouseva pikkumatikka aiheuttaa ylänköjärvellä pettymyksen parahduksen, nyt reaktio on varmasti ollut riemastuttava!

Tunturireissussa harvemmin jää näin paljon plussan puolelle. Yleensä kulupuoli tapaa kasvaa ennakoituakin suuremmaksi, kuten hyvillä harrastuksilla on tapana. Usein tunturista palaavalta ilveillään, että paljonkos tuli raudulle — tai matikanluikulle kilohintaa. Ja kyllähän sille melkoisesti tuleekin, kun ynnäilee eväät, polttoaineet, virvokkeet, kalastusluvat ja viime hetken vieheostokset yhteen.

Useimmiten järkevää olisi riisua ylpeys ja astella kalatiskille.

Suomalaisen kalamiehen ylpeydenhetki koittaa, kun kotiintuomisina on säkkikaupalla tönköksi jäätyneitä kaloja. Niitä sitten pakastellaan, ja arjessa ruuaksi laitetaan, ellei sitten unohdeta saalista pakastimeen herne-maissipussien alle. Useimmiten järkevää olisi riisua ylpeys ja astella kalatiskille. Sieltä löytyy kovalla työllä ja kylmäketjuvaatimuksia kunnioittaen kuluttajalle tuotua terveellistä ravintoa. Hintaa helposti säikähtää, mutta etenkin kotimaista ruuantuotantoa olisi hyvä tukea vaikka ihan kolehtia keräämällä.

Suosittelen käymään perheen pienimpien kanssa pilkillä ja laittamaan ruuaksi ne pienimmätkin sintit, joista saalis usein muodostuu. Eivät tulleet helpolla viime viikonlopun ahvenfileetkään. Järvi oli jäätynyt vesisateiden jälkeen sileäksi peiliksi, ja kova pohjoistuuli oli viedä porontaljat ja pilkit mukanaan. Ahvenet murjottivat kenties kurjaa säätä, ja oli työvoitto saada muutama niistä nappaamaan koukkuun. Ulkoilun päälle kun vielä laskee pikkutarkan fileerausrupeaman, alkaa ammattikalastajien arvostus kasvaa.

Sain pikkukaloista irti ehkä 300 grammaa filettä, vastaavan määrän olisi voinut hakea kalakauppiaalta alle kymmenellä eurolla. Mutta nyt oli taas tärkeintä muistutus siitä, että aterialle voi hankkia itsekin raaka-aineita, ja silloin ne myös maistuvat parhaiten. ”Iskä onko tämä se minun onkima kala”, tytärkin innoissaan kalalautasen äärellä pohti. Häntä pilkkikärpänen oli puraissut aiemmin keväällä koulun omissa pilkkikilpailuissa, joissa pari pikkuahventa muuttui palkintojenjaossa retkijakkaraksi. Ahventen kilohinnaksi tuli ehkä 200 euroa, mikä on luultavasti enemmän kuin isällänsä koskaan.